Mutta jos otetaan vaikka nyt alkuun kolme esimerkkiä; TPS, Ilves ja Saipa. Onko näillä seuroilla ollut viimeiset vuodet tietty linja siinä että minkälaista lätkää ne haluaa pelata? Mielestäni ei ole! Onko ollut identiteetti seuran puolesta mitä halutaan ja mihin suuntaan halutaan mennä ja että sitä suuntaa halutaan kivenkovaa seurata, kävi miten kävi? Tähänkin oma mielipide on että ei!
Kyllä tähän ensi kohtaan on laitettava, että et voi oikeasti vertailla organisaatioita yksi yhteen toisiinsa. Niin kun asia ei ole. Vaikka noilla luettelemillasi olisikin ongelmia, myös ne ongelmat erilaisia ja osuvat eri asioihin organisaatioissa.
Hiukan siis pinnalliseksi jäi huomiosi, vähän niin kuin iskulauseeksi jolla sisällön kannalta on vähän niin ja näin.
Vaikka poistit Ilveksen tuosta eri kastiin, kun niillä nyt on rahaa kuin rantarosvoilla ainakin kuvitelmien mukaan, niin rakentamisensa aloittivat kärsivällisesti valtavan historian päälle kausia ennen sanoin kuvaamatonta rikastumista. Samoin, jos katsot TPS:ää, kyllä ne tekee identiteetiltään sitä mitä Tepsi on aina tehnyt. Pelin kehitys ja eri valmentajat tottakai asiaa maustavat oman näköisekseen, mutta kyllä siellä tunnistettava TPS identiteetti pohjalla kurkkii nytkin.
Saipa on sitten kiintoisa tapaus ja koitan tässä hiukan avata näkemystäni, vaikka tämmöiseen ei oikein laaja asia ihan mahdukaan. Saipa on minusta yhdeltä identiteetiltään talouden pakottamana ollut varsin pitkään kaudesta kauteen rakennettava idealtaan. Tarkoittaa, että resurssit ei mahdollista mihinkään kestomenestymiseen rakentuvaa identiteettiä, niin rakentavat periaatteella, että aina silloin tällöin kun osaset käy keskenään, voi menestystäkin tulla. Tämä on realiteettien valossa yksi ihan arvostettava tapa ajatella ja olla periaate. Saipallakin on jos joukkueen pelejä on joutanut historiasta asti tuijotella myös oma pelillinen identiteetti, ei mitään samaa kuin Tapparalla, Kärpillä tai Hifkillä ja tässä on se syy miksi aloitin vastaamisen noin. Näitä ei voi vertailla, tai voi, mutta järkeä siinä ei ole, eikä mitään oikeaa vastausta niin voi saada. Vai voitko perustella, miksi luumu on luumu eikä meloni kooltaan tai maultaan, siihen on toki syy, mutta katselemalla sitä et löydä.
Jos jaksat tarkkailla huomaat kyllä, että liigaseuroilla on olemassa juonne, jota identiteetiksi voi kutsua, normaalisti, siis ei erikseen täydellisesti onnistumalla valmentaja ryydittää sitten tämän juonteen pohjalta kilpailukykyistä peliä. Vai silloin, jos organisaatio ei ole itse selvillä mikä se on ja mitä se on voi valmennusta pelastusrenkaana pitävä seura päätyä katastrofiin pitkiksi ajoiksi, kas kun valmennus ei ole rakentanut sitä laivaa, ainoastaan ohjaa sitä pelillistä laivaa.
Ymmärrän kyllä, että moneen korvaan nämä pohdinnat kuulostaa kovin teoreettisilta, mutta jos seurata jaksaa edes sen menestyjä joukon selittäviä taustoja ja historiaa, niin löytyy paljon kiintoisaa ajankulua pohdittavaksi. Sinänsä, ei näillä kannattajille ole yhtään sen enempää järkeä pohtia, kuin monesti mietityt pelaajien palkat ja mitä kenellekin kuuluisi maksaa ym. siis täysin todellisuudesta irrallaan olevaa pähkäilyä, jolla mitään vaikutusta mihinkään ei ole, mutta vastaa vissiin johonkin inhimilliseen hinkuun selitellä sitä ja tätä, ihan kuin viisaus asuisi niissä, eikä tekijöiden työssä.