Minua viehättää jalkapallossa Brasilia. Tässä tarinan aluksi yksi linkki.
http://www.promenadi.net/uutinen.php?lngID=54002
En muista aikaa ennen brassifanitukseni alkua. 90-luvun alussa minulle ei futiksessa ollut suurempaa kuin Romario ja Bebeto. Brassien pelit arvokisoissa (lue: MM-kisoissa) oli parasta, mitä tiesin.
Itse lajina minua viehättää futiksessa, niin, en osaa sanoa. Jotenkin vain tuntuu siltä, että kun on kesä, lämmintä reilut kaksikymmentä, on kivalla kaveriporukalla todella hienoa lähteä palloa potkimaan. Viime kesinä siihen on vain ollut turhan vähän aikaa, tulevana kesänä aion käydä kavereideni kanssa kerran viikkoon höntsäämässä. Saapahan tuuletettua itsensä raksatyöviikon jäljiltä, ja kunto kasvaa kohisten. Tämä on ainoa asia, jota jalkapallossa epäröin, riittääkö minun kunto siihen. No, katsotaan.
Pentuna painelimme kaikki kesät pitkin mäkiä ja maisemia, ja pelasimme jalkapalloa. Jokainen päivä oli hyvä jalkapalloillulle. Välillä vettä satoi kuin aisaa, mutta edes kovin pienet sateet eivät meitä haitanneet. Siinä oli jotain järjettömän ihanaa. Ulvilankin kokoisessa kylässä pelipaikkoja oli kuitenkin tarjolla suht. kiitettävästi, jo pelkästään keskustan puolella jokeakin. Tätä aikaa muistelen kaihoisasti.
Palatakseni vielä Brasiliaan, lueskelin kirjastoista lainaamistani kirjoista Brasilian tähdistä. Voi veljet, olin ihan kuin muissa maailmoissani miettiessäni Garrichan, Pelen, Vivan, Leonidasin ym. kaltaisia tähtiä. Parhaat kuvaukset pystyin suorastaan kuvittelemaan mielikuvituksessani. Ikuisesti mieleen painui kuvaus Garrinchan otteista harjoituspelissä, oliko Unkaria vastaan. Mies, jolla oli vääremmät sääret, mitä yleensä pystytään kuvittelemaan, piti ihan pilkkanaan vastustajaa. Puolustus ja veskari menivät kukin useamman kerraan kahville. Myös Garrinchan loppuvaiheet olivat todella riipaisevia, sydäntä koskettavia. Tuoreempia idoleitani olivat/ovat Zico, Socrates, Romario, Bebeto, Zinho, Mauro Silva, Dunga, Cafu, Ronaldo, Ronaldinho, Roberto Carlos, Rivaldo, Taffarel, Dida..... Rivaldo on ainoa suosikki-inhokki, Turkki-ottelu on myös jäänyt mieleen. Aloitin vanhemmasta kaartista, sillä kymmenkunta kertaa lienen lukenut kirjan Mexico ´86, jalkapallon MM-kisat 1986. Romariota parempaa ei ollutkaan 90-luvun taitteessa, siis minulle.
Ainoa maa, tai oikeastaan pelaaja, joka pystyi brassifanittamistani kahlitsemaan, oli nro 10 Brasilian naapurimaasta. Argentiinan ja Englannin välinen matsi on tullut pariin kertaan katsottua täältä Jatkoajasta saamastani sivustolta, tai siis koko peli kertaalleen, mutta SE maali todella moneen kertaan. Enkä tarkoittut kädellä tehtyä maalia. Maradona on brassien ohella mieleen ainiaan syöpynyt pallotaituri. Ikävää, että Napolissa (miksei ehkä jo aiemminkin) touhut alkoivat lipsua käsistä, mopo karkasi ns. hanskasta. 1994 MM-kisojen tapahtumista ei edes puhu (kirjoita) mielellään. Mielestäni kisajulkaisun tehneistä Tamminen tai Lahtinen (kumpi nyt juuri tämän kirjoittaja olikaan) kiteytti Diegon maajoukkueuran päättymisen melko hyvin.
Tämä ei ole sanatarkka, kuitenkin niin hyvin kuin muistan -versio:
Diego käytti kiellettyjä aineita sisältäviä lääkkeitä univaikeuksiiinsa. Kentällä pärjäämiseen hän ei niitä tarvinnut, vaikka ei enää ihan nuori ollut. Se, että hän ei kertonut tästä joukkueen lääkärille, oli alokasmainen virhe, johon 4. kisoja pelaavan konkarin ei olisi luullut syyllistyvän. Uran viimeinen maali Kreikkaa vastaan oli näyttävä. Sitten putosi tämä pommi, Maradona jäi kiinni dopingista.
Kuitenkin Diegon julkinen mestaaminen oli tarpeetonta, sillä reilun vuosikymmenen ajan Diego oli ollut pikkupoikien esikuva ja esimerkki, ja tuottanut jalkapalloilevalle maailmalle enemmän iloa kuin kaikki FIFA:n pamput yhteensä.
Tärkein on kursivoituna, ja kursivoinnin sanamuoto on säilytetty lainauksessani, pilkuntarkka se ei ehkä ole. Vahvistettu osuus on kuitenkin juuri näillä sanoilla tekstissä, ja tämä on kaikkien tarkastettavissa hyvin varustetuista kirjastoista.
Tällaisten yksilöiden muodostama joukkueurheilu, siinä on jotain, mitä en pysty selittämään, mutta josta saatan puhua vielä kauemmin kuin kirjoittaa. Äitini heittikin joskus puolivitsinä, että tietäisit enkun kieliopista puoliksi niin paljon kuin jalkapalloilijoista ja jääkiekkoilijoista, niin olisi melko hyviä numeroita todistuksessa.
Jos aihe kiinnostaa, voin suositella kirjaa (vaikka sille on oma ketjunsakin) Bellos, Alex Futebol : brasilialainen elämäntapa
EDIT unohdin pintaraapaisun nyky-brasseista, Ronaldo ->
EDIT 2 kirjoitusvirhe, iloa-sana oli pariin kertaan