Mainos

Michael Vukojevic – alakerran isäntä

  • 5 996
  • 39

Wenzel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahden Pelikanat

Vukolle ei pelikieltoa. Itseasiassa perustelujen jälkeen oikea tuomio ja kurinpidolle plussa tästä.
Dumarien arpoma ”päähän kohdistunut taklaus” olikin oikeasti estäminen. Täysin oikein.
 

aave

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahden Pelicans
Dumarien arpoma ”päähän kohdistunut taklaus” olikin oikeasti estäminen. Täysin oikein.

Mä jo ajattelin, että olenko aivan sekaisin kun se ei tosiaankaan näyttänyt päähän osuneelta taklaukselta.

Tuomarit paskoivat housuun, sillä 5 minuuttia tuosta oli videoiden katsomisen jälkeen aivan kohtuuton. Kiekollista pelaajaa saa ja tulee estää tulemasta alueelle.

Eteenpäin.
 

Jaksaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, NHL
Mä jo ajattelin, että olenko aivan sekaisin kun se ei tosiaankaan näyttänyt päähän osuneelta taklaukselta.

Tuomarit paskoivat housuun, sillä 5 minuuttia tuosta oli videoiden katsomisen jälkeen aivan kohtuuton. Kiekollista pelaajaa saa ja tulee estää tulemasta alueelle.

Eteenpäin.
Sampon piti keksiä jotain syytä ettei heittäisi tuomareita bussin alle, estämiskortti pelattiin.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans
En tunne alaa kovin hyvin, että mikä on ammatilaisen kriteeri, mutta ainakin nyt Pelicansissa pelatessa tietynlainen ammattimaisuus on näkynyt. Toki vielä näkyy myös sellaista nuoren miehen innokkuutta ja höntyilyä.

Eli hanskat lähtee selvästi herkästi kädestä ja ainakin eilen oli ottamassa kypärää pois, mutta kun vastapuoli ei ollut tätä tekemässä, niin jätti myös omansa päähän. En tiedä olisiko rautainen ammattilainen tästä huolimatta ottanut omansa pois, mutta ymmärrän hyvin Vukojevicin ratkaisun.

Eli täällä nähdyn perusteella sanoisin, että vähintään viitteitä ammattimaisuudesta löytyy kyllä. Mielestäni eilinen tappelu osoitti ammattimaisuutta myös siinä, että ei lähtenyt hajottamaan kättään vastapuolen kypärään. Kenties näemme vielä otannan, jossa mitellään ilman kypäriä, niin silloin pystymme paremmin arvioimaan osaamista itse tappelussa.

Onneksi Vukojevic pystyy olemaan vahvistus myös ilman hanskojen pudotusta, joten minua ei haittaa, vaikka tappelut olisivat olleet tässä. Sitä en tosin pidä todennäköisenä, kun yhdistää pelityylin, halukkuuden omien puolustamiseen ja herkkyyden, jolla hanskat lähtee käsistä.
Lahessa sai seurata ammattimiestä eli Helgeä tovin. Muutama kriteeri.
1. On isäntä muttei provokaattori
2. Ei epäröi hetkeäkään puolustaa omia tai ajaa vastustaja fyysistä painostusta alas omalla läsnäolollaan.
3. On riittävä pelote eli pitää pärjätä hanskojen tippuessa kaikkia mörköjä vastaan hyvin.
4. Nostaa ns. henkisesti pienempie kuten nuorten itseluottamusta olemalla joukkueessa
5. Pelaamalla joukkueen eteen ja ottamalla vain tarvittavia jäähyjä

Helge oli omaa luokkaansa näissä.
Vuko vs Veripena on vielä vaikea sanoa, mutta Vuko vaikuttaa enemmän Helge tyyliseltä luonteelta.
Veripena oli aidosti enemmän Tyrskyn rooliin sopiva hämmentäjä, kuin se varsinainen isäntä. Tästä hyvä esimerkki oli Turusta kun Byers tuli vaihtoaitiosta ottamaan jonne Virtasen kanssa matsin Veripenan taklattua Perrinin sairastuvalla ja maatessa jäässä Virtasen poikkarin jälkeen.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Iggy

Iggy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Yllä hyvä listaus ja muutenkin hyvää näkemystä asiaan. Jos näin välipäivinä sallitaan lievä offropic tästä aiheesta, niin Sami Heleniuksesta muistan yhden ottelun, jossa ammattimaisuus ei ollut heti läsnä.

