Mikä jalkapallossa viehättää?

[Suurlähettiläs]

En löytänyt tällaista ketjua Jatkoajasta, joten uuden avasin. Olen kirjoittamassa puhetta, aiheena: Miksi amerikkalaisten pitäisi pelata enemmän ns. eurooppalaista jalkapalloa.

Siis mikä tai mitkä ovat mielestäsi jalkapallon parhaat puolet? Onko jalkapallon paras puoli se, että se on hyvää ja vihdyttävää kuntoilua? Vai onko paras puoli kenties se, että esim. MM-kisoissa seuraat pelejä yhdessä monen miljardin ihmisen kanssa?

Todella monet ihmiset myös menevät paikan päälle pelkästään hyvän tunnelman takia. Suomessa totta kai jalkapalloyleisö ei ole yhtä fanaattista kuin muualla Euroopassa, mutta kyllä meidänkin kansamme jalkapallosta pitää!

Siis miksi sinä seuraat jalkapalloa?

 

[mendieta]

Sen ilmeen takia mikä esim. Maradonan kasvoille tulee kun joku rappaa kintuille. Rappaus voi mennä, vaikka ohi tai ko. pelaaja kaatuu ennen kuin se edes ehtii koskettaa. Se ilme!

 

[Eddie]

Maalit, maalipaikat, huikeat seivit, katastrofaaliset munaukset, maagiset yksilöt, joita ei mielestäni sitten maradonan huippupäivien ole ollut. Kaikki kunnia zidanelle tästä huolimatta.

Mutta, jos jenkkeihin uppoaa niinkin tylsä laji kuin baseball niin pitäis soccerinki kelvata.

Jalkapallo on parhaimmillaan hienoa, mutta valitettavan usein tylsää nyhjäämistä. MM ja EM- kisoissa yleensä näkee parasta fudista. CL- pelit olen kokenut yleensä tylsiksi, toki on hienoja poikkeuksia. Valioliigassa myös joskus huikeita matseja(tottenham-leicester 4-4), mutta kun ne aina vaan niitä suuria (ja niiden idioottivarmaa puolustussysteemiä---> suht tylsää)näyttää.

 

[Snakster]

Jalkapallossa kiehtoo se, että kaikki voivat pelata sitä. Ei tarvita kuin palloksi sopiva nyytti ja pala tasaista maata.

 

[Wilzu]

Jalkapallo - pelien kuningas. MP - Mikkelin sinivalkoiset taistelevat jälleen Ykkösessä.

Enempää ei vaadita.

 

[JLand]

Viestin lähetti Eddie
Mutta, jos jenkkeihin uppoaa niinkin tylsä laji kuin baseball niin pitäis soccerinki kelvata.

No tämä onkin pitkälle mielipidekysymys, että mikä on tylsää ja mikä ei. Baseball on parhaimmilaan upea laji ja on mahdotonta kuvitella, että jalkapallo saavuttaisi täällä koskaan samanlaista asemaa. Baseball on ollut kuitenkin yli 100 vuotta amerikkalaisille "National Pastime", jota pelataan pienestä lähtien kouluissa etc. ja lisäksi suurin osa amerikkalaisten suurimmista urheilusankareista ovat juuri baseballin pelaajia -- Babe Ruth, Lou Gehrig, Joe DiMaggio, Ted Williams ja niin edelleen...

Huippujalkapallon (Englanti, Italia, Espanja etc.) näkyvyys on medioissa niin pientä muutamia YES Networkilla näkyviä Mancehester Unitedin pelejä lukuunottamatta, että urheilua seuraavien on vaikea saada lajista kiinni. Ja ne jotka jalkapalloa seuraavat, joutuvat tyytymään suht heikkotasoiseen MLS-sarjaan, joka ei juurikaan jännitystä tarjoa.

