Kiitos D-Kiekko! Kiitos pelaajille, kiitos Ahvenjärven Jukalle! Kiitos seuran taustavoimille!
Ei ole ihan helppo löytää sanoja kuvaamaan, mitä kaikkea nousu merkitsee. Takana ovat kuitenkin niukka putoaminen Mestiksestä uusintaottelussa, kevään 2004 traaginen Suomi-sarjan playoff-sarja KOO-VEE:tä vastaan sekä sitä seurannut konkurssi ja kolmosdivaripelit Keski-Pirkan Kiekkoa ja kumppaneita vastaan. Ja sitten kun nousu tapahtuu, se tapahtuu rangaistuslaukauskilpailussa ratkenneiden ristiinkarsintapelien ja Mestis-karsintojen uusintaottelun jatkoerän jälkeen.
Ja tässä oli vasta viimeksi kuluneiden kuuden kauden saldoa, vanhemman sukupolven kannattajilla näitä muistoja lienee tuplamäärä. Iso D - Diskos, D-Kiekko - on aina merkinnyt myös Draamaa isolla D:llä.
Erityisen suurta ylpeyttä voi tuntea siitä tavasta, jolla nousu tapahtui.
Kasassa oli halpa ja suhteellisen nimetön joukkue, joka vieläpä aloitti kauden varsin heikosti. Askel askeleelta peli kuitenkin parantui. Tammikuussa Hippoksella pelatussa K-Laser-ottelussa mieleeni taisi tulla ensimmäisen kerran, että tässä joukkueessa voi olla aineksia pitkälle. Peli oli silloin todella näyttävää, ensimmäistä kertaa vuosiin muistiin palautui mielikuvia takavuosien kalliista ja nimekkäistä divarijoukkueista. Ja Mestis-karsintojen avaus Titaaneja vastaan sitten osoitti, että D-Kiekon vahvuuksilla on mahdollista pärjätä myös Mestis-joukkueita vastaan.
D-Kiekon pelaama jääkiekko oli erittäin miellyttävää seurattavaa. Liikkuvaa, taistelevaa ja kiekollisen pelin suhteen kunnianhimoista. Yksilötaidon puutteita korvattiin mainiolla viisikkopelillä, ja sitä kautta peleissä nähtiin todella upeita syöttöketjuja. Pelaajien roolitus tuntui onnistuneen täydellisesti, sillä monet heistä erottuivat loppukaudesta kaukalossa nimenomaan vahvuuksiensa kautta, eivät heikkouksiensa, vaikka niitäkin heillä aiempien kausien perusteella tiesi olevan.
Jukka Ahvenjärven pitkäjänteinen työ ansaitsee ilman muuta oman tekstikappaleensa. Seitsemän perättäistä kautta saman seuran ykkösvalmentajana alkaa olla jo harvinaisuus, ja seuran nostaminen kolmosdivisioonasta Mestikseen lienee jo miltei historiallinen teko. Ahvenjärven seuran eteen tekemä työmäärä on hämmästyttänyt kausi toisensa perään, kun kakkosvalmentajaa joukkueella ei ole ollut vuosiin ja välillä ei ollut edes huoltajia. Hänen ansioitaan valmentajana tai hänen vaalimansa pelityylin luonnetta sitä vastoin ei ole aina ollut helppo hahmottaa. Kaudella 2001-02 Mestiksessä joukkue oli siihen liian heikko, kausilla 2004-2006 taas sarjataso. Viimeistään tämä kevät on kuitenkin todistanut Ahvenjärven kyvyt. Hän sai nimettömän joukkueen pelaamaan näyttävää ja voittavaa jääkiekkoa, ja sen paremmin voi tuskin valmentaja enää onnistua. Toivottavasti Ahvenjärvi nähdään penkin takana vielä pitkään.
Tasaisesta joukkueesta nousi lopulta esille useita pelaajia. Eilen ratkaisumaalin tehnyt Pirkka Lahtinen toi joukkueeseen sitä kaivattua yksilötaitoa ja ratkaisi henkilökohtaisilla suorituksillaan sekä viikon takaisen K-Laser-pelin että eilisen uusintaottelun. Alkukaudella pimennossa ollut Teemu Varjamo tuntui saavan peli peliltä lisää vauhtia ja kiekollista juonikkuutta. Diskoksen nousut ja laskut nähnyt Hannu Päivärinta muuttui ailahtelevaisesta kolmossentteristä tällä kaudella joukkueen parhaan ketjun laitahyökkääjäksi. Karsintasarjassa joukkueen parhaaksi pistemieheksi noussut Olli Hytönen todisti vauhdin ja taitojen riittävän Mestis-tasollakin. Aiemmin lähes pelkästään rikkovana pelaajana profiloitunut Heikki Huovinen jalosti eläimellisen karvauspelinsä vielä yhtä pykälää pidemmälle ja osoitti pystyvänsä ratkaisuihin myös kiekollisena. Ja vuosien mittaan lukuisia alasarjapelejä ratkonut uskollinen Diskos-soturi Kimmo Kosonen pääsi lopulta osalliseksi myös Mestis-nousuun, vaikka oli jo kerran joutunut joukkueen jättämään.
Puolustajista Juha Hanhikoski nousi taas kerran kauden ratkaisevissa peleissä joukkueen kantavien voimien joukkoon ja osoitti olevansa kaikkien näiden vuosien jälkeenkin yhä Mestis-tason pelaaja. Marko Laurikainen ja Jukka Flyktman kehittyivät erityisesti kiekollisessa pelaamisessa viime kaudesta niin paljon, että välillä oli vaikea uskoa kyseessä olevan samojen pakkien. Vuosia pienellä peliajalla mukana sinnitellyt Anssi Paltamaa nousi karsinnoissa yllättäen kuuden eniten pelaavan pakin joukkoon ja onnistui paremmin kuin koskaan.
Maalivahdeista Tommi Tervo pelasi tasaisen varmasti, ja hänen rinnallaan Ville Vähäsalokin onnistui paremmin kuin vuosiin. Ja Santtu Ahvenjärvi suoriutui lopulta kunnialla osastaan äärimmäisen hankalassa tilanteessa.
Suomi-sarja oli nyt siinä, on taas Mestiksen aika. Toivon mukaan JYP-yhteistyö saadaan vireille ja muodoltaan molempia hyödyttäväksi. Mutta on selvää, että myös seuran omaa identiteettiä on varjeltava. Tässä auttaisivat esimerkiksi nimen palauttaminen Diskokseksi ja Ahvenjärven jatkaminen valmentajana. Uskon ja toivon molempien tapahtuvan.
Vuodatuksen lopuksi vielä osanottoni Salamoiden kannattajille. Kuten DAF ylempänä totesi, Diskoksen kannattajat tietävät, miltä tuntuu Mestiksestä putoaminen yhdistettynä seuran epävarmaan tulevaisuuteen.
Kiitos.