Pisin Kääpiö 186cm
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Onko sinulla näkemyksiä, joiden takana seisot muiden mielipiteistä riippumatta? Tunnetko tai tiedätkö periaatteen miehiä, jotka ovat valmiita jopa kärsimään omassa nahassaan, kunhan saavat pitää päänsä jossakin asiassa? Nyt on sana vapaa. Ilmianna aitoon Stasi-henkeen kenet tahansa ja itsesi myös, ja listaa rötökset suoraan tänne.
Tässä avausviestissä käytetään johdonmukaisesti nimitystä periaatteen mies. Periaatteen mies voi siis olla aivan yhtä hyvin myös nainen, muunsukupuolinen, sukupuoleton, tai mitä muuta nyt sattuu maailmassa olemaankaan. Tässähän on kyse periaatteesta. Olen koko ikäni tavannut käyttää yllä kuvaamastani itsepäisestä juntturasta nimitystä periaatteen mies, enkä ihan periaatteesta aio ryhtyä puhumaan mistään periaatteen henkilöstä tai sukupuoleltaan hähmäisestä hahmosta, joka sattuu pitämään sitkeästi kiinni jostakin näkemyksestään. Periaatteeni on, että periaatteen mies on periaatteen mies, vaikkei mies olisikaan.
Kaikilla meistä on mieltymyksiä toimia tai olla toimimatta määrätyllä tavalla joissakin tilanteissa. Usein käy kuitenkin niin, että rationaalinen arviointi saattaa johtaa poikkeuksen tekemiseen. Harva vannoutunut piponvihaaja jättää käyttämättä villamyssyä, kun miinusasteet vajoavat etelämannermaisiin lukemiin. Monet meistä kuvittelevat olevansa täysin lahjomattomia, mutta kun pöytään kasataan riittävä keko miljoonia ja kymmeniä miljoonia, niin väitän että lahjomattomien porukassa käy kato. Hieno periaate on sekin, että punaisia päin ei ajeta, mutta ajetaanko silloinkin, kun valot eivät vaihdu millään, eikä ketään liiku mailla halmeilla? Ja vessaankin pitäisi päästä, hokifinaali pyörii jo teeveessä, ja kotona on kaappi täynnä kaljaa ja suurusta.
Aito periaatteen mies ei heilu eikä horju. Isävainaalla oli muutama päähänpinttymä, joista osasta hän kyllä luopui vuosikymmenten myötä. Äijä oli Karjalan evakko, ja periaatteensa oli se, että Neuvostoliittoon ei matkusteta, eikä luovutetun Karjalan alueelle enää palata, mikäli siellä on vieraan maan lippu salossa. Kun Neuvostoliitto romahti ja luovutettuun Karjalaan ryhdyttiin tekemään turistimatkoja, niin nämähän olivat erityisesti vanhojen evakkojen ja heidän sukulaistensa keskuudessa suosittuja. Muutaman vuoden isäni pässitti vastaan, mutta lopulta ei-evakkotaustainen äitini ja muutamat muut saivat ukon pään käännettyä. Kokemus oli ilmeisen positiivinen, koska tuon jälkeen isäni ehti tehdä rajantakaiseen Karjalaan ainakin 5-6 bussireissua lisää.
Yhden periaatteen isäukko onnistui pitämään. Sosialistien kaupoissa ei nimittäin asioitu. Isäni ei silti ollut varsinainen antikommunisti eikä missään tapauksessa antikekkoslainen, oli henkeen ja vereen maalaisliiton ja erityisesti Virolaisen miehiä. Johonkin kuitenkin vedettiin raja, ja raja kulki siinä, että E-ryhmän liikkeisiin ei saanut jalalla astua. Siitä tuli 70-luvulla kotona huutoa, jos talosta löytyi E-kaupan muovikassi tai Saludo-kahvia. Lähinnä sosialistikaupoissa myyty sen aikainen Saludo oli kyllä tympeän makuista, ei sitä muutenkaan olisi ostettu. Joku kyläilijä kai oli tuonut Saludo-paketin mukanaan, kun jotain oli tapana antaa isäntäväelle. Kerran tuli käytyä kirkonkylän E-kaupassa penskana, kun piti pyöräreissulla ollessa ostaa kesäkuumalla äkkiä juotavaa jostakin. Selkäsauna oli likellä, kun menin myöhemmin möläyttämään E-Voimassa asiointini kotiväelle. Tekoni ymmärrettiin lopulta hellekelin ansiosta hätätilanteessa tehdyksi. Selitys oli tosin huono, kun sokoslainen osuuskauppakin olisi ollut muutaman sadan metrin päässä, eikä Marjatan K-kauppaan olisi sinnekään ollut pitkästi matkaa.