 

[Suurlähettiläs]

Kyllä baseballia voisi itse stadionilla katsoa, mutta varsinkin nämä preseason pelit telkkarissa ovat hiukan tylsiä katseltavia. Mutta mielepiteensä kullakin, jopa amerikkalaisilla. Mutta tuota asiaa voidaan pohtia jossain toisessa ketjussa.

Kyllähän jalkapallo täällä jää muiden lajien takia käytännössä pimentoon. Parempia aikoja on kuitenkin luvassa. Vuonna 1998, 17 miljoona jenkkiä pelasi, 8 miljoonaa nuorta. Nuorten jalkapallosarjoissa on enemmän pelaajia kuin Little League Baseballissa.

Kun nämä nuoret kasvavat, he varmasti haluavat seurata jalkapalloa myös mediassa. Ja college-jalkapallojoukkueita amerikassa on jo tuhansia. Paljon näkee nykyään, että football kentille tuodaan keväällä jalkapallomaalit.
Siis parempia aikoja odotellessa...

 

[TKO]

Jalkapallo ei koskaan tule saavuttamaan Jenkkilässä suurta suosiota, koska suuret tv-yhtiöt eivät halua sitä näyttää. Tähän taas on syynä se, että jalkapallon näyttäminen on aivan mahdoton tehtävä NBC:n kaltaisille suuryhtiöille, koska mainoksia voi näyttää vain 45 minuutin välein ja maalejakin syntyy yleensä vain n. 2 /90min. Tylsäähän se jenkkien mielestä on, koska he ovat tottuneet lajeihin, kuten jenkkifutis, koripallo, baseball sekä jääkiekko, joissa tapahtuu koko ajan (mainoskatkoja lukuunottamatta).
Lisäksi Jenkeissä jalkapallo ilmeisesti mielletään naisten ja lasten lajiksi, koska se on vauhdiltaan kohtalaisen hidasta, eikä siinä synny kovin paljon kovaa kontaktia (yleensä).

Mutta onneksi me eurooppalaiset tiedämme paremmin...

 

[Ted Raikas]

Varmaan futis on jenkeissä suositumpaa kuin mitä amerikkalainen jalkapallo ja baseball on täällä Euroopassa. Eikös siis pitäisi katsoa itseään peiliin tässä? ;)

 

[lihaani]

Luulen, että jalkapallon viehätys on sen universaaleissa säännöissä. Viralliseen sarjapeliin ei tarvita kuin tasainen 45*90 M^2 aukio, maalit, kello, pilli ja pallo. Jo näillä eväillä voidaan pelata jossain Afrikan maassa hienoa sarjafudista. Toisessa ääripäässä on sitten Euroopan suurstadionit kaikilla herkuilla.

Fudiksessa ei mitään videoita katsella eikä lähetellä kurinpitoelimille. Jos tuomari mokaa niin so what? Sellaista sattuu. Vaikka jalkapallo on koko maailman ylivoimaisesti suurin urheilulaji ja viihdeteollisuuden muoto kaikilla mittareilla mitattuna, se ei ole lähtenyt tekniseen kilpavarusteluun mukaan. Siinä sen vahvuus, jota monet tekniikkafriikit pitävät heikkoutena.

Kaikista näennäisistä eroista huolimatta Alapään Koiton ja Vetelin Kuivien välinen thrilleri Brasilian ja Saksan välisen MM-loppuottelun kanssa on samaa peliä.

