Metallica-keskustelu

[V-G-]

Tämäkö? Metallica - Spit Out The Bone (Audio) Album Version - YouTube

PAMPAMPAMPAMPAMPAM... Ei yhtäkään kunnollista riffiä, ylikovat ja TÄYSIN, TOTAALISEN mielikuvituksettomat rummut ja aivan turha ja epätahtinen soolo.

Plussaa viimeisestä 20 sekunnista, joka oli biisin parasta ryminää, sekä Hetfieldin BOUUUN-ärähdyksestä jossain noista kertseistä.

Ensimmäisenä verdiktinä sanoisin, että tämä oli kakofoninen biisi. Suunta on tavallaan oikea, mutta metallicamainen mielikuvituksellisuus, murhaavan oikukkaat kitaroinnit ja ennen kaikkea niin rytmin kuin melodisetkin suunnanmuutokset loistavat tässäkin poissaolollaan. Ei ole sellaisia WAU-efektejä eikä melodista tarttumapintaa, joista Metallica on opittu tuntemaan. Tällainen putkilomainen ryminä-tekele ei riitä.

 

[hiitti]

Nyt on levyä kuunneltu jo enemmän. Omaan makuun kovimmat näiden 3 virallisen sinkun ulkopuolelta:

Spit out the bone
Here comes revenge
Murder one
Dream no more
Halo on Fire

 

[Tumpe]

Levy oli ilmeisesti jo viime viikolla lipsahtanut myyntiin jossain Walmartissa ja eihän siinä kauan kestä että se eksyy verkkoon jakoon. Maltan kuitenkin mieleni ja odotan perjantaita. Saakohan X:stä hakea jo puolenyön jälkeen ennakkoon tilatun levyn?

 

[Tadu]

Täytyypä kuunnella, mutta tällaiset kommentit ovat kuitenkin kohtuuttoman tarpeettomia:

Metallica's Kirk Hammett Says Guns N' Roses Has 'Turned Into Somewhat Of A Nostalgia Act' - Blabbermouth.net

Oma bändi on ollut ihan vastaavassa tilanteessa ja sitten, kun tulee uusi levy, niin aletaan huudella vieraisiin pöytiin. Outoa toimintaa, mutta samapa tuo.

Lisäisin, että Metallica on ollut nostalgia-akti jotain 20 vuotta.

 

[Useful Idiot]

Tämäkö? Metallica - Spit Out The Bone (Audio) Album Version - YouTube

PAMPAMPAMPAMPAMPAM... Ei yhtäkään kunnollista riffiä, ylikovat ja TÄYSIN, TOTAALISEN mielikuvituksettomat rummut ja aivan turha ja epätahtinen soolo.

Plussaa viimeisestä 20 sekunnista, joka oli biisin parasta ryminää, sekä Hetfieldin BOUUUN-ärähdyksestä jossain noista kertseistä.

Ensimmäisenä verdiktinä sanoisin, että tämä oli kakofoninen biisi. Suunta on tavallaan oikea, mutta metallicamainen mielikuvituksellisuus, murhaavan oikukkaat kitaroinnit ja ennen kaikkea niin rytmin kuin melodisetkin suunnanmuutokset loistavat tässäkin poissaolollaan. Ei ole sellaisia WAU-efektejä eikä melodista tarttumapintaa, joista Metallica on opittu tuntemaan. Tällainen putkilomainen ryminä-tekele ei riitä.

Totaalisen samaa mieltä. Jopas sai pettyä, tylsä ja muovinen kappale. Paskamyrsky seuraa, mutta tuollasia riffejä veivataan yläasteen välituntijameilla. Odotin oikeasti jotain todella murskaavaa biisiä, tämä oli jotain ihan muuta. Asiaa ei auta, että sounditkin olivat lähinnä ärsyttävät, oikein kuulee, miten biisi on rukattu ja kompuroitu piloille. Luovuus ja edes pieni luomu loistaa poissaolollaan. Toivottavasti taso ei nykyään ole niin alhaalla, että ihankiva biisi muuttuu " älyttömän killeriksi ja raskaimmaksi ikinä!"

