Metallica-keskustelu

[Mustis]

Olen kuullut kaikki biisit erikseen ja nyt aloin kuuntelemaan kokonaisuutena. Periaatteella levy1 ja levy2 omina kokonaisuuksinaan.

Ja kyllä muuten toimii. Tykkään soundimaailmasta ja biisien tunnelmien vaihteluista. Halo on fire on loistava "mid season finale" ja ensimmäisen levyn paras biisi. Muita kohokohtia: Atlas, Rise, Moth into Flame sekä Now That We're Dead

Minun osalta lopullinen arvio musasta muotoutuu yleensä vasta pitemmän aikavälin jälkeen, mutta ensimmäiset hetket Hardwiredin parissa ovat olleet erittäin lupauksia herättäviä. Uskon että tämä kokonaisuus kestää kuuntelua paremmin, kuin Death magnetic (josta löytyy minun makuuni muutamia hyviä biisejä, mutta kokonaisuus ontuu)

ja nyt levyn2 pariin...

Levy2 ei kokonaisuutena yllä ensimmäisen tasolle, mutta kyllä tuo viimeinen biisi Spit Out the Bone on todella kova lopetus levylle. Jos nyt ensihurmiossa arvioisin, niin nostan sen ihan noiden Metallican nopeatempoisten klassikkobiisien rinnalle. Murder One, ManUNkind sekä Am i Savage ei oikein iske ja ne tulee kyllä todennäköisesti kuunnellessa skipattua. Kyseisistä veisuista ei löydy mitään tarttumapintaa meikäläisen musakorvaan.

Mutta tässä tuleekin mielenkiintoinen kysymys, että mikä on hyvä levy. Ensimmäisten kuuntelukertojen perusteella tältä lätyltä löytyy 5kipaletta, jota toimii meikäläisen makuun todella hyvin, tämän lisäksi on 3biisiä, jotka ovat tasoa hyvä. Kyllä minä näillä spekseillä uskalla rankata tämän erinomaiseksi levyksi.

Olen aika kranttu musakuluttaja, sillä henkilökohtaisesti minun all time favorit levyiltäkin( johon kuuluu mm. Ride the lightning sekä master of puppets useampien muiden bändien levyjen kanssa) löytyy useampiakin biisejä, jotka eivät oikein iske. Esim. MOP:llä on The thing that Should Not Be sekä Leper Messiah sellaisia veisuja. Tähän peilaten pidän tätä levyä melkoisen kovana suorituksena Metallicalta. Nicely done.

 

[Ollakseni]

Olen aika kranttu musakuluttaja, sillä henkilökohtaisesti minun all time favorit levyiltäkin( johon kuuluu mm. Ride the lightning sekä master of puppets useampien muiden bändien levyjen kanssa) löytyy useampiakin biisejä, jotka eivät oikein iske. Esim. MOP:llä on The thing that Should Not Be sekä Leper Messiah sellaisia veisuja. Tähän peilaten pidän tätä levyä melkoisen kovana suorituksena Metallicalta. Nicely done.

Et tykkää The Thing That Should Not Bestä? Olet varmaan ainoa Metallica fani joka ei pidä siitä. Ääriraskas ja junttaava biisi joka lakaisee heikomman aineksen tieltään ilman ongelmia. Leper Messiah ei toki yllä muuten MOP:n muulle tasolle mutta on se silti kova biisi.

 

[Oto Hascak]

Aina vaan paranee, hikkupiljaa kuunnellut tuota pläjäystä. Ei vielä oikein hahmotu, mikä vaan on hyvä merkki. Koko ajan löytyy jotakin uutta. Jollain AC/DC:llä se kuuntelukerta ja sillä selvä.

 

[Roger Moore]

Oli hienoa myös että noin iso bändi järkkäsi mahdolisuuden äänestää settilista mutta vituralleenhan ne yleensä menee kun jengi äänestää niitä jo 100 miljardia kertaa soitettuja biisejä mitkä kuullaan melkein joka kiertueella...

Tietystihän se menee noin, koska suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa kuulla ne klassikkobiisit. Eikä siinä sinänsä mitään väärää ole, mutta periaatteessa Metallican kaltainen bändi voisi kuitenkin kierrättää settilistaansa ihan perkeleesti jos vaan haluaa, toki siellä on pakolliset klassikot jotka "pitää soida", mutta noin muuten kyllä.

Itse olen Metallican nähnyt kolmesti livenä, eli 2009 Death Magneticin kiertueella, 2012 Black Albumin juhlakiertueella ja 2014 tällä Metallica by Request -kiertueella. Näistä itse asiassa ehkä mielenkiintoisin setti oli juurikin tuo 2012 Black Album setti, koska sillä levyllä on yllättävän paljon biisejä joita on soitettu keikoilla erittäin vähän. Esimerkiksi My Friend of Misery, Struggle Within, Don't tread on me ja Holier than thou ovat soineet erittäin vähän livenä, vaikka Blackilta on muuten soitettu muutamaa biisiä ihan kyllästymiseen asti. Joku Through the never menee myös osittain samaan kategoriaan, joten siinä mielessä aika virkistävä setti oli kuitenkin se Blackin ympärille rakennettu kokonaisuus.

Jännä sinänsä että tuolta levyltä nousee kuitenkin noita harvinaisia biisejä esille, ja todella kovia biisejä jonkin. Enemmänkin saisi soittaa niitä.

 

[V-G-]

Nyt kun tätä uutta on joukolla ja yksin luukuteltu jokusen kerran, niin aika selväksi alkaa muodostua, että Moth on aivan ylivoimaisesti paras biisi uudella levyllä.

Varjopuoli tässä kaikessa on se, että Moth on myös ainoa oiva biisi levyllä. Muut ovat varsin monotonisia, kakofonisia, mielikuvituksettomia ja alkeellisia tekeleitä, joiden kuuluisi olla vielä pitkään työpöydällä odottamassa inspiraatiota.

Kaiken kaikkiaan tämä levy huononee jokaisella kuuntelulla, kunhan Moth luetaan pois. Siinä biisissä on ainesta olla livelistoillakin muutamia vuosia.

 

[Joonatan]

Levy2 ei kokonaisuutena yllä ensimmäisen tasolle, mutta kyllä tuo viimeinen biisi Spit Out the Bone on todella kova lopetus levylle. Jos nyt ensihurmiossa arvioisin, niin nostan sen ihan noiden Metallican nopeatempoisten klassikkobiisien rinnalle. Murder One, ManUNkind sekä Am i Savage ei oikein iske ja ne tulee kyllä todennäköisesti kuunnellessa skipattua. Kyseisistä veisuista ei löydy mitään tarttumapintaa meikäläisen musakorvaan.

Mutta tässä tuleekin mielenkiintoinen kysymys, että mikä on hyvä levy. Ensimmäisten kuuntelukertojen perusteella tältä lätyltä löytyy 5kipaletta, jota toimii meikäläisen makuun todella hyvin, tämän lisäksi on 3biisiä, jotka ovat tasoa hyvä. Kyllä minä näillä spekseillä uskalla rankata tämän erinomaiseksi levyksi.

Olen aika kranttu musakuluttaja, sillä henkilökohtaisesti minun all time favorit levyiltäkin( johon kuuluu mm. Ride the lightning sekä master of puppets useampien muiden bändien levyjen kanssa) löytyy useampiakin biisejä, jotka eivät oikein iske. Esim. MOP:llä on The thing that Should Not Be sekä Leper Messiah sellaisia veisuja. Tähän peilaten pidän tätä levyä melkoisen kovana suorituksena Metallicalta. Nicely done.

Alkaa nyt aueta itsellekin enemmän nuo biisit ja täytyy myöntää, että kyllä tämä komeasti plussan puolelle menee itselläkin. Hyvin samankaltaisia ajatuksia yo lainauksen kanssa itselläni. Levyn helmet omalla kohdallani Halo on fire, Moth into flame ja Spit out the bone. Nämä kolme ihan selkeästi omassa kastissaan ja helposti laittaisin bändin top 20 biisit listalle nuo kolme. Seuraava kategoria, joka sekin toimii erittäin hyvin pitää sisällään biisit Hardwired, Atlas rise, Confusion, Murder one ja Lords of summer. Noitakin kuuntelee ihan mielellään, saattaa aiheuttaa jopa pientä heilumista. Hieman siinä ja tässä on tuo Now that we're dead, jossa on jotain mistä en vaan pidä, en oikein osaa sanoa tarkemmin. Toisaalta jostain syystä tulee joku Judas Priestin biisi tuosta mieleen ja ei silti tule tuota skipattua, eli ihan ookoo. Samoin Dream no more on aika ookoo, raskaat kitarat miellyttää, mutta tuo Jamesin laulu korkealta ei oikein iske. Levyn selkeästi kolme huonointa biisiä ovat peräkkäin levyllä, ManUNkind, Here comes revenge ja Am I savage. Tosin Here comes revengessä on nuo säkeistöt äänimmailmaltaan hienoja, mutta jossain kohtaa biisi menee pilalle.

Kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen, koska samoin kuin lainauksessa ylempänä, niin joka levyllä on aiemminkin ollut muutamia biisejä, jotka ei vain ole uponneet. Olen pitänyt Justicea miksauksesta ja basson puutteesta huolimatta omana suosikkinani vuosikaudet, ja siinäkin on pari biisiä, jotka eivät vain koskaan ole iskeneet, eli Shortest straw ja Frayed ends of sanity. Toki viime vuosina noita neljää ensimmäistä levyä ei ole tullut kuunneltua. Hyvä että Loadeiltakin on jäänyt kourallinen sangen eeppisiä biisejä omille soittolistoille kummittelemaan (Outlaw torn, Fixxer, Bleeding me, Carpe diem baby jne). Paljon hienoja biisejä on Metallica urallaan tehnyt ja omaankin elämään moni biisi vaikuttanut ja ollut isossa osassa kun on kaikennäköisiä tilanteita joskus miettinyt. Mukava että edelleen tekevät näinkin hyvää musiikkia.

 

[Black Star]

Jos tämän levyn olisi vääntänyt joku Metsäkylän Röllit tai The Trolls of Deepforest, niin kukaan ei kuuntelisi tällaista paskaa. Nyt kun sen on hirveällä kohulla toteuttanut Metallica, niin osan on hampaat irvessä tykättävä.

Ei se vaan riitä että jossain biisissä on hyvä kohta tai aineksia. Levyn kuuntelu kokonaisuudessaan on kyllä hatunnoston arvoinen suoritus niiltä masokisteilta jotka siihen pystyy. Onneksi ei ole pakko kuunnella jos ei taho.

 

[BlackWolf]

Nyt kun tätä uutta on joukolla ja yksin luukuteltu jokusen kerran, niin aika selväksi alkaa muodostua, että Moth on aivan ylivoimaisesti paras biisi uudella levyllä.

Varjopuoli tässä kaikessa on se, että Moth on myös ainoa oiva biisi levyllä. Muut ovat varsin monotonisia, kakofonisia, mielikuvituksettomia ja alkeellisia tekeleitä, joiden kuuluisi olla vielä pitkään työpöydällä odottamassa inspiraatiota.

Kaiken kaikkiaan tämä levy huononee jokaisella kuuntelulla, kunhan Moth luetaan pois. Siinä biisissä on ainesta olla livelistoillakin muutamia vuosia.

Olen kanssasi samaa mieltä. Minun ongelmani on tässä: Metallica: Moth Into Flame (Official Music Video) - YouTube (linkki youtubeen ko. biisiin), kun sitä vertaa tähän If Moth Into Flame was on ...And Justice For All - YouTube (sama biisi and justise for all levyn soundein).

Siis on hienoa, että halutaan mennä eteenpäin, mutta miksi se "eteenpäin" meneminen tarkoittaa aina samaa kuin kustaan se oma jo olemassaoleva hyvä soundi? Metallica on mennyt äänimaailmaltaan niin kauas siitä Metallicasta mistä minä olen aina tykännyt, että jos en tunnistaisi Hetfieldin ääntä, niin en voisi varmana kertoa että kyseessä on edes Metallica. Toki siellä on jotain samoja elementtejä, mutta niin on kyllä monilla muillakin bändeillä.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Metallica on mennyt äänimaailmaltaan niin kauas siitä Metallicasta mistä minä olen aina tykännyt, että jos en tunnistaisi Hetfieldin ääntä, niin en voisi varmana kertoa että kyseessä on edes Metallica.

Hyvin totta. Toki Hardwired on saundillisesti babystep parempaan suuntaan DM:stä, mutta pieniä on silakat joulukaloiksi. Ei noi nyt ameriikan pahat ole, muttei mitään liikutuksen kyyneliäkään aiheuta. Nupit kaakkoon eikä mitään hipistelyä, sano.

Lars voisi saada aikaan kelvollisempaa rytmiosastoa, jos ulkoistaisi tuottajan hommelit jollekin, joka uskaltaisi sanoa nätisti että onhan toi ihan kivaa mutta kokeiltaisko jotain ihan muuta. Peltikompit olisi aivan nounou ja virveli otettais hältä pois niin kuin lapselta otetaan lelu siksi kunnes oppii sillä oikein leikkimään. Pitäisikö perinteinen jylhä ukkosrumpusoundi tuoda takaisin -äänestykseen täältä vahva kyllä.

Levy on jaettu kahteen osaan. Kakkosseedeellä on avaus- ja lopetusraitaa lukuunottamatta kokeellisempia biisejä. Hyvät biisit on ykkösellä.

Levyllä on monen tyylisiä biisejä vähän niinku joka fanin makuun.
Esim. Now that we're dead lienee suunnattu Kiss-faneille. Alussa vähän jo luuli, että kohta alkaa Lick It up, Lick It Up! -chanttäys.

Hetfield oli kuulemma sanonut studioon mennessä, että riffejä on niin paljon, että voisivat myydä niitä eBayssä. Seuraavassa ne biisit, joiden myymisellä olisi ollut positiivinen vaikutus levyn yleiseen tasoon:

-ManUNkind menee taustamusiikkina remontoidessa. Tätä biisiä tehdessä Larsilla on vissiin ollut paha komppikorvan tulehdus.
-Here Comes Revenge kuulostaa lupaavan alun jälkeen tamppoonimainokselta. Just for you. Nyt eBayssä.
-Am I Savage? on ehkä hitusesti nostanut osakkeitaan ensikuuleman jälkeen, mutta silti korkeintaan sinkun c-puoli.
-Murder One lienee paras ebay-biiseistä. Hienoa, että Lemmyä kunnioitetaan biisillä, mutta...

Positiivistä:
-Spit Out The Bone mahtuisi Metallican koko tuotanto mukaan lukien pelaavaan kokoonpanoon.
-Cthulhu Awaken mahtuisi jos ei pelaavaan, niin ainakin vaihtomieheksi.

Loput, mainitsematomat biisitkin ovat ihan kelvollisia. Aika taas näyttää, kuinka kauan ihan kelvollisuutta jaksaa mankassa pyöritellä.

 

[clayman]

Olen kanssasi samaa mieltä. Minun ongelmani on tässä: Metallica: Moth Into Flame (Official Music Video) - YouTube (linkki youtubeen ko. biisiin), kun sitä vertaa tähän If Moth Into Flame was on ...And Justice For All - YouTube (sama biisi and justise for all levyn soundein).

Siis on hienoa, että halutaan mennä eteenpäin, mutta miksi se "eteenpäin" meneminen tarkoittaa aina samaa kuin kustaan se oma jo olemassaoleva hyvä soundi? Metallica on mennyt äänimaailmaltaan niin kauas siitä Metallicasta mistä minä olen aina tykännyt, että jos en tunnistaisi Hetfieldin ääntä, niin en voisi varmana kertoa että kyseessä on edes Metallica. Toki siellä on jotain samoja elementtejä, mutta niin on kyllä monilla muillakin bändeillä.

Allekirjoitan kokonaan.

Kun kuuntelin tässä jokin aika sitten tuon Moth Into Flamen Justice -version, niin siinä tuli tosiaan esille ne Metallican nykyongelmat - riffit soitetaan vähän laiskasti, rumputyöskentely on tylsää ja kitarasoundeissa ei vaan ole tarvittavaa potkua. Metallica crunch tunnettiin ennen ja sitä soundia yritettiin matkia. Nyt ovat itse sen kadottaneet.

 

[Mäkelä]

Loadeilta Bleeding Me on mulle aivan keskeinen henkireikä. Tuntuu ehkä tyhmältä, mutta se biisi yksin on auttanut todella paljon vaikeiden aikojen ylipääsemisessä yhden jos toisenkin kerran. Ja onhan se musiikillisestikin aivan uskomattoman syvällinen tekele. Lisäksi siinä on yksi Kirkin parhaista sooloista ikinä, mielestäni Riden ja Blackenedin kanssa top3:ssa. Ja Jamesin C'mon and bleed me!-huuto, joka on mukamas oikeasti C'mon baby (ei sovi!), on aivan jäätävä.

Juurikin näin.. Aikoinaan "päätin", että Metallican paras biisi aina ja iänkaiken on Creeping Death, mutta nykyään en ole enää yhtään varma päätöksestäni. Tuota biisiä on tullut kuunneltua paljon viime aikoina ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että siihen ei voi vaan kyllästyä. Juutuubista löytyy vielä toinen toistaan hienompia live-versioita siitä..

Muutenkin, jos jotain Metallican levyä haluaa nykyään kuunnella, niin kyllä se melkein yhdeksän kertaa kymmenestä on Load. Onhan ne kasarilevytkin rautaa, mutta ne on jo kuultu.. Ilman kolmen biisin mittaista syväkyykkyä keskellä albumia Curesta Wasting My Hateen se olisi vielä paljon parempi. Reload on sitten 80-prosenttisesti kuraa.

Tämän uuden ehdin kuunnella vain töissä taustamusiikkina kerran ja ei sieltä kyllä paljoa sellaista pompannut esiin, että olisi korvia tarvinut höristää. Kolmesta aiemmin julkaistusta Hardwired oli ainakin ihan naurettavaa keski-iän kriisi-metallia St. Angerin tyyliin.. Moth into Flamessa hyviä pätkiä siellä täällä ja tiivistämällä siitä olisi saanut kelpo biisin. Atlas, Rise! oli sitten tasoltaan noiden kahden välimaastossa.

 

[Mike]

Kaiken kaikkiaan tämä levy huononee jokaisella kuuntelulla, kunhan Moth luetaan pois. Siinä biisissä on ainesta olla livelistoillakin muutamia vuosia.

Hehe. Itse meinasin skipata koko levyn, koska Moth ja Hardwired olivat kohtalaisen armotonta paskaa pidemmän päälle :)

Levy sen sijaan vaikuttaa yllättävän hyvältä, tosin odotuksia ei ollut yhtään. Mulle toimii tässä lähes kaikki missä ei yritetä flirttailla neljään ekaan levyyn.

 

[Individual]

57 maassa listaykkösenä, 105 maassa 5 myydyimmän joukossa.
Nyt puhutaan TODELLA hurjista lukemista! Metallica otti myyntilistat niin sanotusti haltuun - Soundi.fi
Itselleni tämä albumi toimisi kaikkein parhaiten yhden levyn mittaisena. "Hardwired", "Moth Into Flame, "Atlas, Rise", "Dream No More", "Murder One" ja "Spit Out The Bone" ovat julkaisun parasta antia. Niiden vastapainona on aivan eeppisen tylsää junttariffi-puuduttelua. Näitä paria kolmea viimeisintä levyä kuunnellessa ei voi välttyä ajattelemasta kuinka mestarillinen tekele Black Album oli biiseineen, soundeineen, soittoineen kaikkineen. Load jatkoi vielä hieman alt country-meiningeissä ihan kelpona pakettina, mutta sitten on menty sinivalkosuksin alas ja lujaa, kuten laulussa sanotaan. Mutta hienoa kuitenkin, että levy on ulkona ja noinkin suosittu mitä Soundin jutussa sanotaan. Hyvä pändi edelleen, en mie sitä.

Nyt kun kuuntelee "Moth Into Flamea" noilla Justicen soundeilla tuossa @BlackWolf :in linkkaamana, niin kyllä potkii. Hassua kieltämättä. Pitää kuunnella noi muutkin. :D

 

[Loorz15]

Nyt levy kuunneltu muutaman kertaan läpi, ja ajattelin hieman omia fiiliksiä jakaa tänne.

Ensiksi täytyy todeta, että tämä on ensimmäinen Metallica- levy jota kuuntelen (ok, viikonloppuna kuuntelin ekaa kertaa Blackin ja AJFAn), aloin bändin tuotantoon kunnolla tutustumaan vasta tänä vuonna (älkää kysykö miksi), joten kauheesti en voi aiempiin levyihin verrata. En myöskään osaa tavallaan sanoa miltä Metallican mielestäni "pitäisi" kuulostaa.

Levyn ensimmäinen osa on selvästi parempi kuin toinen. Sieltä oikeastaan kaikki biisit ovat omaan korvaan todella hyviä pl. Harwired, joka tosin sekin on alkanut iskemään kokoajan paremmin ja paremmin. Ehdottomasti parhaat biisit ovat Moth Into Flame, Halo On Fire sekä Dream No More. Atlas, Rise! ja Now That We're Dead toimivat myös enemmän kuin hyvin.

Toinen osa onkin sitten vähän hankalampi tapaus. Kaikki biisit ovat tavallaan ihan ok, pl Spit Out The Bone joka rokkaa todella kovaa. Moni biiseistä on liian pitkiä eikä ne kauheasti jää mieleen. Näistä kuitenkin parhaat ovat ManUNkind ja Here Comes Revenge. Murder One on ihan ok kunnianosoitus Lemmylle. Am i Savage? ja Confusion eivät oikein ole jääneet mieleen mitenkään.

Summasummarum. levy on parempi kuin uskalsin odottaa. Kuitenkin moni HC-fani oli etukäteen skeptinen levyn suhteen koska "Metallica ei ole tehnyt kunnon Metallicaa sitten Black Albumin" tms. joten odotukset olivat suht maltillisia itselläni.
Mutta erittäin kelpo kamaa tämä on, varsinkin eka osa! Niinkuin moni on todennut, niin muutaman biisin olisi ihan helposti voinut jättää levyltä pois tai ainakin karsia pituudesta. Silti se ei mielestäni kokonaisuutta mitenkään radikaalisti heikennä.

Sanoisin 8/10. Ja Kirk Hammetthan (vai oliko Robert Trujillo?) sanoi tässä taannoin että uutta levyä pukkaa ehkä jopa kahden vuoden sisällä. Toivotaan näin, sillä ihan lupauksia herrättävä lätty on Hardwired...To Self-Destruct.

 

[heavy]

Nyt kun on levy seitsemättä päivää kuuntelussa niin voi todeta että on joko helvetin kovia tai vain kovia ralleja tällä levyllä.

 

[opelix]

Nyt kun on levy seitsemättä päivää kuuntelussa niin voi todeta että on joko helvetin kovia tai vain kovia ralleja tällä levyllä.

Helppo allekirjoittaa että paranee kuuntelussa kerta kerralta. Aluksi oli monta tekelettä joita hyppi yli,nyt ihmettelen miksi niin tein?

 

[Pavlikovsky]

Levyä täällä ajatuksella nyt kuunneltu pari kertaa ja jotain voinee jo sanoa. Hardwiredin perusteella pelkäsin pahinta, mutta onneksi (kuten niin usein) levyn taso kyllä nousee muiden biisien mukana. Soundimaailma on ihan ok ja yleismiksaus toimii. Tanskalaisen virvelin ylikorostus häiritsee mua ainakin. Biisit täynnä virvelifillejä, muttanyt näin. Hetfieldin vokalisointi on tuttua kauraa ja Trujillon basso käskyttää totutun jymäkästi, ei ole sellaista Death Magnetic-saippuaa. Hammettin kitaroinnille en suuria odotusarvoja antanut, mutta nyt tuntuu että Kirka on taantunut makuuhuonekitaristin tasolle noissa sooloissaan, mutta ei anneta sen häiritä. Hyvää ja polveilevaa groovea tässä ihan tarjoillaan, vaikka muutamat kohdat huutavatkin pientä tiivistystä. Tiivistyksen tilalle olisin kaivannut edes hippusen särmää, rosoisuutta tai edes sellaista vittumaista kulmikkuutta, ihan siis sellaista "Evile"-vihaisuutta. Kaiken kaikkiaan levyn ykköspuoli toimii mulle Hardwirea lukuunottamatta paremmin. Välillä kuulee flirttailus And Justice For All- aikakauden kanssa, kunnes meininki palaa nykyiseen mainstreamimaiseen tasapaksuuteen. Noh, fiilispohjalta näitä arvioiimme kaikki. Hevin suuri ei osunut hakulla kultasuoneen, muttei kiveenkään. Kuuntelu jatkuu.

 

[adolf]

Ekan levyn viimeinen biisi, eli biisi nro. 6 toistaiseksi paras minusta. Ja ylipäätänsä parasta Metallicaa ainakin yli 20 vuoteen.

 

[septi]

Nyt vasta oli aikaa ottaa tämä tuotos kunnolla kuunteluun Youtuben kautta. Levyn hankinnan päätin jättää tämän kuuntelun varaan...

Nyt pienen hetken ja muutaman oluen jälkeen on todettava, että "this might be the beer talking", mutta Spit Out the Bone lienee paras Metallica-biisi sitten Black Albumin!!! Aivan saatanan huikea ralli! Jo pelkästään se tekee levyn ostamisen kannattavaksi. Pikaisella kuuntelulla ehkä hieman enemmän potkua olisi toivonut levyyn kauttaaltaan, mutta on tämä ehdottomasti parasta Metallicaa tällä vuosituhannella. En olisi uskonut että papat vielä vertyvät.

Tarkemmat arvostelut jätettäköön selvään päivään useamman kuuntelukerran jälkeen.

 

[Pavlikovsky]

Vaikka Metukka kumartaa tällä levyllä vanhalle perinnölleen syvempään kuin aikoihin, alleviivaa tämä uutukainen sen, että on väärin niin thrash-heviä kohtaan kuin Metallicaakin, puhua Metallicasta enää minään thrashin kulmakivenä. Lokerointi musiikissa on ihan perseestä, mutta huvittaa vain että thrash-hevi ja Metallica pyörivät yhä samoissa lauseissa. Sen takia joku Big Four tuntuu vähän hupsultakin nostalgioinnoltakin, kun Mustainekin on vienyt Megadethia pois sieltä "valkoiset lenkkarit ja farkkuliivi" - puolelta. Slayer on noista edelleen rehti oma itsensä.

Hiljattain levynsä julkaisseet Death Angel ja mm. Testament ovat thrashia. Metallica ei studiossa ole 30 vuoteen soittanut ainuttakaan thrash-komppia, jollei Dyers Eveä lasketa. Sen sijaan Metallica julkaisi juuri groovahtavan hevilevyn. Vaikka edellä mainitut yhtyeet ovat kaikki oppinsa ammentaneet samoilla lähteillä, niin todella vähän näillä enää vuonna 2016 on yhteistä.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

[

Metallica ei studiossa ole 30 vuoteen soittanut ainuttakaan thrash-komppia, jollei Dyers Eveä lasketa.

Mitä kukakin sitten thrashinä pitää. Justicella lienee muitakin riffejä, jotka mun käsittääkseni thrashriffin määritelmään mahtuu, vaikka Blackened. Samaten Death Magneticilta löytynee myös moisia. Ja eikö esmes Hardwired'in ja Spit Out the Bone'n riffejä lasketa sellaisiksi?

... ja niinku sillä olis mitään väliä for all.

 

[heavy]

Minusta on hirveän surullista pelkkä ajatus ihmisestä, joka viisikymppisenä tekisi samaa juttua kuin teki jo kaksikymppisenä. Siistiä aikaahan se oli, mutta kyllä nyt aikuisena haluaa elämältä jotain ihan muuta.

 

[Warrington]

Minusta on hirveän surullista pelkkä ajatus ihmisestä, joka viisikymppisenä tekisi samaa juttua kuin teki jo kaksikymppisenä. Siistiä aikaahan se oli, mutta kyllä nyt aikuisena haluaa elämältä jotain ihan muuta.

Ei ollenkaan surullista jos se juttu on sille ihmiselle se suurin intohimo, johon ei yleensä kyllästy elämän edetessä. Esim. jääkiekkoilijoiden kiinnostusta jääkiekkoon, tai muusikon kiinnostusta musiikkiin on aivan turha verrata johonkin tavisten kiinnostuksiin johonkin tavalliseen työhön tai harrastukseen.

 

[heavy]

muusikon kiinnostusta musiikkiin

Minulla ei ole mitään syytä epäillä etteikö tämä Hardwired ole juuri sellainen levy kun James & co halusivat juuri nyt tehdä välittämättä mitä kukaan siitä tulisi ajattelemaan.

 

[teroz]

Minulle taas ns radiotasolla bändiä nykyään lähinnä seuranneena tulee hyvä tunne näistä biiseistä. Pidän nimikappaleesta esim paljon. Tältä tämän bändin pitää kuulostaa.