 

[eagle]

Minusta hienointa fudiksessa on katsoa kuinka joku pallotaituri kesyttää pallon, kun pallo tottelee täysin pelaajaa, se pysyy jalassa kuin liimattuna tai kun syöttö lähtee lähes millintarkasti juuri sinne minne pitää. Syöttöihin ja vetoihin kun parhaimmillaan tulee hienoja kiereteitä, nämä ovat ne hienoimmat asiat jalkapallossa. Joskus 0-0 ottelukin voi olla todella viihdyttävä, jos kummatkin pyrkivät ylöspäin, taitavat yksilöt tekevät hienoja temppuja pallon kanssa, jne. Baseballissa, amerikkalaisessa jalkapallossahan palloa ei paljoa muuta tehdä, kuin viskota/lyödä/kuljeteta, kun taas jalkapallossa pallo pitää kesyttää, koskea sitä juuri oikealla voimakkuudella. Siinä mielessä jalkapallo on paljon lähempänä esim. koripalloa(amerikan suosituimmista lajista kun ottaa vertailuja), kuin amerikkalaista jalkapalloa.

Jenkkien tulisikin katsoa lajista muuta kuin ainaisia maaleja, eihän koriksestakaan katsota vain koreja, vaan hienoja blokkeja, riistoja, jne. Toki jos vain maaleja tahtoo katsoa, niin silloin laji on tylsä. Ja toisaalta menet maahan kuin maahan, niin jossain pelataa jalkapalloa, rannalla, puistoissa, kentillä, missäpäin vain maailmaa voit ottaa pallon esiin ja alkaa potkia niin saat todennäköisesti pelikavereitakin pian.

 

[tsei_tsei]

Tämän päivän CL-puolivälierät vastaavat jo kysymykseen. Jääkiekon katsomiseen ei sen sijaan ole juuri virikkeitä löytynyt viime aikoina.

Jos yksilöidään, niin loistavat syötöt, maalit, syöttökuviot, kikat, maaginen pallon kesyttäminen, loistava joukkuepeli... jalkapallo.

 

[Buffalo_Bill #81]

Tällä hetkellä jalkapallossa minua viehättää kaikkein eniten Deco :) Toivottavasti myös huomenna Deco on vireessä ja johdattaa Porton UCL:n välieriin.

Jalkapallo on yksinkertaisesti aivan älyttömän hieno laji ja MM-kisat ovat mielestäni olympialaisiakin hienompi tapahtuma. Rakastan jalkapalloa! Jokin siinä vaan on.

 

[Lorimer]

Yllätykset joita esim, Mestareiden liigan neljännesvälierissä tapahtui. Turnauksen kiinnostavuus nousi huimasti nyt kun ns. suuret joukkueet lähetettiin tylysti ulos. Tässä on jotain samaa kuin Ranskan esityksillä viime MM-kisoissa, pelkät kovat nimet kokoonpanossa ei välttämättä takaa menestystä.
PS: Pelkästään Ranieri v Abramovich asetelman takia toivoisin että Chelsea hoitaa homman.

 

[Grome]

On kiva katsella jalkapalloa, jossa syötöt tulee suoraan jalkaan, hyvä tunnelma, siistejä maaleja, hyviä pelaajia, tarkat keskitykset ym. Tämän luetttelon jälkeen ei varmaan tarvitse ihmetellä miksi en ajatellut katsoa Veikkausliigaa televisiostakaan, vaikka tulevalla kaudella Nelonenkin taitaa alkaa näyttämään jännittävää Veikkausliigaa. Kyllä katselen kuitenkin mielummin jääkiekkoa televisiosta. Siinä on vähän enemmän tilanteita, eikä ole keskikenttäpelaamista verrattuna jalkapalloon.

Muutamiin klubin matseihin kyllä sietää mennä, ja nekin ottelut valitaan tarkasti. Ja finaaliin meno on myös jokavuotista. Tosin viime kaudella HJK päätti mestaruuskauden jännittävään KuPS otteluun.

 

[Juha Salminen]

Itse seuraan jalkapalloa alunperin isän jalanjäljistä, mutta se on muuttunut - tätä nykyä minä olen perheestä se joka menee matsiin vaikka kylmää on.

Mikä minut sitten ensisijaisesti saa katsomoon? No, kesäiltaa on äärimmäisen hienoa viettää hyvässä seurassa niinkin kauniilla paikalla kuin Kupittaalla. Ja se suurin syy kaikista, ne mustavalkoiset pystyraidat. TPS.

