Kaksi mallia:
1) Liigaseurat pitävät Mestistä farmina Pohjois-Amerikan malliin. Tällöin syntyy riittävän tasoista pelaamista talenttien kehittämiseen, joka esim. toimii baseballissa ja lätkässä tunnetulla tavalla. Ongelmia on monta: resurssit ovat liigaseuroilla tiukassa ja jos liiga ei ole riittävän kannatava, niin montako liigaseuraa pystyy tähän? Toinen ongelma on paikallisuuden menettämisen vaara, joka voidaan korvata sillä että lahjakkuudet joita peluutetaan ovat kiinnostavia katsella, mutta se ei välttämättä riitä. Kolmas ongelma on juuri mainittu liigaseurojen sanelu, joka lähtee pelaajien kehittämisen tarpeesta - USA:n baseballissa AAA/AA/A monireissa esim. syöttäjät joita kehitetään syöttävät jokus annetun syöttövalikoiman mukaa, eikä siitä saa poiketa, niin että ottelun lopputulos on jopa vähempimerkityksinen - tällä on oma vaikutuksensa yleisöön. Halutaanko pyörittää scouttien sarjaa? Toisaalta rahallekin on saatava vastinetta. Kyse on lopulta siiä, maksaako sen yleisö vai tuleeko raha jostain muualta.
2) Avataan liiga aidosti. Syntyy intressi kehittää joitakin Mestis-joukkueita aidosti kohti liigaa. Nykyinen puolivälimalli, jossa liiga on teoriassa auki on vaikea, ja kehitystä ei ehkä synny.
Kaikki kulminoituu siihen, kuinka syvä jääkiekkomarkkina Suomessa on. Tavallaan meillä on nyt liiga joka on NHL:n ja KHL:n farmi. Asia pitäisi jotenkin rakenteellisesti ratkaista, koska liiton varoilla nuoria pelaajia kehitetään, mutta ketä varten ja minkä markkinan tarpeisiin? Sitten on tietysti se, että nykymallissa pelaajat itse/ vanhemmat maksavat tavalla tai toisella kehitystyön vielä suuremmassa määrin joko suoraan maksuina tai menetettyinä tuloina tai opiskeluajan pidentymisen kautta jne.
Mestistä näkisin rakennettavan kuitenkin kaikin tavoin ajatuksella, ja olen täysin samaa mieltä, että se on liian vähällä huomiolla. Aito kilpailu, yksilöiden ja joukkueiden kesken vie toimintaa kaiketi kuitenkin aidosti eteenpäin.
1) Liigaseurat pitävät Mestistä farmina Pohjois-Amerikan malliin. Tällöin syntyy riittävän tasoista pelaamista talenttien kehittämiseen, joka esim. toimii baseballissa ja lätkässä tunnetulla tavalla. Ongelmia on monta: resurssit ovat liigaseuroilla tiukassa ja jos liiga ei ole riittävän kannatava, niin montako liigaseuraa pystyy tähän? Toinen ongelma on paikallisuuden menettämisen vaara, joka voidaan korvata sillä että lahjakkuudet joita peluutetaan ovat kiinnostavia katsella, mutta se ei välttämättä riitä. Kolmas ongelma on juuri mainittu liigaseurojen sanelu, joka lähtee pelaajien kehittämisen tarpeesta - USA:n baseballissa AAA/AA/A monireissa esim. syöttäjät joita kehitetään syöttävät jokus annetun syöttövalikoiman mukaa, eikä siitä saa poiketa, niin että ottelun lopputulos on jopa vähempimerkityksinen - tällä on oma vaikutuksensa yleisöön. Halutaanko pyörittää scouttien sarjaa? Toisaalta rahallekin on saatava vastinetta. Kyse on lopulta siiä, maksaako sen yleisö vai tuleeko raha jostain muualta.
2) Avataan liiga aidosti. Syntyy intressi kehittää joitakin Mestis-joukkueita aidosti kohti liigaa. Nykyinen puolivälimalli, jossa liiga on teoriassa auki on vaikea, ja kehitystä ei ehkä synny.
Kaikki kulminoituu siihen, kuinka syvä jääkiekkomarkkina Suomessa on. Tavallaan meillä on nyt liiga joka on NHL:n ja KHL:n farmi. Asia pitäisi jotenkin rakenteellisesti ratkaista, koska liiton varoilla nuoria pelaajia kehitetään, mutta ketä varten ja minkä markkinan tarpeisiin? Sitten on tietysti se, että nykymallissa pelaajat itse/ vanhemmat maksavat tavalla tai toisella kehitystyön vielä suuremmassa määrin joko suoraan maksuina tai menetettyinä tuloina tai opiskeluajan pidentymisen kautta jne.
Mestistä näkisin rakennettavan kuitenkin kaikin tavoin ajatuksella, ja olen täysin samaa mieltä, että se on liian vähällä huomiolla. Aito kilpailu, yksilöiden ja joukkueiden kesken vie toimintaa kaiketi kuitenkin aidosti eteenpäin.