Miäshuaraus - Jalkapallon (ja muun urheilun) syöpä?

[KuKKaKeppi]

Avataan ketju tämmöiselle aiheelle, joka on mielestäni erittäin mielenkiintoinen.
Kopioin hieman artikkelia jotta ihmiset ymmärtävät mitä haen takaa. First things first: mieshuora tarkoittaa ihmistä, joka seuraa vain ulkomaista jalkapalloa tai urheilua, vähättelee suomalaista jalkapalloa, eikä käy katsomassa kotimaisia pelejä. Tuo on siis vain minun tulkintani kyseisestä käsitteestä. Jollekkin toiselle sana mieshuora voi tarkoittaa taas jotain muuta. Hankalaksi on mennyt toisten ihmisten haukkuminen, kun pitää jo turvautua jo Googleen ymmärtääkseen sanan merkityksen. Nyt itse asiaan.

Opin lapsena kannattamaan jalkapallossa Saksan maajoukkuetta. Oppi ei tullut äidinmaidossa, vaan isän veressä. Kun Saksa voitti kesällä jalkapallon maailmanmestaruuden, niin oloni oli tyhjä. Edellisten kisojen karvaat tappiot tuntuivat paljon vahvemmilta kuin lopulta tullut suurin mahdollinen voitto.

Olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan itseäni Saksan fanina. Montako Saksan peliä olen nähnyt paikan päällä? Nolla. Vaikka seuraan muuten Saksan maajoukkueen edesottamuksia ja kaapista löytyy heidän paitojaan, niin enhän minä rehellisesti sanottuna voi kutsua itseäni faniksi.

Entä jos alkaisin käydä katsomassa Saksan pelejä? Siinä vaiheessa voisin kai kutsua itseäni korkeintaan jalkapalloturistiksi.

Joka tapauksessa jotain minä teen väärin, kun en kannata Suomen maajoukkuetta. Tai siis, totta kai minä Huuhkajia myös kannatan, olenhan Suomessa koko ikäni asunut.

Nyt minä vasta prostituutti olenkin, sillä kuka helvetti nyt kahta eri maajoukkuetta julkisesti kehtaa kannattavansa?

Entä seurajoukkuetasolla? Minulla ei ole yhtä tiettyä suosikkiseuraa Suomessa. ”Support your hometown”, siinä kaunis ajatus.

Eli keskustelua, miten ihmeessä Suomessa syntynyt ihminen, ajautuu "kannattamaan" muun maan maajoukkuetta. Onko kyseessä suomalaisten heikko itsetunto, että heikomman kotimaan joukkueen puolella ei voi olla, jos kyseessä on vähemmän menestyvä laji? Jalkapallossa tämä on ongelma, mutta myös jääkiekossa kyseinen aihe on hämmentävä. Miten ihmeessä ihminen ajautuu kannattamaan NHL-seuraa ohi oman paikallisen ja kauniin joukkueen ohi?

 

[Kourujärven Ponnistus]

Onko tuo teksti omaasi, vai oletko kopioinut sen muualta?

 

[KuKKaKeppi]

Onko tuo teksti omaasi, vai oletko kopioinut sen muualta?

Olen kopioinut osan, osa omaa.. Mutta mielestäni aihe on mielenkiintoinen ja ajattelin avata oman aiheensa tännekkin.

 

[Ralph]

Onko tuo teksti omaasi, vai oletko kopioinut sen muualta?

Jos on kopioitu tästä blogista, osa jäi kopioimatta lopusta.

 

[Ikävänkantaja]

Olen aina ihmetellyt harvinaisen typerän "mieshuora"-termin etymologiaa; onko sanalle vastinetta - tai vastaavaan viittaavaakaan - missään muussa kielessä, vai onko kyseessä puhtaasti hoojiikoo-maan futisforumistien oma keksintö?

 

[müller]

Vastaavanlainen ketju löytyy jo ennestään.

Väärin kannatettu - Jatkoajan keskustelupalsta

 

[Kourujärven Ponnistus]

Olen kopioinut osan, osa omaa.. Mutta mielestäni aihe on mielenkiintoinen ja ajattelin avata oman aiheensa tännekkin.

Joo, eikun tuo teksti on 1:1 yhdestä blogista, mutta en sitä tänne ajatellut linkata, koska se sisältää bloggaajan nimen, jonka voi ehkä yhdistää nimimerkkiin.

Aihe on sellainen, joka aiheuttaa aina juttua ja lähtee yleensä käsistä. Keskustelua on käyty aiemmin myös tuolla->Väärin kannatettu - Jatkoajan keskustelupalsta
edit: Muller napanöyhdän mitalla nopeampi.

 

[Roger Moore]

Olen aina ihmetellyt harvinaisen typerän "mieshuora"-termin etymologiaa

Sama juttu. Ihan käsittämättömän typerä termi, ja aina jos joku käyttää toisesta henkilöstä nimitystä "mieshuora", niin tulee väkisinkin mielikuva jostain elitististä joka luulee olevansa muita parempi.

 

[Andrew]

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä joilla lähtee fanittaminen niin pahasti käsistä, että pitää ruveta määrittelemään mitä seuraa joku saa kannattaa tai mitä ei?!
Kaikessa absurdiudessaan tämä kuulostaa ihmeelliseltä logiikalta aikuisen ihmisen suusta.

Kyseistä aihetta voi pyöritellä loputtomiin eri aspekteista, mutta mitä järkeä siinä on? Mietitään vaikka jotain monikulttuurista Lontoota ja niiden jalkapallojoukkueita joissa ei käytännössä katsoen pelaa välillä yhtään englantilaista.... Kuinka moni Chelsean, Tottenhamin tai Arsenalin kausikortin omistava on edes syntynyt Lontoossa?!

Urheilu on vaan viihdettä, jonka tarkoitus on olla hyvää ajanvietettä ja tarjota elämyksiä harmaaseen arkeen. Siinä vaiheessa, kun aletaan määrittelemään mitä kukin saa kannattaa ja mitä ei tai mikä oikea tapa kannattaa niin kannattaa kysyä miksi ylipäätänsä kukaan kannattaa mitään seuraa? Mitä järkeä siinä edes on näin niin kuin maalaisjärjellä ajateltuna.

 

[Dee Snider]

Sama juttu. Ihan käsittämättömän typerä termi, ja aina jos joku käyttää toisesta henkilöstä nimitystä "mieshuora", niin tulee väkisinkin mielikuva jostain elitististä joka luulee olevansa muita parempi.

Urheilulehdessä oli joskus aukeaman kokoinen kuva Soinista ja isolla fontilla tällätty päälle tämä kyseinen titteli. Luulin, että se oli puhtaasti poliittinen kannanotto liittyen kansansuosioon, joka oli silloin kuumimmillaan.

Mutta kyseessä taisi olla tällä selvityksellä Arsenal-fani Röngän nimitys Millwall-fani Soinille. Eli taattua Rönkä-tasoa.

 

[aquanqua]

Olen "live and let live" -tyyppi eli jokainen tehköön, mitä ikinä haluaa omalla elämällään ja ajallaan. Jos joku saa enemmän nautintoa tms. urheilulta haluamaansa seuratessaan jotain menestyksekästä ulkomaalaisseuraa, niin hieno homma. Ylipäätään nämä ovat henkilökohtaisia asioita ja päätöksiä ja jokaisella on oikeus tehdä niitä oma mielensä mukaan - yksi niistä hienoimmista asioista vapaan maan kansalaisuudessa.

Tee mitä huvittaa ihan sama.

 

[haunted shores]

Kyllä kai se nyt niin on, että jokainen kannattakoon, mitä haluaa. Se ei ole minulta pois ja kaikki urheilun seuraaminen on aina plussaa.

Seuraava on sitten tarkoitettu minulle, eli jollet ole minä niin älä jatka lukemista:

Kaikki väärin fanittaminen on idioottimaista. Ensinnäkin, maajoukkuetasolla voi fanittaa vain oman maansa maajoukkuetta. Muussa tapauksessa olet idiootti. Jos satut olemaan suomalainen, niin on ihan okei sympatiseerata futiksen arvokisoissa jotain muuta maata, koska... No kaikki tietävät miksi.

Ja sitten varsinkin : ylipäänsä maajoukkueen fanittaminen on idioottimaista. Omiensa puolella oleminen ja mukana eläminen on toki luonnollista. Eli Susijengi-jutut, Karjala-lippikset yms : kaikki okei. Megalomaaninen Brasilia-fanitus Kokkolasta käsin : vitun typerää.

Seurajoukkueet : oman kaupungin juttuun jokainen kasvaa sisään. Kaikkien muiden joukkueiden fanitus saman maan rajojen sisällä : idioottimaista.

Muiden maiden sarjat : jos käyt aika ajoin reissussa paikan päällä peleissä, olet fani. Jollet käy, olet sympatia-kannattaja. Jos väität olevasi fani, etkä ole koskaan käynyt kotipelissä, olet idiootti.

Jos olet eri mieltä mistään ylläolevasta, olet yksi vitun idiootti mieshuora.

 

[Ted Raikas]

Yleensä kai hyviin tapoihin eli ns. netikettiin kuuluisi, että jos kopsataan muiden tekstiä, niin myös liitettäisiin se linkki viestiin. Ja muutenkin laittaisin lainausmerkkeihin tai ehkä mieluummin lainauslaatikkoon...

***

Kannatan suomalaisia ja suomalaisjoukkueita pääsääntöisesti aina kun sellasia kisoissa tai sarjoissa on mukana. En nyt minään erityisen isänmaallisena itseäni pidä, mutta se on vaan luontevaa minulle suosia suomalaisia ja toivoa maanmiehille menestystä ja samalla iloita siitä itse. Ihan yleisesti ottaen varmasti hyvää mainosta Suomelle ja suomalaisuudelle.

Toki nyt sydäntä löytyy ulkomaalaisille joukkueillekin, ei siinä, mutta harvoin osaa ihan sydämensä pohjasta kannustaa ja kun ei sinänsä ole mitään sidostakaan. Asiaan varmasti vaikuttaa myös se, että harvaa lajia seuraan tätä nykyä kovinkaan aktiivisesti ja tiiviisti laajalla rintamalla. Jääkiekossakin lähinnä Liigaa. Olen mm. NHL:sta tipahtanut kärryiltä jo vuosia sitten.

 

[Kälvis]

Mielenkiintoinen aihe, josta voisi odottaa syntyvän asiallista keskustelua.

Lasketaanko minut mieshuoraksi, kun kannatan oman synnyinkaupunkini ylpeyden eli Porvoon Huntersin sijaan Lappeenrannan SaiPaa? Vaikka olenkin perinyt eteläkarjalaisilta vanhemmiltani tuon SaiPan kannattamisen, koen Porvoon kuitenkin kotikaupungikseni, olenhan siellä suurimman osan elämästäni asunut. SaiPan pelejä en ole koskaan nähnyt saman kauden aikana paikan päällä kovin montaa, mutta Porvoossa olisi ainakin teoriassa mahdollista käydä katsomassa vaikka kaikki kotipelit - eivätpä tosin kaverinikaan koskaan noissa peleissä käy, ja kaikilla, jotka vain jääkiekkoa seuraavat, on suosikkijoukkue joko Liigassa tai NHL:ssä. Oman kaupungin joukkuetta ei pidetä riittävän tasokkaana, fanituksen arvoisena.

 

[Hippi Hiiri]

Mistä ne 7500 hurmahenkistä suomalais"kannattajaa" ilmestyi Bilbaoon, kun korisliigan matseja käy katsomassa keskimäärin 750 katsojaa perseet penkissä?

Miten koripallo kiinnostaa yhtäkkiä niin vitusti, vaikka ei oikeesti kiinnosta? Onko ihan helvetin nolo juttu?

 

[sekolust]

Mä en todellakaan syty tuosta "väärinkannattamisen" syyllistämisestä. Mä en vain jaksa ymmärtää sitä, miksi sitä kaukaisempaakin joukkuetta ei voisi kannattaa täydestä sydämestä.

Nykyään on aivan pirun helppo seurata ulkomaisia sarjoja, lähes mistä tahansa kun löytyy vähintään maksullinen striimi, TV-lähetys tai edes liveseuranta. Samoin eri verkkopalveluiden kautta on varsin helppo verkostoitua saman seuran fanien kanssa omasta kotimaasta riippumatta. Vaikka matseja ei paikan päällä näkisikään, niin mitä sitten? Loppujen lopuksi esimerkiksi Liigajengien faneista kovinkaan moni (pl. elinkautiset ja vastaavat) ei välttämättä käy katsomassa paria matsia enempää kauden aikana. Ne kun näkee niin kätevästi kotisohvalta, työvuorot saattavat sotkea, puoliso ei päästä tai maantieteelliset etäisyydet ovat esteenä.

Samoin se "ihastuminen" saattaa johtua monestakin syystä. Jotain etoo Veikkausliigan taso ja ulkomaista futista seuratessa syttyy joku lamppu jossain mielen perukoilla. Toinen saa paljon irti NHL-jengin yksittäisestä pelaajasta, alkaa seuraamaan joukkuetta ja ihastuu. Kolmas voi olla joskus asunut paikkakunnalla tai esimerkiksi tutun kautta päätynyt "yhä syvemmälle".

Mulle on jotenkin vierasta se, että tietyistä taustoista tulevan on "pakko" kannattaa jotakin tiettyä seuraa ja kaikki muu on mieshuorausta. Maiden rajat ovat nykyään mitä ovat ja se tunneside voi syttyä sellaiseen seuraan, joka pelaa jossain aivan muualla. Aivan kuten moni on löytänyt puolison ulkomailta, netistä tai mistä tahansa. Aikanaan se vaimo haettiin lähipitäjästä ja paikallista porukkaa oli pakko kannattaa, mutta näiltä osin ajat ovat muuttuneet yhteiskunnan ja teknologian muuttuessa.

 

[lasaleiko]

Lätkäkauden 2013-14 aikana aloin miettimään samaa NHL:n ja Canadiensin suhteen, kuin ketjunavaaja, tai hänen lainaamansa bloggaaja, Saksan futismaajoukkueen suhteen. Useamman kauden olin "Habs-kannattaja", mutta nyt männäkaudella en oikein kokenut sellainen enää olevani. Oli tietysti mukavaa seurata Habsin etenemistä konferenssifinaaleihin asti ja tietysti sitä toivoi menestystä jokaisessa matsissa, mutta ei playoffeja seurannut enää yhtä eläytyneesti kuin 2010 maagista playoff-runia. Eikä putoaminen Rangersia vastaan mitenkään harmittanut, vaikka 2013 suorastaan vitutti lähteä töihin Habsin hävittyä Senatorsille viidennessä pelissä, mikä päätti montrealilaisten kauden.

Ei syy ole siinä, että en ole nähnyt yhtään peliä paikan päällä. Ei se vain jotenkin tunnu järkevältä kannattaa joukkuetta tuhansien kilometrien päässä. En kuitenkaan halua kritisoida ketään, joka niin tekee, koska se vasta naurettavaa onkin, kuten joku muukin on täällä asiansa ilmaissut.

Tietysti tulevallakin kaudella voin olla lievästi Canadiensin puolella ja kyllä se tavoitteena on käydä katsomassa peli Bell Centerissä, mutta en silti koe olevani Canadiensin kannattaja. Eikä se tee minusta parempaa/huonompaa ihmistä verrattuna sellaiseen, joka on ollut ja tulee jatkossakin olemaan jonkun toisella puolen maapalloa toimivan urheiluseuran kannattaja.

No, olipa taas melkosta jaarittelua..

 

[sekolust]

Ei se vain jotenkin tunnu järkevältä kannattaa joukkuetta tuhansien kilometrien päässä.

Mua vain kiinnostaisi tietää se, miksi tämä ei tunnu järkevältä? Muuttuisiko esimerkiski suhteesi Jokipoikiin jos muuttaisit työn perässä vaikka sinne Montrealiin? Loppujen lopuksi maantieteellisistä seikoista huolimatta on varsin helppo seurata ulkomaisiakin sarjoja ja tunnesidettä ei mielestäni tarvitse aina pystyä selittämään rationaalisesti.

Mä nyt esimerkiksi en ole ihan varma miksi juuri Jokerit on mulle se tärkein urheiluseura. Ehkä se on perua siitä, että siihen tuli kasvettua jo pelkästään faijan takia, en tiedä. Monta kertaa on tullut mietittyä sitä, kuinka järkevää tämä touhu loppujen lopuksi on. Helvetin monta kertaa on saanut pettyä, rahaa on palanut ja aikaa ei edes viitsi miettiä. Toisaalta sitten tuon kautta on tullut koettua helvetin hienoja hetkiä, tavattua hienoja ihmisiä ja saatua uusia kokemuksia. Jos fanin näkökulmasta tätä ajattelee, niin järkevyydestä voidaan olla montaa mieltä. Ja noihin samoihin pointteihin (aika, raha, pettymys vs hienot hetket, ihmiset, kokemukset) pääsee varmasti seuran maantieteellisestä etäisyydestä riippumatta.

 

[Jyyd]

Samoin se "ihastuminen" saattaa johtua monestakin syystä. Jotain etoo Veikkausliigan taso ja ulkomaista futista seuratessa syttyy joku lamppu jossain mielen perukoilla. Toinen saa paljon irti NHL-jengin yksittäisestä pelaajasta, alkaa seuraamaan joukkuetta ja ihastuu. Kolmas voi olla joskus asunut paikkakunnalla tai esimerkiksi tutun kautta päätynyt "yhä syvemmälle".

Juuri näin itselle taisi käydä Flyersin kanssa muutama vuosi sitten. Tuntuisi tyhmältä sanoa olevansa joku Flyersin truu diehard-fani Porista käsin. Mutta silti Flyersin pelit herättävät tunteita, maalin tullessa saatan vetää joskus jonkun pienen fist pumpin. Tähän tietysti varmasti vähän vaikuttaa että olen ylipäätään intohimoinen jääkiekon, ja miksei myös urheilunkin seuraaja (Hyvä Susijengi).

Kun tietyn aikaa seuraa jonkun joukkueen otteita, se voi ikäänkuin tulla "omaksi" joukkueeksi. Tätä edesauttavat tietysti hyvät pelaajat ja joukkueen menestys. Viime kaudella tuli katseltua liki puolet Flyersin matseista, ja ensi kaudella tarkoitus jatkaa samaa rataa, jos vain aika ja virkeys siihen riittää.

 

[lasaleiko]

Mua vain kiinnostaisi tietää se, miksi tämä ei tunnu järkevältä? Muuttuisiko esimerkiski suhteesi Jokipoikiin jos muuttaisit työn perässä vaikka sinne Montrealiin?

Varmaan suurin syy on se, että ei ole siinä joukkueen lähellä. Ei ole varsinaisesti mitään yhtenäistä joukkueen/seuran kanssa. Toisaalta en asu Joensuussa enkä ole joensuulainen, mutta P-Karjalassa kuitenkin, ja toivon pohjoiskarjalaisena, että joku päivä Liigassa pelaisi joukkue tästä maakunnasta. Kaukainen ja tällä hetkellä epätodennäköinen toive, mutta toive kuitenkin.

Jos muuttaisin pysyvästi esimerkiksi sinne Montrealiin, niin aivan varmasti ajan saatossa se suhde muuttuisi. Varmaan JoKP:n toimintaa tulis edelleen seurattua, mutta nykyistä vähemmän. Tilalle varmaan löytyisi joku paikallinen seura, esim. Canadiens, jota alkais seuraamaan enemmän. Eihän se tilanne yhtenä tai kahtena yönseutuna muuttuis, mutta ajan kuluessa kyllä, nykyinen kannattajasuhde Jokipoikiin tulis muuttumaan.

 

[Pallonivel]

Tässä on sellainen aihe, jossa olen ikääntyessäni joutunut takkini kääntämään.

Ennen en voinut ymmärtää tätä etäkannattamista. Se, että itselläni on kautta aikain ollut seurajoukkueissa kaksi äidinmaidossa perittyä tosirakkautta (KuPS&KalPa), sai minut kuvittelemaan, että kaikilla pitäisi olla samalla tavalla. Nykyään minusta on hienoa, jos ihminen saa edes jostain kiksejä. Oli se sitten susijengin Bilbao-reissu tai ottelu Nou Campilla.

 

[aquanqua]

...
Monta kertaa on tullut mietittyä sitä, kuinka järkevää tämä touhu loppujen lopuksi on.
...

No näin, eihän urheilun seuraaminen hirveän fiksua ole... siis kuluttaa rahaa ja aikaa siihen, että seuraa muita ihmisiä pelaamassa peliä ja tekemässä palkkatyötä. Onkohan kukaan koskaan katunut kuolinvuoteellaan, että "helvetti olisi pitänyt seurata elämän aikana enemmän urheilua".