 

[peruspata]

Minua viehättää jalkapallossa Brasilia. Tässä tarinan aluksi yksi linkki.

http://www.promenadi.net/uutinen.php?lngID=54002

En muista aikaa ennen brassifanitukseni alkua. 90-luvun alussa minulle ei futiksessa ollut suurempaa kuin Romario ja Bebeto. Brassien pelit arvokisoissa (lue: MM-kisoissa) oli parasta, mitä tiesin.

Itse lajina minua viehättää futiksessa, niin, en osaa sanoa. Jotenkin vain tuntuu siltä, että kun on kesä, lämmintä reilut kaksikymmentä, on kivalla kaveriporukalla todella hienoa lähteä palloa potkimaan. Viime kesinä siihen on vain ollut turhan vähän aikaa, tulevana kesänä aion käydä kavereideni kanssa kerran viikkoon höntsäämässä. Saapahan tuuletettua itsensä raksatyöviikon jäljiltä, ja kunto kasvaa kohisten. Tämä on ainoa asia, jota jalkapallossa epäröin, riittääkö minun kunto siihen. No, katsotaan.

Pentuna painelimme kaikki kesät pitkin mäkiä ja maisemia, ja pelasimme jalkapalloa. Jokainen päivä oli hyvä jalkapalloillulle. Välillä vettä satoi kuin aisaa, mutta edes kovin pienet sateet eivät meitä haitanneet. Siinä oli jotain järjettömän ihanaa. Ulvilankin kokoisessa kylässä pelipaikkoja oli kuitenkin tarjolla suht. kiitettävästi, jo pelkästään keskustan puolella jokeakin. Tätä aikaa muistelen kaihoisasti.

Palatakseni vielä Brasiliaan, lueskelin kirjastoista lainaamistani kirjoista Brasilian tähdistä. Voi veljet, olin ihan kuin muissa maailmoissani miettiessäni Garrichan, Pelen, Vivan, Leonidasin ym. kaltaisia tähtiä. Parhaat kuvaukset pystyin suorastaan kuvittelemaan mielikuvituksessani. Ikuisesti mieleen painui kuvaus Garrinchan otteista harjoituspelissä, oliko Unkaria vastaan. Mies, jolla oli vääremmät sääret, mitä yleensä pystytään kuvittelemaan, piti ihan pilkkanaan vastustajaa. Puolustus ja veskari menivät kukin useamman kerraan kahville. Myös Garrinchan loppuvaiheet olivat todella riipaisevia, sydäntä koskettavia. Tuoreempia idoleitani olivat/ovat Zico, Socrates, Romario, Bebeto, Zinho, Mauro Silva, Dunga, Cafu, Ronaldo, Ronaldinho, Roberto Carlos, Rivaldo, Taffarel, Dida..... Rivaldo on ainoa suosikki-inhokki, Turkki-ottelu on myös jäänyt mieleen. Aloitin vanhemmasta kaartista, sillä kymmenkunta kertaa lienen lukenut kirjan Mexico ´86, jalkapallon MM-kisat 1986. Romariota parempaa ei ollutkaan 90-luvun taitteessa, siis minulle.

Ainoa maa, tai oikeastaan pelaaja, joka pystyi brassifanittamistani kahlitsemaan, oli nro 10 Brasilian naapurimaasta. Argentiinan ja Englannin välinen matsi on tullut pariin kertaan katsottua täältä Jatkoajasta saamastani sivustolta, tai siis koko peli kertaalleen, mutta SE maali todella moneen kertaan. Enkä tarkoittut kädellä tehtyä maalia. Maradona on brassien ohella mieleen ainiaan syöpynyt pallotaituri. Ikävää, että Napolissa (miksei ehkä jo aiemminkin) touhut alkoivat lipsua käsistä, mopo karkasi ns. hanskasta. 1994 MM-kisojen tapahtumista ei edes puhu (kirjoita) mielellään. Mielestäni kisajulkaisun tehneistä Tamminen tai Lahtinen (kumpi nyt juuri tämän kirjoittaja olikaan) kiteytti Diegon maajoukkueuran päättymisen melko hyvin.

