Jääkiekkohan on kuningaslaji, johon kuuluu tietynlainen arvaamattomuuden ja "vaaran elementti". Se tulee fyysisyydestä, pelin nopeudesta ja tietynlaisesta macho-kultturista.
Mutta jotenkin Suomessa lätkästä ollaan onnistuttu tekemään poliittisesti korrektia, hajutonta, mautonta ja väritöntä sosiaalidemokrattikiekkoa. Ei jääkiekon tarvitse olla "koko kansan hyväksyttyä" viihdettä, tai perheenäitien ja päiväkodin tätien/Stefan Wallinien rakastama laji. Jääkiekko on kova ja fyysinen peli, jonka pitääkin aiheuttaa pahennusta ja raflaavia otsikoita.
Jopa oma suosikkijoukkueeni IFK on nykyään valmentajansä näköinen... täysin kylmäksi jättävä neppailujoukkue. Taitokiekkoakin pitää olla, mutta IFK:ssa ei pelaa enää edes yhtä ainotta pahennusta herättävää rumaa naamaa. Fyysistä osastoa edustaa varmaan joku 20-vuotias pikkupoika, joka on kai joskus lyönyt vastustajaa käsilaukulla. Liiga tarvitsee pelaajia, joita kaikki rakastavat vihata. Ehkä Tuukka Mäntylä on tälläinen... Iiro Järvi, Jani Kiviharju ja Marco Tuokko olivat tällaisia, Jarkko Ruutu nyt ainakin... IFK:n yritys saada jotain pientä jännitettä aikaan kekseliäällä mainonnalla oli hauska ja piristävä... mutta totta helvetissä Suomen Jääkiekon Sosiaalidemokraattinen Pelastakaa Lapset ry. tyrmäsi sen tuoreeltaan.
Ei kukaan jaksa pitkän päälle käydä otteluissa, joissa molempien joukkueiden päätaktiikkana on puolustaminen ja jäähyjen hysteerinen varominen... mikä käytännössä tarkoittaa taklauskieltoa. Tämänkaltainen tuomarilinja on ollut liigassa jo niin pitkään, että kukaan ei varmaan edes huomaa sitä.
Ei tässä ole kysymys mistään lasten kasvatuksesta tai lajin yhteiskuntakelpoisuudesta, vaan fyysisestä miesten pelistä johon kuuluu olennaisena osana showbisnes. Tai ainakin pitäisi kuulua, jos halutaan saada massojen mielenkiinto heräämään. Esimerkiksi Juhani Tamminen suoltaa enemmän sontaa kuin laksatiivitehdas, mutta ei Sport-Ässät sattumalta kerännyt viime keväänä suurta mediahuomiota. Koska ennen kukaan oli ollut kiinnostunut jostain divarijoukkueesta... ja senkin sarjan jälkeen Alpo Suhonen ei tehnyt muuta kuin valitti "sarjan hirveydestä". Sehän oli yksi parhaita kiekkosarjoja pitkään aikaan! Suomalaiseen kiekkoon tarvitaan väriä, vastakkainasettelua ja karaktäärejä... roistoja ja sankareita...
Itse pidän kuitenkin suurimpana ihmeenä median täydellistä kriitikittömyyttä sarjajärjestelmää kohtaan. Missä muussa ammattilaissarjassa 30:n voittoprosentilla pääsee pudotuspeleihin? Nykyinen pelijärjestelmä on mielestäni täysin pystyynkuollut, ja se onkin latistanut runkosarjan mielenkiinnon lähelle nollaa.