Minä toivon vain, että ihmiset saavat urheilusta sitä, mitä hakevat ja positiivisia asioita elämään.

 

[Kaukosäädin]

Isäni on kannattanut Real Madridia 70-luvulta lähtien, joten syntyessäni minulle ei annettu paljoa valinnan varaa. Ensimmäisen Real Madrid-paitani muistaakseni sain jo kaksivuotiaana eli isäni vain kylmäverisesti päätti, että sinä kannatat Kuninkaallisia. En edes uskalla ajatella mitä olisi käynyt, jos olisin murrosiässä alkanut glooryhuntata esimerkiksi Barcaa.

Todellinen fanius alkoi minulla viisi kuusi vuotta sitten. Kuten sanoin niin Real Madrid on ollut suosikkini jo pikkupojasta lähtien, mutta ei se ollut samanlaista kuin tänä päivänä. Kannattaminen on muuttunut rakkaudeksi ja intohimoksi. Nuoresta iästä huolimatta olen ehtinyt seurata joukkuetta kuitenkin jo aika kauan, mutta vuosi vuodelta mielenkiintoni ja rakkauteni joukkuetta kohtaan vain voimistuu. Kyllä voi sanoa, että Real Madrid on iso osa elämääni, jota ilman en osaa, enkä halua elää.

 

[hcp27]

Mistä ne 7500 hurmahenkistä suomalais"kannattajaa" ilmestyi Bilbaoon, kun korisliigan matseja käy katsomassa keskimäärin 750 katsojaa perseet penkissä?

Miten koripallo kiinnostaa yhtäkkiä niin vitusti, vaikka ei oikeesti kiinnosta? Onko ihan helvetin nolo juttu?

Maaotteluissa käy aina porukkaa enemmän kuin sarjaotteluissa, oli se laji mikä tahansa ja vielä kun on ensi kerta yhdessä maailman suurimmista lajeista niin tottakai siellä on väkeä.
Onhan F1-kisoissa nähty vielä suurempia määriä sinivalkoista-kansaa kun taas Alastaron brömistelyt kerää maksimissaan 2000 ihmistä hiekkasärkille.

Koripallolla on erittäin paljon on myöskin erittäin paljon toimintaa pienemmissä kaupungeissa, hyvänä esimerkkinä Nokia joka oli vielä 90 - luvulla varmaan Suomen suurin koripallokaupunki asukaslukuun suhteutettuna. Neljä joukkuetta miehissä ja naisissa kahdella ylimmällä tasolla ja tällä hetkellä ykkösen ennakkosuosikki.

Mutta itse topicin aiheeseen, tämän linkin takaa löytyy erinomainen teksti asiasta:
Älä kasvata pojastasi mieshuoraa - Ääriliike

 

[SJK10]

Onhan se aikalain eri asia seurata kauden aikana se 30 matsia kotona ja noin kymmenen vieraissa. Viettää jopa tuhansia kilometrejä kauden aikana samojen frendien kanssa tien päällä oman jengin perässä. Kokea voiton tunne pienen nousuhumalan aikana ja juhlia matsin jälkeen, tai laskuhumalassa istua dösään kun himaan on satoja kilometrejä pimeää kasitietä pitkin.

Ideoida uusi chantteja, porukalla maalata tifoja ja duunata uusia kakskeppisiä tai lippuja.

Kaikki ne muistot vuosien varrelta. Seuralla on iso matsi tulossa ja mihin sitten kaupungilla menetkin, et voi välttyä kuulemasta puheensorinaa matsia koskien siellä sun täällä. Joku seuran pelaajistakin saattaa kävellä vastaan. Koko kaupungissa on päivä päivältä jännittyneempi fiilis kun matsi lähenee. Ja se tunne kun matsipäivä viimein koittaa.

Siinä on paljon tunteita joita television välityksellä ei pysty tuntemaan. Ottaahan se ihan helvetisti, mutta antaa ihan helvetisti enemmän. Joka tasolla.

Muistakaa, jalkapallo, jääkiekko, tai mikään muukaan urheilulaji ei ole pelkkä televisio-ohjelma. Kuten eräs kyltti erään jalkapallostadionin läheisyydessä lontoossa sanoo, "Dont let your kids grow up thinking football is a tv programme".