Nyt on GH-versiokin kuunneltu läpi, ja täytyy myöntää että elävämmältä kuulostaa. Ihan loistavaa.
Äkkiseltään isoin ero on The Day That Never Comesin loppupuoliskossa, jossa instrumenttien erottelu on ihan eri planeetalta kun varsinaisessa miksauksessa.
Nykyään on mennyt noiden soundien kanssa vähän levyllä kuin levyllä överiksi. Siinä missä tuo tuntui vielä vaikkapa kymmenen vuotta sitten hienolta tehokeinolta, niin nyt tuntuu, että koko ajan haetaan vain isompaa ja isompaa soundia ja samalla kontrastit jäävät vaisummiksi.
Itse hakisin isoutta mielummin vanhaan tyyliin Volume-nappulan avulla.
Mikä on se iso bändi, joka uskaltaa ensimmäisenä palata vanhaan ja hakea tuotokselleen 80-luvun konstailemattoman soundin ilman nykyisiä tehokeinoja.
Äkkiseltään isoin ero on The Day That Never Comesin loppupuoliskossa, jossa instrumenttien erottelu on ihan eri planeetalta kun varsinaisessa miksauksessa.
Nykyään on mennyt noiden soundien kanssa vähän levyllä kuin levyllä överiksi. Siinä missä tuo tuntui vielä vaikkapa kymmenen vuotta sitten hienolta tehokeinolta, niin nyt tuntuu, että koko ajan haetaan vain isompaa ja isompaa soundia ja samalla kontrastit jäävät vaisummiksi.
Itse hakisin isoutta mielummin vanhaan tyyliin Volume-nappulan avulla.
Mikä on se iso bändi, joka uskaltaa ensimmäisenä palata vanhaan ja hakea tuotokselleen 80-luvun konstailemattoman soundin ilman nykyisiä tehokeinoja.