susikrapula
Sanana oikein mukava, mutta onneksi en ole tällaista tilaa itse joutunut kokemaan. En ennen, nyt enkä tulevaisuudessa.
Susikrapulassahan herätään käsi saatanan ruman akan ympärillä. Akka nukkuu käden päällä, joten pakoon ei pääse akkaa herättämättä ellei tee kuten susi ja pure ansaan tarttunutta raajaa irti.Susikrapulahan on krapulan mukavimpia olomuotoja.
Susikrapulassahan herätään käsi saatanan ruman akan ympärillä. Akka nukkuu käden päällä, joten pakoon ei pääse akkaa herättämättä ellei tee kuten susi ja pure ansaan tarttunutta raajaa irti.
Kuinka mukavaa tuo sitten lopulta on, en tiedä.
Nyt olet ihan hakoteillä, kyllä tuo jo ylempänä Evilin toimesta mainittu kuvaus on ainoa oikea SUSIKRAPULA. Rentun ruusussakin se tuli aikoinaan mainittua, lisäksi nykypäivänä voimme tarkastaa sen myös internetin ihmeellisestä maailmasta eli tässä tapauksessa urbaanista sanakirjasta, totta kai.Susikrapulaksi mulle on opetettu sellainen krapula, jossa ei voi pysyä paikallaan, vaan pitää kiertää kehää kuin susi.
Kalle Päätaloa on tässäkin ketjussa lainattu pariin otteeseen, joten lainataan lisää.
Kummun Patruunan käyttämä sanonta "ei se niin mene, ettei se jotennii mene" on mielestäni hauska ja elämänmyönteinen.
Toinen nyt mieleen tuleva on Riitun käyttämä apukirosana "sanomapitsi". Tuohon aikaan varmastikin kulkeutunut Koillismaan perukoille Lännelle muuttaneilta suomalaisilta.
Miksi siinä oli tekstitys?Kun Elämän vonkamies tuli televisiosta vastikään, niin tekstittäjä oli aivan kuutamolla. "Voi sanomapitsi" oli tekstitetty "voin sanoa miksi" -muotoon.
Miksi siinä oli tekstitys?
Teksti-tv:n kautta on saatavissa tekstitys useisiin Ylen lähettämiin ohjelmiin, myös suomenkielisiin. Palvelu on lähinnä huonokuuloisille. Elämän vonkamiehessä se on tarpeen myös hyväkuuloisille, sillä kuten monissa muissakin suomalaisissa elokuvissa, on äänitys epäonnistunut.
Kesäloma. Viikko enää!
Minä pidän oletusarvoisesti suomalaisissa dvd-elokuvissa tekstityksiä päällä, sillä eihän siitä päin persettä äänitetystä mokelluksesta saa mitään selvää ilman kuulolaitetta tai kuulolaitteen kanssakaan. Tämä on kyllä käsittämätön ilmiö, joka vain jatkuu ja jatkuu suomalaisissa elokuvissa, vaikka vuosikymmenet vaihtuvat.
Verbaaliakrobatia on kiva harrastus.
Täyttä asiaa. Katsoin viime viikolla "Kotirauha" -leffan ja suosiolla pistin siihen ruotsinkielisen tekstityksen. Olisin ihan mielelläni kuunnellut sen suomeksi, mutta kun ei saanut selvää. Leffan jälkeen telkkarista tuli House - ja ziisus miten hyvä äänen taso.
Suomessa nämä hommat hoidetaan roudarikielellä läskisti. Se ei johdu ammattitaitoisista äänimiehistä, vaan yleensä ohjaajan ja kuvaajan päähänpistoista ja äänityksen lähes täydellisestä dissaamisesta.
Surullista kyllä, vanhoissa Spede-leffoissa oli hyvät äänentaso johtuen siitä, että ei ollut fyrkkaa äänittää kuvauksissa kuin apuääniä. Niinpä leffat jälkiäänitettiin - ja kappas, hyvin saa selvän tekstistä. Tämä eräästä Loirin haastattelusta.
Mun mielestäni ongelmana on se, että koko ääniraita (sisältäen tehosteet + spiikit + musan) kompressoidaan kerralla ja käytetään samaa kompuraa alusta loppuun. Siksi tehosteet tulevat niin vitun lujaa. Jos ja kun elokuvassa on tarinallisia ja visuaalisia nyansseja, niin totta munassa äänessäkin pitäisi olla! Jossain kohtaa voisi olla hiljaiset spiikit pinnassa, maailmalla tehdyissä leffoissa kuiskauksetkin kuuluvat, koska niille tehdään tilaa. Suomalaisen leffan ääniraita on yksi iso möhkäle, jossa kaikki on rutattu yhteneväiseksi.