Tämä ei ole sanatarkka, kuitenkin niin hyvin kuin muistan -versio:

Diego käytti kiellettyjä aineita sisältäviä lääkkeitä univaikeuksiiinsa. Kentällä pärjäämiseen hän ei niitä tarvinnut, vaikka ei enää ihan nuori ollut. Se, että hän ei kertonut tästä joukkueen lääkärille, oli alokasmainen virhe, johon 4. kisoja pelaavan konkarin ei olisi luullut syyllistyvän. Uran viimeinen maali Kreikkaa vastaan oli näyttävä. Sitten putosi tämä pommi, Maradona jäi kiinni dopingista. Kuitenkin Diegon julkinen mestaaminen oli tarpeetonta, sillä reilun vuosikymmenen ajan Diego oli ollut pikkupoikien esikuva ja esimerkki, ja tuottanut jalkapalloilevalle maailmalle enemmän iloa kuin kaikki FIFA:n pamput yhteensä.

Tärkein on kursivoituna, ja kursivoinnin sanamuoto on säilytetty lainauksessani, pilkuntarkka se ei ehkä ole. Vahvistettu osuus on kuitenkin juuri näillä sanoilla tekstissä, ja tämä on kaikkien tarkastettavissa hyvin varustetuista kirjastoista.

Tällaisten yksilöiden muodostama joukkueurheilu, siinä on jotain, mitä en pysty selittämään, mutta josta saatan puhua vielä kauemmin kuin kirjoittaa. Äitini heittikin joskus puolivitsinä, että tietäisit enkun kieliopista puoliksi niin paljon kuin jalkapalloilijoista ja jääkiekkoilijoista, niin olisi melko hyviä numeroita todistuksessa.

Jos aihe kiinnostaa, voin suositella kirjaa (vaikka sille on oma ketjunsakin) Bellos, Alex Futebol : brasilialainen elämäntapa

EDIT unohdin pintaraapaisun nyky-brasseista, Ronaldo ->

EDIT 2 kirjoitusvirhe, iloa-sana oli pariin kertaan

 

[JanJ]

Jalkapallossa on parasta sen yksinkertaisuus. Yksinkertaiset säännöt ja välineet, ja peliä voi pelata kuten todettua missä tahansa vähänkin tasaisella alustalla. Hyvää kuntoilua.

Veikkausliigassa on vuosien varrella nähty että mikä tahansa joukkue voi voittaa mestaruuden kun yhtenä kautena uskaltaa panostaa rahaa joukkueeseen.

Toisaalta taas jalkapallo on pahimmillaan äärettömän tylsää. Toistuvia 0-0 otteluita vesisateessa on jalkapalloa pahimmillaan.

MM-kisat ei muuten ole olleet loppuunmyydyt enää 3 viimeisellä kerralla.

 

[Paitselo]

Hieno laji... "Maailman Suurin Laji"

Fiilikset alkavat jo heti leikatun nurtsin tuoksusta... sitten kun solmii jalkoihinsa nahkaiset futiskengät... juoksee kentälle... kosketukset nahkapalloon... syöttelyt joukkuetovereiden kanssa... rintakuoletukset, yleiset kikkailut... se on makee tunne, kun jalkaharhautuksella saa pallon iskettyä vastustajan jalkojen välistä takaisin itselleen ja sitten vielä voittaa sen tilannetta seuraavan juoksukilpailun... kovat laukaukset... pukkaukset päällä MAALIIN jne.

Ja se ikuinen odotus, että Suomi olisi joskus mukana lajin MM-kisoissa!
Meikäläisellä tulee mittariin 50-vuotta kesällä 2006 (jos sinne asti elän) ja jotenkin tuntuu, että en ehdi ilman sairastelujakaan elää niin kauan, että näkisin Suomen maajoukkueen jalkapallon MM-kisoissa.

Hieno laji kaiken kaikkiaan. Tosin lajin kannattajat voisivat olla huomattavasti nykyhetkeä vähemmän otsikoissa väkivallan takia.

 

[fedorov]

Yksi syy siihen ettei Amerikassa näytetä/seurata futista, on varmaankin myös se, että jalkapalloon on hankalampi, ellei mahdotonta, istuttaa sitä oheistoimintaa joka niin saumattomasti moneen muuhun lajiin on jo siellä päin istutettu.

Tarkoitan siis sitä, kuten joku jo kertoikin, ettei pelin lomaan voi myydä mainosaikaa. No, puoliajalle kyllä, mutta mainostajalle en uskoisi sen olevan paras paikka tuoda tuotteitaan esille - suurin osa katsojista kun on myös sillä vartin breikillä. Kuka jääkaapilla, kuka kessulla.

Myöskin kaikenlainen showmeininki ei kuulu perinteiseen jalkapalloon.

Eli jalkapallo elää jalkapallosta. Kaikki on kiinni itse pelissä, ja katsojan kiinnostuksen täytyy olla aitoa -- peli-/joukkue-/pelaajalähtöistä.

Yksi valitettava este jalkapallon suosiolle Ameriikassa on myös se tosiasia, että futis mielletään ehkä vieläkin enemmän tyttöjen lajiksi.

Itselleni jalkapallo on se ainoa oikea laji. Lätkää on mahtava seurata, mutta kyllä futis on aivan eri tasolla. Tuo Romariosta postattu artikkeli sai kylmät väreet selkäpiihin. Voin vain kuvitella sitä tunnelatausta jonka tämä pelaaja sai aikaan jäähyväisottelussaan. Onneksi esim. YLE oli ajan tasalla ja seurasi tiiviisti tapahtumia kun yksi suurista poistui ikuisiksi ajoiksi maajoukkueviheriöiltä.

Muutama vuosi sitten eräässä dokumetissa näytettiin muuten Diegon paluuottelun (Boca Juniorsiin) tapahtumia. Fanikatsomo oli salakuljettanut (lahjonut vahtimestarit ja poliisit) raketit sisään, ja osoitti näin kunnioitusta ja kiitosta kultaiselle pojalleen.

Oli uskomaton näky, kun Diego seisoi fanikatsomon edessä tuhansien rakettien suhistessa taivaalle!

 

[Hasse]

Peruspata

Sinulle on suositeltava kirjaa nimeltä "Futebol". Itse suurena Brassi fanina ja brasilialaisen pelitavan ihailijana olen saanut paljon lisää luettuani kyseisen kirjan.

Muillekkin, lukekaa;

- Matka pallon ympäri
- Jalkapallo valossa ja varjossa
- Futebol

näiden jälkeen, jos pystyy suhtautumaan jalkapalloon positiivisesti muttei ymmärrä, pitäisi kaiken olla helpompaa..

Jalkapallo on upeaa.

 

[Troy]

Eurooppalainen jalkapallo on parhaimmillaan kaveriporukan kanssa pelattuna. Junnuna tuli toki pelattua tiiviimminkin ja kivaa se oli silloin niinkin. Televisiosta seuraan silloin tällöin esim. mestareiden liigaa kunhan siellä ei ole ole joku italialaisseura kerjäämässä vapareita. Tietenkin MM- ja EM-lopputurnaukset kuuluvat katsottuihin tapahtumiin. Viimeksi kävin matsissa pari kesää sitten kun muistaakseni Leicester oli pelaamassa Kupsia vastaan Vänärillä. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta petyin silti. Suomifutis ei sytytä ei sitten millään, vaikka vastustajana olisi laadukas englantilaisjoukkue.

Toisinsanoen jalkapallo ei oikein satasella sytytä. En siis teilaa lajia tai sen kannattajia, mutta minä löydän urheiluhulluuteni jostain muualta. Jos NBA-korista näkisi meikäläisen töllöstä niin katsoisin sitä mieluummin. Jääkiekko on jo ihan eri planeetalta kiinnostavuudessa. Suurimman rakkauteni voi päätellä suosikkijoukkueestani.

 

[ervatsalo]

Potkis

Niin, jalkapallon hienous on siinä, että sitä voi pelata keskellä yötä kännissä vaikkapa naapurin perunapellossa.

T:nimim. "kokemusta on"

Muilta osin on kerrottava, että en ole koskaan ollut paikan päällä katsomassa yhtäkään futismatsia, enkä osaa suoralta kädeltä ja ilman googlea sanoa, montako pelaajaa futisjoukkueessa on.

Täältä tähän

 

[jirilatal]

Viestin lähetti lihaani
Fudiksessa ei mitään videoita katsella eikä lähetellä kurinpitoelimille. Jos tuomari mokaa niin so what? Sellaista sattuu.

Tuliko seurattua esim. viime kesän EM-kisoja?

Itse aiheeseen: futista on miellyttävämäpi seurata kuin vaikka kiekko punaiselta päätyyn ja vääntämään-peliä nykyisin.. Lisäksi luultavasti selitys lajin kovalle suosiolle on juuri tuo pelaamisen helppous ja se, että myös itse peliä on kohtuullisen helppo seurata ja ymmärtää jokaisen. Totta kai on sitten olemassa myös taktinen puoli, jossa koskaan ei voi sanoa olevansa tarpeeksi viisas. Ja tosiaan kun siihen ei tuolla hiekkarannoilla tarvita kuin joku vaatteista kääritty pallo ja risut tolpiksi.. Tuskin mitään joukkuelajia on niin helppo harrastaa.

 

[ranger]

peruspata:

"Kuitenkin Diegon julkinen mestaaminen oli tarpeetonta, sillä reilun vuosikymmenen ajan Diego oli ollut pikkupoikien esikuva ja esimerkki, ja tuottanut jalkapalloilevalle maailmalle enemmän iloa kuin kaikki FIFA:n pamput yhteensä."


Muistan kyseisen pätkän kisajulkaisusta erinomaisesti. Siitä on ollut poikain kanssa puhetta useaan otteeseen.

Mestaus ja mestaus. Mitä "julkisella mestauksella" tässä yhteydessä ylipäätään tarkoitetaan? Maradona itse vakuutti lehdistötilaisuudessa syyttömyyttään kyyneleet silmissä vaatien FIFAa perumaan tuomionsa. Kyynikko voisi todeta, että tällä hölynpölyllä Diego mestautti itse itsensä julkisesti. Verestä löytyi muistaakseni kahdeksaa eri kiellettyä ainetta.

Olisiko FIFA:n pitänyt heltyä ja painaa koko juttu villasella vain siksi, että kysymyksessä on eräs kaikkien aikojen parhaista pelaajista? Saati uskoa hänen syyttömyyteensä pelkän sanan perusteella?


Menee off-topiciksi, mutta tämän tapahtuman jäljiltä on ollut porukassa puhetta myös siitä, millä tavalla pallopeleissä pitäisi rangaista joukkuetta, jonka jäsen jää kiinni dopingista, vai pitäisikö mitenkään. Esimerkiksi Diegon tapauksessa kärähdys ei vaikuttanut edellisen ottelun lopputulokseen lainkaan, vaikka kiinni jäänyt pelaaja oli tehnyt siinä jopa maalin (siis juuri Kreikkaa vastaan). Hankala kysymys.



Ranger