Kyseessä oli eräs kotiottelu HIFKiä vastaan. Edeltävän päivän ennakossa (tiedän monen lukijan pysähtyvän tässä kohdin miettimään, että mikä helvetti on peliä edeltävänä päivänä tehty otteluennakko? Tai edes otteluennakko?) Karo Koivunen oli suoraan luvannut, että Pelicans tulee ottelun voittamaan. Itseluottamus oli siis joukkueessa aikalailla tapissa.

HIFKillä ei ollut ihan yhtä hyvät lähtökohdat, penkin takana huseerasi tai lähinnä patsasteli Jack Adams pystinkin pokannut surullisen kuuluisa Bob Francis. Ja Franciksen omien sanojen mukaan kyseessähän oli teurastus. Pelicans voitti ensimmäisen erän 4-0 ja lopulta koko ottelun 10-1. Jos muisti ei täysin petä, niin Helge taisi heittää tässä matsissa maalin ja jopa jalkakynää, eli totaalinen nöyryytys oli käynnissä.

Vastapuolella olikin eräs oikein tasapainoinen yksilö, jolla oli kaikki tarvittavat työkalut käsitellä tällaista nöyryytystä eli Jere Karalahti, joka päätti alkaa sikailemaan. Ensimmäisen kyseenalaisen taklauksen jälkeen muistan ääneen ihmetelleeni, että miksi Helge ei käy mikkihiirtä ojentamassa? Vierustoveri tiesi kertoa, että Karalahti ja Helenius ovat siviilissä frendejä.

Siinä missä tämä siviilipuolen kaveruus selvästi Heleniukselle merkkasi jotain, niin Jerelle se ei luonnollisesti merkannut yhtään mitään. En tiedä ymmärsikö se edes, että se kaveruus ja sen mukana tuoma lojaalisuus vastapuolen mörön kanssa on ainoa syy, miksi nenä ei ole poskella pahemman kerran.

Karalahti siis jatkoi touhujaan ja seuraavan ruman taklauksen jälkeen löysikin sitten itsensä naamatusten Heleniuksen kanssa. Helgellä suu kävi ja Karalahti tuijotti luistimen nauhojaan ja pyöriskeli siinä jäällä vähän kiusaantuneena selvästi miettien, että miten tosi ÄIJJJÄ tästä tilanteesta nyt selviää. Muistan itsekin katsoneeni tilannetta jännittyneenä, että saako Karalahti nyt kunnolla turpaansa. Näin jälkikäteen ajatellen, se olisi varmasti ollut hänelle hyväksi, saada kunnolla selkäänsä kaverinsa toimesta täpötäydessä Isku Areenassa. Ehkä silloin olisi oppinut jotain syy- ja seuraussuhteista.

Tilanne lopulta laukesi kun jääkaappipakastimen kokoinen Robert Schnabel tuli väliin ja otti turpaan Karalahden puolesta. Ammattimies siinä mielessä hänkin. Toki koitos oli sangen yksipuolinen ja päättyi siihen, että Schnabel otti tukea kaukalon laidasta kun omat jalat eivät kantaneet. Sen enempää en Schnabelin urasta tiedä, mutta varmuudella voin kuitenkin sanoa olleensa uransa turhin selkäsauna. Mielestäni tämän tapauksen jälkeen Karalahti ei enää sikaillut, en tosin muista kävikö kentällä edes.

Eli siviilipuolen kaveruus esti Helgeä toimimasta ammattimaisesti heti. Varmasti virheellisesti oletti, että ei Karalahti tarkoituksella voi pakottaa häntä siihen tilanteeseen, jossa hänen pitää kouluttaa häntä koko kansan nähden. Ja jos nyt jollain tavalla tämä pitkä sepostus halutaan päättää itse asiaan, niin Vukojevicillä ei tällaista rasitetta pitäisi olla kannettavanaan.
 

Lahelainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, sympatiat SaiPa
Yllä hyvä listaus ja muutenkin hyvää näkemystä asiaan. Jos näin välipäivinä sallitaan lievä offropic tästä aiheesta, niin Sami Heleniuksesta muistan yhden ottelun, jossa ammattimaisuus ei ollut heti läsnä.

Kyseessä oli eräs kotiottelu HIFKiä vastaan. Edeltävän päivän ennakossa (tiedän monen lukijan pysähtyvän tässä kohdin miettimään, että mikä helvetti on peliä edeltävänä päivänä tehty otteluennakko? Tai edes otteluennakko?) Karo Koivunen oli suoraan luvannut, että Pelicans tulee ottelun voittamaan. Itseluottamus oli siis joukkueessa aikalailla tapissa.

HIFKillä ei ollut ihan yhtä hyvät lähtökohdat, penkin takana huseerasi tai lähinnä patsasteli Jack Adams pystinkin pokannut surullisen kuuluisa Bob Francis. Ja Franciksen omien sanojen mukaan kyseessähän oli teurastus. Pelicans voitti ensimmäisen erän 4-0 ja lopulta koko ottelun 10-1. Jos muisti ei täysin petä, niin Helge taisi heittää tässä matsissa maalin ja jopa jalkakynää, eli totaalinen nöyryytys oli käynnissä.

Vastapuolella olikin eräs oikein tasapainoinen yksilö, jolla oli kaikki tarvittavat työkalut käsitellä tällaista nöyryytystä eli Jere Karalahti, joka päätti alkaa sikailemaan. Ensimmäisen kyseenalaisen taklauksen jälkeen muistan ääneen ihmetelleeni, että miksi Helge ei käy mikkihiirtä ojentamassa? Vierustoveri tiesi kertoa, että Karalahti ja Helenius ovat siviilissä frendejä.

Siinä missä tämä siviilipuolen kaveruus selvästi Heleniukselle merkkasi jotain, niin Jerelle se ei luonnollisesti merkannut yhtään mitään. En tiedä ymmärsikö se edes, että se kaveruus ja sen mukana tuoma lojaalisuus vastapuolen mörön kanssa on ainoa syy, miksi nenä ei ole poskella pahemman kerran.

Karalahti siis jatkoi touhujaan ja seuraavan ruman taklauksen jälkeen löysikin sitten itsensä naamatusten Heleniuksen kanssa. Helgellä suu kävi ja Karalahti tuijotti luistimen nauhojaan ja pyöriskeli siinä jäällä vähän kiusaantuneena selvästi miettien, että miten tosi ÄIJJJÄ tästä tilanteesta nyt selviää. Muistan itsekin katsoneeni tilannetta jännittyneenä, että saako Karalahti nyt kunnolla turpaansa. Näin jälkikäteen ajatellen, se olisi varmasti ollut hänelle hyväksi, saada kunnolla selkäänsä kaverinsa toimesta täpötäydessä Isku Areenassa. Ehkä silloin olisi oppinut jotain syy- ja seuraussuhteista.

Tilanne lopulta laukesi kun jääkaappipakastimen kokoinen Robert Schnabel tuli väliin ja otti turpaan Karalahden puolesta. Ammattimies siinä mielessä hänkin. Toki koitos oli sangen yksipuolinen ja päättyi siihen, että Schnabel otti tukea kaukalon laidasta kun omat jalat eivät kantaneet. Sen enempää en Schnabelin urasta tiedä, mutta varmuudella voin kuitenkin sanoa olleensa uransa turhin selkäsauna. Mielestäni tämän tapauksen jälkeen Karalahti ei enää sikaillut, en tosin muista kävikö kentällä edes.

Eli siviilipuolen kaveruus esti Helgeä toimimasta ammattimaisesti heti. Varmasti virheellisesti oletti, että ei Karalahti tarkoituksella voi pakottaa häntä siihen tilanteeseen, jossa hänen pitää kouluttaa häntä koko kansan nähden. Ja jos nyt jollain tavalla tämä pitkä sepostus halutaan päättää itse asiaan, niin Vukojevicillä ei tällaista rasitetta pitäisi olla kannettavanaan.
Kyllä muuten nauratti tämä teksti, kiitos piristyksestä!
 

Tyly Kaupunki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans + kaikki Reippaat
Yllä hyvä listaus ja muutenkin hyvää näkemystä asiaan. Jos näin välipäivinä sallitaan lievä offropic tästä aiheesta, niin Sami Heleniuksesta muistan yhden ottelun, jossa ammattimaisuus ei ollut heti läsnä.

Kyseessä oli eräs kotiottelu HIFKiä vastaan. Edeltävän päivän ennakossa (tiedän monen lukijan pysähtyvän tässä kohdin miettimään, että mikä helvetti on peliä edeltävänä päivänä tehty otteluennakko? Tai edes otteluennakko?) Karo Koivunen oli suoraan luvannut, että Pelicans tulee ottelun voittamaan. Itseluottamus oli siis joukkueessa aikalailla tapissa.

HIFKillä ei ollut ihan yhtä hyvät lähtökohdat, penkin takana huseerasi tai lähinnä patsasteli Jack Adams pystinkin pokannut surullisen kuuluisa Bob Francis. Ja Franciksen omien sanojen mukaan kyseessähän oli teurastus. Pelicans voitti ensimmäisen erän 4-0 ja lopulta koko ottelun 10-1. Jos muisti ei täysin petä, niin Helge taisi heittää tässä matsissa maalin ja jopa jalkakynää, eli totaalinen nöyryytys oli käynnissä.

Vastapuolella olikin eräs oikein tasapainoinen yksilö, jolla oli kaikki tarvittavat työkalut käsitellä tällaista nöyryytystä eli Jere Karalahti, joka päätti alkaa sikailemaan. Ensimmäisen kyseenalaisen taklauksen jälkeen muistan ääneen ihmetelleeni, että miksi Helge ei käy mikkihiirtä ojentamassa? Vierustoveri tiesi kertoa, että Karalahti ja Helenius ovat siviilissä frendejä.

Siinä missä tämä siviilipuolen kaveruus selvästi Heleniukselle merkkasi jotain, niin Jerelle se ei luonnollisesti merkannut yhtään mitään. En tiedä ymmärsikö se edes, että se kaveruus ja sen mukana tuoma lojaalisuus vastapuolen mörön kanssa on ainoa syy, miksi nenä ei ole poskella pahemman kerran.

Karalahti siis jatkoi touhujaan ja seuraavan ruman taklauksen jälkeen löysikin sitten itsensä naamatusten Heleniuksen kanssa. Helgellä suu kävi ja Karalahti tuijotti luistimen nauhojaan ja pyöriskeli siinä jäällä vähän kiusaantuneena selvästi miettien, että miten tosi ÄIJJJÄ tästä tilanteesta nyt selviää. Muistan itsekin katsoneeni tilannetta jännittyneenä, että saako Karalahti nyt kunnolla turpaansa. Näin jälkikäteen ajatellen, se olisi varmasti ollut hänelle hyväksi, saada kunnolla selkäänsä kaverinsa toimesta täpötäydessä Isku Areenassa. Ehkä silloin olisi oppinut jotain syy- ja seuraussuhteista.

Tilanne lopulta laukesi kun jääkaappipakastimen kokoinen Robert Schnabel tuli väliin ja otti turpaan Karalahden puolesta. Ammattimies siinä mielessä hänkin. Toki koitos oli sangen yksipuolinen ja päättyi siihen, että Schnabel otti tukea kaukalon laidasta kun omat jalat eivät kantaneet. Sen enempää en Schnabelin urasta tiedä, mutta varmuudella voin kuitenkin sanoa olleensa uransa turhin selkäsauna. Mielestäni tämän tapauksen jälkeen Karalahti ei enää sikaillut, en tosin muista kävikö kentällä edes.

Eli siviilipuolen kaveruus esti Helgeä toimimasta ammattimaisesti heti. Varmasti virheellisesti oletti, että ei Karalahti tarkoituksella voi pakottaa häntä siihen tilanteeseen, jossa hänen pitää kouluttaa häntä koko kansan nähden. Ja jos nyt jollain tavalla tämä pitkä sepostus halutaan päättää itse asiaan, niin Vukojevicillä ei tällaista rasitetta pitäisi olla kannettavanaan.
Helge pelasi aikoinaan yhden kauden Lahdessa U-20 joukkueessa ja Liigassa, Reipas Lahti taisi olla silloinen joukkueen nimi. Tuohon aikaan oli jopa ihan kiekollinen junnu.
 

Radiomäki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans...ja aiemmat Kiekkoreippaan jälkeläiset
Helge pelasi aikoinaan yhden kauden Lahdessa U-20 joukkueessa ja Liigassa, Reipas Lahti taisi olla silloinen joukkueen nimi. Tuohon aikaan oli jopa ihan kiekollinen junnu.
Tuli myös muutamaksi peliksi jonain vuonna myöhemmin paikkaamaan siipirikkoa joukkuetta.
Meillä oli silloin ihan mikkihiirilauma puolustuksessa ja vastustaja pääsi huseeraamaan maalilla ihan miten tykkäsi. Helgen eka peli ja junttasi itsensä oman maalin eteen mailaansa nojaten. Kukaan ei tuntunut uskaltavan tulla kolmea metriä lähemmäksi. Isännän auktoriteetti oli isännän auktoriteetti.
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, Karhubasket KEspoo sekä Crocodiles
Tuli myös muutamaksi peliksi jonain vuonna myöhemmin paikkaamaan siipirikkoa joukkuetta.
Meillä oli silloin ihan mikkihiirilauma puolustuksessa ja vastustaja pääsi huseeraamaan maalilla ihan miten tykkäsi. Helgen eka peli ja junttasi itsensä oman maalin eteen mailaansa nojaten. Kukaan ei tuntunut uskaltavan tulla kolmea metriä lähemmäksi. Isännän auktoriteetti oli isännän auktoriteetti.
Siis come on Helge pelas Lahdessa 140 ottelua.
 

Le Deal

Jäsen
Siis come on Helge pelas Lahdessa 140 ottelua.
Juu kyllähän Helge niisti Robert Schnabelia vaihtoaitioiden edessä näyttävästi aikanaan toisella Lahti visiitillä, kolmannella sitten niisti Korpikaria keskiympyrässä. Nielikäisen kanssa oli myös muutamat hyvät tanssit pelicans paidassa.

Jännä jos joku ei muista että pelasi ihan hyvän ajan Lahessa, jalkakikat paineettomassa tilassa omalla alueella ja yleisöltä aina ablodit.. ja maalinedustalla yvllä jäänyt myös mieleen helgen ajoista.
 

Bkkhero

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Helge pääsemässä läpiajoon ja huomasi, että ei tule vauhti riittämään niin veti jalkakikan ja halli hurrasi. Näitä lisää. Oi niitä aikoja. Toivottavasti Vuko vetelee kanssa tälläsiä jokerikortteja hyvässä ja pahassa. Esimakua oli jo Hifkiä vastaan hieno niitti ja sen jälkeen nyrkit heilumaan!
 

Iin Taikuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans
Pakko itsekin avautua, kun Helge täällä tapetilla on.

Itselläni ei nuoresta iästä johtuen Heleniuksen urasta saatika Pelicans-ajasta muistikuvia hirveästi ole. Myöskin miehen persoona oli itselleni täysin mysteeri, tai rehellisesti kuvittelin tuon olevan ihan perus kusipää pelaajauransa perusteella. Kuitenkin tässä tämän kauden Selviytyjiä katsoneena ja siitä innostuneena hieman enempi Helgeen tutustuneena voin sanoa olevani isosti väärässä mielikuvistani. Ennenkaikkea aivan huikea herrasmies ja tarinoiden perusteella vielä huikeampi joukkuekaveri joka otti junioreista lähtien kaikki huomioon. Ensimmäisenä mieleen tulee lempeä jättiläinen. Ja myöskin nuo jalkakynäjutut ynnämuut tarinat, aivan huikea pelimies.

Erityismaininta Helgen muutaman vuoden takaiselle vierailulle JARGONI-podcastissa, kannattaa käydä kuuntelemassa, ihan huikeaa settiä. Sai nauraa. Löytyy mm. Spotifysta ja YouTubesta.
 

Iin Taikuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahen Pelicans
Itse ketjun aiheeseen jos mennään, on tämä Vuko kyllä ihana pelimies. Ja ihan ansaitusti selvisi ilman pelikieltoa lauantain tapahtumista. Lauantain matsi oli kyllä yksi viihdyttävimmistä livematseista itselleni hetkeen, eikä vähiten Vukojevicin takia.

Toivottavasti ei osottaudu liian kovaksi pelimieheksi ja saataisiin ensi kauden optio käyttöön. Kulttipelaajan aineksia kaverissa.
 

play_on

Jäsen
Suosikkijoukkue
dirty dozen
Kyllähän Helge on aina ollut lempeä moukarimies, jolla nuorempana oli ainakin itsellään toiveena huomattavasti kiekollisempi tulevaisuus. Tämä tuli esiin myös parikymppisenä a-junnujen peleissäkin, kun pelityyli varsin maltillista, pääsääntöisesti pienempiä huomioivaa ja kiekollisuuteen pyrkivää. P-Amerikan vuodet vaan koulivat kovalla kädellä. Eipä tuo silti myöhemminkään runtua antanut kuin niille, jotka sitä ansaitsivat.

Mitä tulee itse ketjun aiheeseen, niin vielä on parannettavaa kiekollisella puolella eikä ole samalla kiekollisella levelillä kuin ketjussa aiemmin viitattu Blood. Liikkeessä toki upgrade, mutta aika näyttää miten muuten vertautuu. Ikä puolellaan ja positiivista että temperamentti on hallinnassa. Johtuuko sitten valmennuksen linjauksista vai omasta halusta keskittyä nimenomaan kiekollisuuteen, mutta tuntuu vetävän vähän käsijarru päällä koko ajan. IFK pelissä sentään hieman läikkyi, mutta tuossakin osoitti ammattimaisuuttaan, kuin Luhanka jätti kypärän riisumatta - turha heilua tarpeettomasti ja rikkoa kättään.

Varovaisena toiveena itselläni oli ennakkoon sellainen kanki-Kankaanperä, mutta vielä ei ole sellaista talonmiestä näkynyt. Tehnyt oikeastaan vain sen verran noita hommia mitä tilanteet on vaatineet, ei yhtään enempää. Ihan perusteltua, vaikka välillä toivoisi rönsyilevän hieman reippaammin.

Hyvä aihio, aika näyttää mihin päästään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös