Yllä hyvä listaus ja muutenkin hyvää näkemystä asiaan. Jos näin välipäivinä sallitaan lievä offropic tästä aiheesta, niin Sami Heleniuksesta muistan yhden ottelun, jossa ammattimaisuus ei ollut heti läsnä.
Kyseessä oli eräs kotiottelu HIFKiä vastaan. Edeltävän päivän ennakossa (tiedän monen lukijan pysähtyvän tässä kohdin miettimään, että mikä helvetti on peliä edeltävänä päivänä tehty otteluennakko? Tai edes otteluennakko?) Karo Koivunen oli suoraan luvannut, että Pelicans tulee ottelun voittamaan. Itseluottamus oli siis joukkueessa aikalailla tapissa.
HIFKillä ei ollut ihan yhtä hyvät lähtökohdat, penkin takana huseerasi tai lähinnä patsasteli Jack Adams pystinkin pokannut surullisen kuuluisa Bob Francis. Ja Franciksen omien sanojen mukaan kyseessähän oli teurastus. Pelicans voitti ensimmäisen erän 4-0 ja lopulta koko ottelun 10-1. Jos muisti ei täysin petä, niin Helge taisi heittää tässä matsissa maalin ja jopa jalkakynää, eli totaalinen nöyryytys oli käynnissä.
Vastapuolella olikin eräs oikein tasapainoinen yksilö, jolla oli kaikki tarvittavat työkalut käsitellä tällaista nöyryytystä eli Jere Karalahti, joka päätti alkaa sikailemaan. Ensimmäisen kyseenalaisen taklauksen jälkeen muistan ääneen ihmetelleeni, että miksi Helge ei käy mikkihiirtä ojentamassa? Vierustoveri tiesi kertoa, että Karalahti ja Helenius ovat siviilissä frendejä.
Siinä missä tämä siviilipuolen kaveruus selvästi Heleniukselle merkkasi jotain, niin Jerelle se ei luonnollisesti merkannut yhtään mitään. En tiedä ymmärsikö se edes, että se kaveruus ja sen mukana tuoma lojaalisuus vastapuolen mörön kanssa on ainoa syy, miksi nenä ei ole poskella pahemman kerran.
Karalahti siis jatkoi touhujaan ja seuraavan ruman taklauksen jälkeen löysikin sitten itsensä naamatusten Heleniuksen kanssa. Helgellä suu kävi ja Karalahti tuijotti luistimen nauhojaan ja pyöriskeli siinä jäällä vähän kiusaantuneena selvästi miettien, että miten tosi ÄIJJJÄ tästä tilanteesta nyt selviää. Muistan itsekin katsoneeni tilannetta jännittyneenä, että saako Karalahti nyt kunnolla turpaansa. Näin jälkikäteen ajatellen, se olisi varmasti ollut hänelle hyväksi, saada kunnolla selkäänsä kaverinsa toimesta täpötäydessä Isku Areenassa. Ehkä silloin olisi oppinut jotain syy- ja seuraussuhteista.
Tilanne lopulta laukesi kun jääkaappipakastimen kokoinen Robert Schnabel tuli väliin ja otti turpaan Karalahden puolesta. Ammattimies siinä mielessä hänkin. Toki koitos oli sangen yksipuolinen ja päättyi siihen, että Schnabel otti tukea kaukalon laidasta kun omat jalat eivät kantaneet. Sen enempää en Schnabelin urasta tiedä, mutta varmuudella voin kuitenkin sanoa olleensa uransa turhin selkäsauna. Mielestäni tämän tapauksen jälkeen Karalahti ei enää sikaillut, en tosin muista kävikö kentällä edes.
Eli siviilipuolen kaveruus esti Helgeä toimimasta ammattimaisesti heti. Varmasti virheellisesti oletti, että ei Karalahti tarkoituksella voi pakottaa häntä siihen tilanteeseen, jossa hänen pitää kouluttaa häntä koko kansan nähden. Ja jos nyt jollain tavalla tämä pitkä sepostus halutaan päättää itse asiaan, niin Vukojevicillä ei tällaista rasitetta pitäisi olla kannettavanaan.