Vähän kun olisi pahvia syönyt.

 

[teroz]

Metallica on kuitenkin tuottanut jatkuvasti uutta. Axl yhden levyn 20 vuodessa ja nyt greatest hits kiertueella GNR on nostalgia-akti Metallicaan verrattuna helposti- ja sanon tämän kovana GNR fanina.

Mikään Metallica fani en ole ollut koskaan. Mutta nämä uudet biisit kyllä kuulostavat radiokuuntelun pohjalta oikein hyviltä. Tälläisenä minä muistan bändin soundin. Iso steppi viime levyistä.

 

[V-G-]

Iso steppi viime levyistä.

Stangerista kyllä, totta kai, mutta että DM:sta? En allekirjoita, vaikka tuolloin soundit olivat mitä sattuu ja levylle lipsahtikin 3-4 aivan karmeaa riman alitusta.

Death Magneticilla oli kuitenkin aivan timanttisia tykityksiä, kuten Onni-pojan ulkona juoksentelemisesta kertova All nightmare long sekä 2000-luvun kasarein Metallica-veisu My apocalypse. Lisäksi Judas kiss, End of the line ja That was just your life ovat kaikki täynnä riffejä, joiden veroisia tällä uudella levyllä ei ole ainuttakaan.

 

[En Liten Pingvin]

8 vuoden tauko on päättynyt ja Metallican uusin on nyt kuunneltu n. 7 kertaa läpi. Mikäli et halua tietää levystä ennakkoon, niin eipä kannata tämän pidemmälle jatkaa.

Siinä missä Death Magnetic oli järkyttävä harppaus eteenpäin St. Angerin ajoista, niin valitettavasti samaa ei voida sanoa Hardwired'sta. Metallican mittapuulla kyseessä on melko tylsähkö levy, joka ei onnistu yllättämään juurikaan. Death Magneticin isoin ongelma oli tuo tärvelty äänimaailma, jonka takia albumi on kadonnut omiin arkistoihini. Hardwired kuulostaa tässä suhteessa paremmalta (joskaan ottamatta kantaa onko tämä soundimaailma nyt sitä, mitä suuri yleisö haluaisi kuulla).

Kaksi ensimmäistä sinkkua "Hardwired" ja "Moth into Flame" nosti odotukset todella korkealla. Hardwired oli minusta hieno intro tälle albumille ja olisi toiminut upeana sanomana albumille, mikäli loppualbumista löytyisi samalla tavalla munaa. Moth into Flame puolestaan on osoittautumassa albumin ylivoimaisesti parhaaksi kappaleeksi ja vaikka kuinka paljon tykkäsin kappaleesta, niin pettymys paistaa minusta läpi tätä kirjoittaessa.

Tämä albumihan on puhtaasti Hetfieldin ja Ulrichin aikaansaama luomus, sillä Hammett hukasi sen pirun puhelimensa Köpiksessä, jossa oli se 400 riffi-ideaa tallennettuna. Hammett on luonnollisesti ollut tästä erittäin pettynyt ja onkin toivonut, että Metallica saisi uuden albumin ulos "muutaman vuoden sisään". En olisi uskonut, mutta tätä albumia kuunnellessa huomaa kaipaavansa materiaalia Kirkin kynästä, josta on syntynyt monia legendaarisia riffej' (mm. Creeping Deathin C-osa, Enter Sandman pääriffi, My Apocalypsen C-osa).

Ei tämä nyt mikään paska albumi ole. Mutta jos tässä piti nyt 8 vuotta odotella, niin ei missään tapauksessa käänny plussan puolelle tämä lätty. Ikävintä tässä on huomata, että Death Magneticin ylijäämäkappaleista (Beyond Magnetic EP) kaikki olisivat mahtuneet hienosti tälle albumille.

 

[flintstone]

Itselleni Metallica ei ole oikeastaan koskaan kokonaisuutena iskenyt, onhan sillä muutamia hyviä biisejä mutta ei nyt omaan korvaan mitään maailmoja räjäyttävää kuitenkaan. Tästä uudesta levystä vain nuo kolme virallista biisiä on tullut Radio Rockin soitannalla kuulluksi ja niistä ainoastaan tämä "Moth into Flame" on kestänyt eniten kuuntelua ja sen voi jopa sanoa olevan ihan hyvä Metallica biisi. Tosin tämä Metallica soi mielestäni liikaa Radio Rockilla, vaikkakin ymmärrän varsinkin tän hetken hienon kilpailun ansiosta miksi se soi.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Annoin itselleni luvan kuunnella yhden biisin ennakkoon, eli

Spit Out The Bone. Jumalaare. Olisin perseelleni pudonnut, jos en olisi jo valmiiksi istunut. Aivan helevetin mahtava ralli, jossa kaikki natsaa. Jamesin laulussa on munaskuuta ja ideaa; riffeissä on tuoreutta, ajatusta ja DM:ää vaivannut väkisin tekemisen maku puuttuu kokonaan. Nyt on oikeeta menoo ja meininkiä. Tällaista kamaa Metallican olisi pitänyt tehdä jo viimeistään Black Albumin jälkeen. Kerrassaan upeeta. Erityismaininta keskikohdan 'Flesh betrays the flesh' -kohdasta. Nyt ollaan nallin päällä.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Jopas tuleekin hyvää musaa jatkuvalla syötöllä. Aivan totaalisen loistava biisi tämäkin.

Metallica: Dream No More (Official Music Video) - YouTube

 

[V-G-]

Kuuntelin kaikki Youtubeen ladatut biisit (oletettavasti koko levy) ja pakko sanoa, että ei Metallica ole enää Metallica. Todella monotonista ja mielikuvituksetonta tuubaa. Soundeja on lainattu toisinaan omasta menneisyydestä (siellä oli mm. Sanitarium-vibaa) että muilta bändeiltä (Petruccia oltiin ainakin kuunneltu), mutta siihen se tarttumapinta rajoittuukin. Tuntuu, että levy on tehty vain koska on ajateltu levyn tekemisen olevan pakollista.

Kouluarvosanaksi antaisin 6-.

 

[Tumpe]

Dream No Moren lisäksi tänään julki Confusion. Metallica taitaa tehdä joka biisistä musavideon btw.

Metallica: Confusion (Official Music Video) - YouTube

Confusion ihan ok, mutta pidin enemmän Dream No Moresta. Aikamoiset 90-luvun alkupuolen vibat tuli, hyvällä tavalla. Helvetin raskas biisi!

 

[Loorz15]

Itse kuunnelut nyt nuo kolme ekaa, ja sitten Dream No More sekä Confusion. Itselle kyllä uponneet kaikki muut paitsi Hardwired. Ehkä maltan vielä perjantaihin ennenkuin kuuntelen loput, mutta tiukka lätty sieltä varmasti on tulossa! Ehkä jopa ostan hyllyyn.

 

[Vintsukka]

Jopas tuleekin hyvää musaa jatkuvalla syötöllä. Aivan totaalisen loistava biisi tämäkin.

Metallica: Dream No More (Official Music Video) - YouTube

Jaahas, lisää Cthulhu-vaikutteita. Siitä tulikin mieleen, osaako joku heittää lonkalta kaikki Metallican Lovecraftista inspiraationsa saaneet biisit? The Call of Ktulu, The Thing That Should Not Be ja All Nightmare Long muistuvat mieleen. Olikos niitä muita?

 

[Loorz15]

Hetfield kuulostaa paremmalta kuin vuosiin tällä levyllä! Loistavia esimerkkejä tästä ainakin Atlas, Rise!, Halo on Fire ja Spit Out The Bone. Toivottavasti ääni kestää myös live-esiintymisissä.

 

[Jupe]

Tänne tulee nyt suunnilleen parin tunnin välein uusia musiikkivideoita
MetallicaTV - YouTube

Kelpo tavaraa pitkiin aikoihin. Dream No Moressa kuulen jopa sellaisia raskaampia grunge vaikutteita ysäriltä mitä AIC parhaimmillaan oli.

_

 

[Crueman]

Täytyypä kuunnella, mutta tällaiset kommentit ovat kuitenkin kohtuuttoman tarpeettomia:

Metallica's Kirk Hammett Says Guns N' Roses Has 'Turned Into Somewhat Of A Nostalgia Act' - Blabbermouth.net

Oma bändi on ollut ihan vastaavassa tilanteessa ja sitten, kun tulee uusi levy, niin aletaan huudella vieraisiin pöytiin. Outoa toimintaa, mutta samapa tuo.

Tottahan Kirk puhuu.

Metallican aikaansaannoksista viimeisen reilun 20 vuoden aikana voi olla montaa mieltä, mutta tasaisen epäsäännöllisesti ovat jotain uutta julkaisseet. Gunnarit sitävastoin 1995 - 2015, no tulihan sieltä yksi laulajan soololevy, joka on laadultaan ehkä max. Loadien tasolla. Ja itselleni Guns n' Roses on kuitenkin tuhannesti isompi bändi kuin Metallica.

 

[BileTooth]

Tänne tulee nyt suunnilleen parin tunnin välein uusia musiikkivideoita
MetallicaTV - YouTube

Kelpo tavaraa pitkiin aikoihin. Dream No Moressa kuulen jopa sellaisia raskaampia grunge vaikutteita ysäriltä mitä AIC parhaimmillaan oli.

_

Joo mietin itsekin kuunnellessa, että melko vahvaa Alice in Chains -tyyppistä grunge-soundia tuossa on. Biisi on siis itselle käytännössä pilattu. Ekat 20 sekuntia mietin, että tämähän on ihan jees, mutta sitten sama jatkui koko biisin ajan ja alkoi tosiaan muistuttaa liikaa 2000-luvun grungea, mitä en siedä juuri lainkaan. Alice in Chainsia kaikista vähiten. 6 minuutin kohdalla lähinnä harmitti. Video oli kyllä ihan siistin ysärimäinen.

 

[clayman]

Kuuntelin kaikki Youtubeen ladatut biisit (oletettavasti koko levy) ja pakko sanoa, että ei Metallica ole enää Metallica. Todella monotonista ja mielikuvituksetonta tuubaa. Soundeja on lainattu toisinaan omasta menneisyydestä (siellä oli mm. Sanitarium-vibaa) että muilta bändeiltä (Petruccia oltiin ainakin kuunneltu), mutta siihen se tarttumapinta rajoittuukin. Tuntuu, että levy on tehty vain koska on ajateltu levyn tekemisen olevan pakollista.

Kouluarvosanaksi antaisin 6-.

Aika pitkälti samat ajatukset.

Moth Into Flame, Spit Out the Bone ja Atlas,Rise! ihan kelpo ralleja. Hardwired kulkee eteenpäin, kulkematta kuitenkaan mihinkään (kertsin sanat lähinnä nolot).

Muut biisit sitten... ei ainakaan jäänyt mieleen mitään. Ei tartu. Tuli sellainen Gandalf olo kun muutamaa kuuntelin toisen kerran - I have no memory of this song.

Kitarasaundit ovat melko kamalat. Niissä ei vaan ole potkua. Muutenkin sellaista isimetallia, lainatakseni kaveria.

Pitkin viikkoa tullut kuunneltua teoksia Kill Em All:sta And Justice For Alliin. Niissä on sitä jotain. KEAssa on sitä uhmaa ja raivoa. Sen jälkeen raivoa kanavoidaan hallitusti RTLllä, Masterin ollessa jo täsmäase. Justice on ihan helvetin tyly levy - potkii armottomasti päähän.

Hyvin vähän on säilynyt näistä levyistä. James on edelleen kova kitaristi. Äänen menettämiselle ei voi mitään. Sanoitukset ovat nykyään karseeta tuubaa.

Kirk soittaa mielikuvituksettomia sooloja. Wah ei sentään ole päällä ihan koko ajan.

Larsin työskentely on tylsää. Crash-komppia ja virvelifillejä.

Rob on hyvä. Ei vaan voi tylsille biiseille mitään.

 

[Ollakseni]

Levy on kokonaisuudessaan melko lattea kokemus. Ihan mukavia biisejä ja aihioita mutya ei mitenkään erikoinen levy. Kaipaisi vähän munakkaampaa kitarasoundia ja laulu voisi mennä matalammalta.

 

[ElmerMoody]

Aivan naurettavan hyvä levy!! Harmittaa teidän puolesta jotka ette sitä tästä löydä.

 

[clayman]

Aivan naurettavan hyvä levy!! Harmittaa teidän puolesta jotka ette sitä tästä löydä.

Ongelmana on myös tuo pituus. Olisi kokonaisuudessa parempi jos 3-4 biisiä puuttuisi. Yritin kuunnella nyt aamulla levyä läpi ja pääsin Halon kohdalle (biisi nro 6) ja puudutti. Puolet vielä jäljellä.

Ja hyvä levy on harmittavan pian kuunneltu läpi, esim. Master of Puppets.

 

[BileTooth]

Ongelmana on myös tuo pituus. Olisi kokonaisuudessa parempi jos 3-4 biisiä puuttuisi. Yritin kuunnella nyt aamulla levyä läpi ja pääsin Halon kohdalle (biisi nro 6) ja puudutti. Puolet vielä jäljellä.

Ja hyvä levy on harmittavan pian kuunneltu läpi, esim. Master of Puppets.

Tylsä ja pitkä on melko puuduttava yhdistelmä. Kuvaus koskee suurinta osaa kappaleista irrallisina sekä levyä kokonaisuutena. Tuollaisissa 6-8 minuutin biiseissä yksi lyhyt c-osa ei riitä vaihteluksi, vaan kyllä siellä pitäisi olla niitä tahdin ja tempon vaihdoksia ja enemmän kuin pari riffiä. Toinen vaihtoehto olisi pitää biisit lyhyinä, jos ideat eivät riitä pitkien kappaleiden mielenkiintoisena pitämiseen. Edelleen Moth Into Flame on ainoa kappale, minkä kuuntelen mielelläni alusta loppuun. Voi olla, että sekin muuttuu 10 kuuntelukerran jälkeen.

Osa levystä varmasti aukeaa paremmin vasta enemmällä kuuntelulla, mutta kyllä sen ensikuuntelunkin pitäisi jotain säväytyksiä aiheuttaa. Muuten se enempi kuuntelu saattaa jäädä vaikka kokonaan tekemättä.

 

[Mustis]

Olen kuullut kaikki biisit erikseen ja nyt aloin kuuntelemaan kokonaisuutena. Periaatteella levy1 ja levy2 omina kokonaisuuksinaan.

Ja kyllä muuten toimii. Tykkään soundimaailmasta ja biisien tunnelmien vaihteluista. Halo on fire on loistava "mid season finale" ja ensimmäisen levyn paras biisi. Muita kohokohtia: Atlas, Rise, Moth into Flame sekä Now That We're Dead

Minun osalta lopullinen arvio musasta muotoutuu yleensä vasta pitemmän aikavälin jälkeen, mutta ensimmäiset hetket Hardwiredin parissa ovat olleet erittäin lupauksia herättäviä. Uskon että tämä kokonaisuus kestää kuuntelua paremmin, kuin Death magnetic (josta löytyy minun makuuni muutamia hyviä biisejä, mutta kokonaisuus ontuu)

ja nyt levyn2 pariin...