Tässä avausviestissä käytetään johdonmukaisesti nimitystä periaatteen mies. Periaatteen mies voi siis olla aivan yhtä hyvin myös nainen, muunsukupuolinen, sukupuoleton, tai mitä muuta nyt sattuu maailmassa olemaankaan. Tässähän on kyse periaatteesta. Olen koko ikäni tavannut käyttää yllä kuvaamastani itsepäisestä juntturasta nimitystä periaatteen mies, enkä ihan periaatteesta aio ryhtyä puhumaan mistään periaatteen henkilöstä tai sukupuoleltaan hähmäisestä hahmosta, joka sattuu pitämään sitkeästi kiinni jostakin näkemyksestään. Periaatteeni on, että periaatteen mies on periaatteen mies, vaikkei mies olisikaan.
Kaikilla meistä on mieltymyksiä toimia tai olla toimimatta määrätyllä tavalla joissakin tilanteissa. Usein käy kuitenkin niin, että rationaalinen arviointi saattaa johtaa poikkeuksen tekemiseen. Harva vannoutunut piponvihaaja jättää käyttämättä villamyssyä, kun miinusasteet vajoavat etelämannermaisiin lukemiin. Monet meistä kuvittelevat olevansa täysin lahjomattomia, mutta kun pöytään kasataan riittävä keko miljoonia ja kymmeniä miljoonia, niin väitän että lahjomattomien porukassa käy kato. Hieno periaate on sekin, että punaisia päin ei ajeta, mutta ajetaanko silloinkin, kun valot eivät vaihdu millään, eikä ketään liiku mailla halmeilla? Ja vessaankin pitäisi päästä, hokifinaali pyörii jo teeveessä, ja kotona on kaappi täynnä kaljaa ja suurusta.
Aito periaatteen mies ei heilu eikä horju. Isävainaalla oli muutama päähänpinttymä, joista osasta hän kyllä luopui vuosikymmenten myötä. Äijä oli Karjalan evakko, ja periaatteensa oli se, että Neuvostoliittoon ei matkusteta, eikä luovutetun Karjalan alueelle enää palata, mikäli siellä on vieraan maan lippu salossa. Kun Neuvostoliitto romahti ja luovutettuun Karjalaan ryhdyttiin tekemään turistimatkoja, niin nämähän olivat erityisesti vanhojen evakkojen ja heidän sukulaistensa keskuudessa suosittuja. Muutaman vuoden isäni pässitti vastaan, mutta lopulta ei-evakkotaustainen äitini ja muutamat muut saivat ukon pään käännettyä. Kokemus oli ilmeisen positiivinen, koska tuon jälkeen isäni ehti tehdä rajantakaiseen Karjalaan ainakin 5-6 bussireissua lisää.
Yhden periaatteen isäukko onnistui pitämään. Sosialistien kaupoissa ei nimittäin asioitu. Isäni ei silti ollut varsinainen antikommunisti eikä missään tapauksessa antikekkoslainen, oli henkeen ja vereen maalaisliiton ja erityisesti Virolaisen miehiä. Johonkin kuitenkin vedettiin raja, ja raja kulki siinä, että E-ryhmän liikkeisiin ei saanut jalalla astua. Siitä tuli 70-luvulla kotona huutoa, jos talosta löytyi E-kaupan muovikassi tai Saludo-kahvia. Lähinnä sosialistikaupoissa myyty sen aikainen Saludo oli kyllä tympeän makuista, ei sitä muutenkaan olisi ostettu. Joku kyläilijä kai oli tuonut Saludo-paketin mukanaan, kun jotain oli tapana antaa isäntäväelle. Kerran tuli käytyä kirkonkylän E-kaupassa penskana, kun piti pyöräreissulla ollessa ostaa kesäkuumalla äkkiä juotavaa jostakin. Selkäsauna oli likellä, kun menin myöhemmin möläyttämään E-Voimassa asiointini kotiväelle. Tekoni ymmärrettiin lopulta hellekelin ansiosta hätätilanteessa tehdyksi. Selitys oli tosin huono, kun sokoslainen osuuskauppakin olisi ollut muutaman sadan metrin päässä, eikä Marjatan K-kauppaan olisi sinnekään ollut pitkästi matkaa.
Viimeksi muokattu: