Metallica-keskustelu

  • 766 624
  • 4 062

floikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Lars-miehestä sen verran, että ainahan se soitto on ollut vähän sellasta sleebaamista ja kiilaamista, joka ei automaattisesti ole mitenkään huono juttu. Osittain juuri Larsin soittotyylin takia Metallica kuulosti aikoinaan niin saatanan siistiltä ja eläväiseltä.

Paska rumpali ei myöskään vetäise S&M-tyylistä keikkaa käytännössä virheettömästi.

Paska rumpali / muusikko ei myöskään kannuttele Batteryn, For Whom The Bell Tollsin tai vaikkapa Enter Sandmanin kaltaisia ihan suvereeneja ja välittömästi pelkistä rumpuraidoista tunnistettavia vetoja ihmisten tietoisuuteen.
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
On Larsilla on aivan huikeat puolensa! Esim. Dyers Even rompuosuudet ovat aiiivan timanttiset. Ja jos yksityiskohtia halutaan, niin mites se Frayedin baram baram baramtsihtsih? Mielikuvitusta sillä kyllä piisasi ja samoin korvaa mikserin vierellä, vaikka osa levyistä onkin soundillisesti vähän epähuolellisia.

Nykyisyys onkin toinen juttu, eikä se livekökköys ole varmastikaan kovin monen arvostelija keihäänkärki, vaan se, että se menneiden aikojen edelläkävijyys on muuttunut studiossakin laiskaksi suoriutumiseksi. Lars ikäänkuin laahaa menneisyytensä kivirekenä.
 

Useful Idiot

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Larsin soitossa eniten häiritsee se, että oikeastaan jokainen "filli"vedetään ilman minkäänlaista basaria. Saa kyllä homman kuulostamaan melkoisen köppöseltä.
Myös herran haitsukontrolli/soundi on jotain ihan järkyttävää. Ennenkuin joku tulee sanomaan, niin vielä vähemmän diggailen "ompelukoneita" & liian kliinejä soittajia, mutta Larsin tapauksessa ei se pienikään dynamiikka ja paketin kasassa pitäminen pahaa tekisi.

Sitä en kiistä, etteikö Larsin soitto sopisi juuri Metallicaan ja sehän se kaikkein tärkeintä onkin, mutta kyllähän Larsin soittoa pitää saada myös kritisoida, vaikka "ei ole myynyt miljoonia levyjä" yms...

On kahdenlaisia kannuttajia. Rumpaleita ja muusikoita. Lars on muusikko ja siinä ei ole mitään väärää.
 
Viimeksi muokattu:

Näkkäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tää uus Moth into flame on mielestäni varsin hyvä biisi. Olisiko jopa parasta Metallicaa aikoihin? Tässä ketjussa olen ehtinyt moneen kertaan haukkumaan nykymeiningin ja nyt on aika kehua.

Tykkään jopa Hetfieldin laulusta aika ajoin. Ne joidenkin sanojen loppuvenytykset kuulostaa wanhalta kunnon Jamesilta. Nopea tuntuma on, että biisiin on ehkä vähän liikaa laitettu kaikenlaista eikä kappaletta saada loppumaan millään ilveelläkään, mutta nämä fiilikset voivat vielä muuttua kunhan kuulen biisiä enemmän.

Hyvä.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Helvetin kova. Tykkään kovasti tuosta "kevyestä kohdasta" sold your souuuul". Muutenkin hyvä sekoitus ja tosiaan toimi heti ekasta kuuntelusta lähtien.

Fuck the haters. 5/5
Tuntuu että mulla on just toisin päin. Tylsä ja lässähtävä kohta minusta ja tuommoiset pehmoilut kuuluu jollekin Green Daylle ja muille vastaaville pehmopuppeloinneille. :) No se on vain minun mielipiteeni, muutenhan pidän kyllä biisistä.
 
Suosikkijoukkue
#41 & #66
"Moth into Flame" on pyörinyt jo useaan otteeseen Spotifyn soittolistalla ja yksi ajatus nousee koko ajan mieleen: jos tämä biisi olisi tehty n. 30 vuotta sitten niin se nauttisi tänä päivänä klassikko-biisin arvonimestä. Kun mä tässä rinta rinnan kuuntelen Ride the Lightningia (biisi), The Four Horsemenia, Disposable Heroesia tai vaikka Harvester of Sorrow'ta, niin kyllä tämä uusi ralli ihan hyvin painii näiden kappaleiden kanssa, joita tulee paljon muutenkin kuunneltua. Ja tätä on kaiken lisäksi ihan helvetin mukava soitella itsekin.
 

Joonatan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
"Moth into Flame" on pyörinyt jo useaan otteeseen Spotifyn soittolistalla ja yksi ajatus nousee koko ajan mieleen: jos tämä biisi olisi tehty n. 30 vuotta sitten niin se nauttisi tänä päivänä klassikko-biisin arvonimestä. Kun mä tässä rinta rinnan kuuntelen Ride the Lightningia (biisi), The Four Horsemenia, Disposable Heroesia tai vaikka Harvester of Sorrow'ta, niin kyllä tämä uusi ralli ihan hyvin painii näiden kappaleiden kanssa, joita tulee paljon muutenkin kuunneltua. Ja tätä on kaiken lisäksi ihan helvetin mukava soitella itsekin.

Tää on niin totta. Mutta kun se ei ole ollut puppetsilla tai lighningilla, niin tuskin nousee klassikoksi, vaikka pitäisi. Ajat muuttuvat, harmi kyllä. Loistava biisi ja ennenkaikkea nuo riffit ja melodiat on todella laadukkaita meikäläisen korvaan. Jamesin laulukin toimii hyvin, vaikka se nyt mulle on toiminut melkein aina, vaikka itse biisit olisivatkin olleet joskus huonompia. Erittäin tyytyväinen olen biisiin ja odotus tulevan levyn suhteen senkuin kovenee.
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
"Moth into Flame" on pyörinyt jo useaan otteeseen Spotifyn soittolistalla ja yksi ajatus nousee koko ajan mieleen: jos tämä biisi olisi tehty n. 30 vuotta sitten niin se nauttisi tänä päivänä klassikko-biisin arvonimestä.

Toisaalta Metallican kohdalla tämä kertoo hyvin tiettyä tarinaa. Metallica on ollut ~20 vuotta siinä asemassa, että käytännössä mikään ei riitä. Vähän riippuu kuuntelijasta onko tuossa kohdin 10, 15, 20 vai 25 vuotta "kriittisenä" rajana, mutta se ei muuta isoa kuvaa. Metallicalta odotetaan jotain elämää suurempaa, eikä kelvollisella rallilla oikein tyydytetä kysyntää. Jos Moth into Flamen olisi julkaissut joku pienempi nimi, olisi Youtubessa tällä hetkellä parimiljoonaa (2,16m nyt kun kuuntelen) vähemmän kuuntelukertoja ja vastaanotto lähes yksimielisen hyvä. Kun rima on asetettu musiikkityylinsä kultakauden korkeimmalle tasolle, ei kuitenkaan "hyvä" tyydytä kaikkia. Mun on vaikea nähdä MiFfiä sellaisena kappaleena, että tätä fiilisteltäisiin vielä 30 vuotta julkaisun jälkeen. Tätä tapahtuu Puppetsin, Batteryn ja vastaavien kanssa, ja siinä sivussa nämä MiFfin tasoiset kappaleet fourhorsemenit ja vastaavat tietyllä tapaa nostavat osakkeitaan.

Henkilökohtaiselle mulle Metallica on bändeistä se suurin. Ei enää kuunnelluin, mutta kuitenkin se bändi, jonka kultakauden kappaleet nostavat vieläkin ihon parhaimmillaan kananlihalle. Vaikka MiF on hyvä kappale, ei se oikein ole mulle sitä matskua, jonka kohdalla voisin kuvitella fiilisteleväni 27 vuoden päästä samalla tavalla kuin esimerkiksi Seattle 1989 matskun kanssa. Ja tässä on mulle se syy, miksi en syty: oma vaatimustasoni on liian korkealla Metallican osalta. Varmaan samasta syystä joku Bieberin fanityttö on tyytyväinen tyyliin yhden kappaleen playbackkeikkaan: vaakakupissa painaa musiikin lisäksi irrationaalisemmat syyt.

Mitä tuohon Larsin rumpalointiin tulee, niin tavallaan tuo on sekä hyvä että huono asia. Hyvä siinä mielessä, että tuo tuo Metallicalle tietyn omankaltaisen soundinsa. Kun vedetään kunnon settiä, soittovirheet ja vastaavat tuntuvat kuuluvan tietyllä tapaa settiin. Tuossa on sitä inhimillisyyttä, mikä erottaa mielestäni kunnon livebändin puhtaasta studiobändistä jos näitä termejä voi tässä yhteydessä käyttää. Jos vedetään täysin tunteella, suoritus voi olla mahtava teknisistä yksityiskohdista huolimatta. Toisaalta kun nykyisin Metallica on nuoren ja vihaisen pumpun sijaan hyvinkin hovikelpoinen ja kliininen yhtye, Lars tuntuu vähän samalta kuin varmaan Pohjois-Korea tuntuu kommunismiin päin kallellaan olevasta: muistolta menneisyydestä, jonka nykymeno tietyllä tapaa syö uskottavuutta pääasialta. Lars oli tärkeä osa Metallican huippuaikoja, mutta nykymenoon ei vanha tyyli enää oikein tunnu sopivan.
 

heavylutaa18

Jäsen
Suosikkijoukkue
Saimaan Pallo, Seattle Kraken
Yrittäny nyt näitä julkaistuja biisejä kuunnella vähän jo vasten tahtoakin. Mutta kun ei sitte kuitenkaan iske, ei voi mitään. Samalla kaverit ja mediat kehuu kilpaa miten nyt on kova ja taattua settiä. Jotenkii ei vaan lähde, alkuvaikutelma oli kuitenkin jees molempien biisien kohdalla.

Tää Iron Maidenin uusin on vaan ihan helvetisti parempi. Ehkä uskaltaa jo tässä kohtaa sanoa....
 
Viimeksi muokattu:

BileTooth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Kyllähän Moth Into Flame hakkaa ensimmäisen sinkun kuin Pelicans KooKoon eli 8-0. Biisissä on meininkiä, mutta myös vähän ajatusta mukana eikä pelkästään sitä mukarankkaa tykitystä. Rummuissakin on sellaiset kompit ja tuplabasarit, että kiinnostaa kuulla miten ne soitetaan livenä. Hyvältä kuitenkin kuulostavat myös rummut, jotka olivat yksi Hardwiredin huonoimpia puolia omaan korvaan.

Itse olisin toivonut kappaleeseen jopa enemmän Death Magneticin tyylistä vaihtelua, esim. joku rauhallisempi melodinen d-osa, josta taas nostatuksen kautta takaisin kertsiin tai muuta vastaavaa, mutta se olisi taas venyttänyt keston sinne 7 minuuttiin. Tälläisenä erittäin hyvä biisi radioon ja esimerkiksi autossa kuuntelee mielellään useammankin kerran. Saattaa jopa päästä soittolistalle kotona kuunneltavaksi ainakin joksikin aikaa.
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Ei helvetti! Kylläpä oli taas mielen matalaksi vetävä kuuntelukokemus, nämä biisit pitäisi jättää tekemättä.

Täysin ideaköyhää ja laiskaa riskin välttämistä alusta loppuun. Tai jos jotain haluaa hakea, niin biisin puolivälin b-osan melodinen riffi (molemmin puolin Kirkin sooloa) oli mielenkiintoinen, kunnes tajusin miksi. No sehän oli sävelkulkua ja harmoniaa myöten lainaa muuan Maiden-klassikolta nimeltänsä Hallowed be thy name. Ei silti, tuo oli ehdottomasti biisin ainoa positiivinen viba.
 
Viimeksi muokattu:

hiitti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United
Vikinän keskelle positiivistakin. Tälläiselle persekorvalle biisi iski taas kovaa. Nyt 6 kertaa kuunnellut putkeen ja paranee.

Innolla levyä odotellaan edelleen! Kovia siellä on vielä jäljellä.
 

Sonny Burnett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Samat Maiden tuntemukset kuin edellä. Oli huonoin näistä kolmesta uudesta vedosta. Kaikissa kolmessa ollut vähän sellainen fiilis että irrallisia osioita yhdistellään vaan peräkkäin ilman kunnon liimaa. Mutta sanotaan nyt että ihan ok ralleja kaikki. Kirkki saisi vetää kunnon sooloja. Ei nämä riitä.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat

Oto Hascak

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Edellinen, Moth In the Flame oli ja on kova, tää Atlas Rise tuntuu olevan enemmän sellainen kuin tuo ekakin, ns raju veto ilman mitään koukkuja. Toisaalta tämäkin tulee muuttumaan vielä tod hyväksi, jahka ne ovat sitä Radio Rockilla pari viikkoa vääntäneet.
 

BileTooth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Edellinen, Moth In the Flame oli ja on kova, tää Atlas Rise tuntuu olevan enemmän sellainen kuin tuo ekakin, ns raju veto ilman mitään koukkuja. Toisaalta tämäkin tulee muuttumaan vielä tod hyväksi, jahka ne ovat sitä Radio Rockilla pari viikkoa vääntäneet.
Juuri päinvastaiset ajatukset. Tällä hetkellä tämä kappale vielä menee. Helvetin tylsä ja yksioikoinen biisi, mutta ei läheskään yhtä huono kuin ensimmäinen sinkku. Radio Rockin käsittelyn jälkeen sen sijaan tulen todennäköisesti vihaamaan tätä biisiä. Kappale soi tunnin välein ja 20. kerran kohdalla alkaa varmaan ärsyttää sen verran, että täytyy taas kuunnella jotain Helmiradiota kuukauden ajan.

Moth Into Flame siis ainoa sinkku, jota jaksaa vapaaehtoisesti kuunnella useamminkin kuin muutaman kerran. Ensimmäinen oli heikko, jopa rasittava, toinen oli oikeasti hyvä ja tämä viimeisin taas siitä väliltä. Ei rasittava, mutta ei myöskään millään tapaa tuore tai kiinnostavakaan.

Varsinkin vokaalit tässä viimeisimmässä ovat jotain uskomattoman kuivaa ja monotonista. Laulu"melodiat" ovat jopa Metallican mittapuulla köyhät. Päälle hyvin Metallicamainen pääriffi, Kirkin aina samalta kuulostava wah-wah-soolo ja väliin Maiden-tribuuttiriffittelyt. Niistä on riskitön Metallican radiobiisi tehty.

Rummuissa ei sen sijaan ollut ainakaan mitään selvästi esiin pomppaavaa vikaa, kuten Hardwiredissa, kuulostivat tällä kertaa jopa erittäin hyvältä.
 
Suosikkijoukkue
#41 & #66
No ei tämä uusin nyt ihan samalla tavalla lähtenyt lentoon kuin Moth into Flame, mutta kyllähän näiden kolmen sinkun jälkeen odotukset albumista ovat melko korkealla. Selkeä steppi eteenpäin Death Magneticista.

Olen vieläkin sitä mieltä, että Moth into Flame olisi klassikkobiisin asemassa, jos se olisi tehty 30 vuotta sitten. Olen nyt ihan tarkoituksella kuunnellut noita Metallican neljää ensimmäistä albumia uutta albumia odotellessa ja täytyy sanoa, että kyllä sinnekin mahtuu helvetin tylsiä, ideaköyhän yksioikoisia biisejä.
 

BileTooth

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
No ei tämä uusin nyt ihan samalla tavalla lähtenyt lentoon kuin Moth into Flame, mutta kyllähän näiden kolmen sinkun jälkeen odotukset albumista ovat melko korkealla. Selkeä steppi eteenpäin Death Magneticista.

Olen vieläkin sitä mieltä, että Moth into Flame olisi klassikkobiisin asemassa, jos se olisi tehty 30 vuotta sitten. Olen nyt ihan tarkoituksella kuunnellut noita Metallican neljää ensimmäistä albumia uutta albumia odotellessa ja täytyy sanoa, että kyllä sinnekin mahtuu helvetin tylsiä, ideaköyhän yksioikoisia biisejä.
Tietenkin mahtuu, onko joku väittänyt jotain muuta? Master of Puppetsin kaltaisia harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta käytännössä jokaisella bändillä on jokaisella levyllä yleensä niitä heikompia biisejä ja pitkäikäisiltä yhtyeiltä löytyy yleensä aina myös ne heikommat levyt. Eikä sitä Puppetsiakaan jaksa enää kauheasti kuunnella, nykyisin kuuntelen Death Magneticia ja kohta varmaan uusinta, jos Metallicaa tekee mieli.

Vähän eri mieltä tästä Moth Into Flamen klassikkojossittelusta. Kappaleet on tehty siinä ajassa, missä ne on tehty, eikä niitä voi arvioida minkään muun aikakauden kontekstissa. Olisiko joku Muddy Waters kova juttu, jos olisi tehnyt musiikkiaan 2010-luvulla? Mitä Foo Fightersista tai vaikka System of a Downista olisi ajateltu 70-luvulla? Vaikea sanoa. Nämä Metallican uusimmat ovat kuitenkin melko yllätyksettömiä ja "tylsiä" juuri siinä kontekstissa missä ne on julkaistu eli vuonna 2016 ja Metallican toimesta. Moth Into Flame toki poikkeuksena, vaikka ei siinäkään kai sinänsä mitään erityisen raikasta ole, muuten vaan toimiva kappale kaikin puolin.

Sinkkujen perusteella jäi vähän sellainen olo, että jos nämä olivat ne turvallisimmat ns. "varman päälle" -vedot ja muu levy lähtee rohkeampaan ja mielenkiintoisempaan suuntaan, kyseessä voi olla vaikka miten kova albumi, jopa yksi parhaista. Jos sen sijaan Moth Into Flame edustikin levyn raikkainta antia ja muut kappaleet ovat Hardwired-osastoa, koko teos saattaa jäädä mieleen lähinnä Death Magnetic vol. 2:na.
 

Brett

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Peliitat ja muut jotka eivät voita
No ei tämä uusin nyt ihan samalla tavalla lähtenyt lentoon kuin Moth into Flame, mutta kyllähän näiden kolmen sinkun jälkeen odotukset albumista ovat melko korkealla. Selkeä steppi eteenpäin Death Magneticista.

Olen vieläkin sitä mieltä, että Moth into Flame olisi klassikkobiisin asemassa, jos se olisi tehty 30 vuotta sitten. Olen nyt ihan tarkoituksella kuunnellut noita Metallican neljää ensimmäistä albumia uutta albumia odotellessa ja täytyy sanoa, että kyllä sinnekin mahtuu helvetin tylsiä, ideaköyhän yksioikoisia biisejä.

Kyllä tuo Moth into Flame tosiaan yllätti positiivisesti Hardwiredin tylsyyden jälkeen. Tämä Atlas Rise on jotain tuolta väliltä, mutta kyllä Hallowed be thy name -nuotit aika lailla häiritsee.

Vaikea silti allekirjoittaa tuota, että Metallican 4 ensimmäisessä albumissa olisi "helvetin tylsiä, ideaköyhän yksioikoisia biisejä." Makuasioita tietenkin. Omalta kohdalta kuitenkin, vaikka noihin vanhoihin albumeihin on jo aika kyllästynytkin, niin vaikea näitä uusia kappaleita olisi saada esim. Master of Puppetsille tai Ride the Lightningille mahtumaan (tietenkään ei voikaan, kun erilaisista levyistä kyse). Ridellä ehkä pari kyseenalaista biisiä, muutoin rautaa. Ja Puppets nyt on täydellinen. Kill Em All taas on tasaista jumputusta, kokonaisuus johon varmaan uudempaa tuotantoa mahtuisi sekaan yksittäisinä kappaleina vertaillen. Justicelta löydän pari lievähkösti tylsempää kappaletta, mutta aika kaivamalla tuokin pitää tehdä. Myös Black Album oli omalla tavallaan täydellinen, vaikka tässä kohtaa mentiinkin popimpaan suuntaan. Silti suurin käänne Metallicalla oli Cliff Burtonin poismeno. Minkähänlaisen "Black Albumin" kokoonpano Burtonin kera olisi tehnyt...

Mielestäni tuo ei kuitenkaan ole mitään "aika kultaa muistot" osastoa, että ne ekat albumit olivat ne parhaat kokonaisuudet.
 

Oto Hascak

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kultaa näyttää myyneen jo ennakkoon! 3 pvää ja pääsee vääntämään oikein huolella.

Brettiltä hyviä pointteja. Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt tuota aikaa jälkeen Justicen mollaamista. Ihan hienoa, että bändi uskalsi kokeilla vaikka sanotaan nyt melko puhdasta countrya, parempi sekin, kuin vetää 50v samaa kuin joku AC/DC.
 

Lavis

Jäsen
Uudelta levyltä biisi nimeltä Spit Out The Bone. Ei voi sanoa muuta kun, että huh huh mikä biisi. Tulee ns. "räjäyttämään pankin". Aivan loistava seitsen minuuttinen täyttä ja ehtaa Metallicaa. Kaikki kolme biisiä mitä levyltä on julkaistu ei pärjää tälle SOTB:lle mitenkään. Jollei ko. biisi ole levyn paras, niin sitten voidaan puhua ihan top-5 Metallica levystä kautta aikojen.

Niin, ja biisin satuin kuulemaan YouTubesta. Joku kehuskeli omistavansa jo nyt koko levyn. Saattaa vieläkin löytyä sieltä. Kuuntelin sen nimittäin noin 10 minuuttia sitten.
 

Oto Hascak

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Jos samasta biisistä on kyse, löysin siis vaan sellasen 3min pätkän, progahtavaa settiä on siis tarjolla. Toivon todella, että tuo pätkä on kyseisestä biisistä.
 

hiitti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United
Herra siunatkoon mikä biisi sieltä tulikaan. Spit out the bone!!

PS. Löytyipä muutkin biisit helposti ja hyvälllä laadulla. Kiitos netti!
 
Viimeksi muokattu:

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös