Lou Reed on täysin yliarvostettu paska. Hirveää horinaa jostakin haudan takaa. Ei kertakaikkiaan vain pysty kuuntelemaan tuota oksentamatta. "Pamping blaad...". Jumalauta. Miten tuollaista voi päätyä edes levylle?!
Onko joku pystynyt kuuntelemaan edes yhtä biisiä alusta loppuun?
Itse olen kuunnellut urhoollisesti "Iced Honey" biisiin asti. Noita muita ei voi edes biiseiksi sanoa, teos voisi olla parempi sana kuvaamaan näitä möykkyjä. Täytyy sanoa, että fiilikset on, että tämä on jopa paljon järkyttävämpää paskaa kuin alunperin odotin, en voinut uskoa, että tuo "The View" olisi ollut koko kuva.
Ensimmäisen biisin alun suhteen nyökyttelin vielä tyytyväisenä päätääni mukavalle äänimaisemalle ja tiukan rennolle soitolle. Tietyllä tapaa ihan komeat soundit mm. Larsin rummuissa jos vertaa muutamaan aikaisempaan levyyn! Taitaa olla vihdoin kaivettu taas samplet käyttöön! Minuutin kohdalla kuitenkin aloin ihmetellä kun mitään ei tapahdu ja lopussa nauroin ääneen epäuskoisena sille, että koko biisi todellakin on samaa toistoa alusta loppuun.
Ihme bändi, menee jatkuvasti äärilaidasta toiseen. Siinä missä Death Magneticin yksi suurimmista ongelmista oli omituinen poukkoilu ja turhankin rikkonaiset biisirakenteet, ei tässä ole enää mitään rakennetta.
Eikä melodioita. Pisin melodiankaari todennäköisesti alta 10 nuottia.
Ja Reedin heikko epävireinen ääni ei sovi sitten yhtään Metallican geneerisen äänimaton päälle.
Oikeasti, ei vittu tämä on irstasta puhelaulua pahimmillaan kirjaimellisesti yhtä pohjasointua per biisi käyttävän Metallican päälle.
Miksi mua kiinnostaa? Metallica oli aikoinaan maailman kovin rokkibändi ja Lou Reed on tehnyt aikoinaan omaan makuuni viitisen kappaletta aivan täyttä timanttia olevaa biisiä. Tsekatkaa esimerkiksi Satellite Of Love, Candy Says ja äänimaisemapuolelta Venus In Furs. Tietty ihan kiva että jaksavat vielä soitella ja tekevät mitä tykkäävät.