Stigu kirjoitti:
Tappeluita, noutoja ja ylilyöntejä
Nämä ovat kiekon suola, mutta liika suola pilaa safkankin nopeasti. Näitä ei mielestäni voi vaatia piirrettäväksi fläppitaululle, vaan avainsana on spontaanius. Eilen olisi saanut ihan luvan kanssa pudottaa hanskat kun Kovasta ja Tibbettsiä otettiin väärin, mutta ei tällä kertaa. Piti siis tyytyä 5-0 voittoon.
Asia erikseen ovat nämä kansanmurhaan ja insestiin rinnastettavat show-tappelut, joita ilmastonmuutoksen ohella pidetään 2000-luvun suurimpana ongelmana. Niinpä niin. Nielikäinen-VandenBussche oli hieno peli pelin sisällä, ja osaltaan yksi niistä tapahtumista joista tämä kausi muistetaan. VandenBussche-Kovanen (jos olisi pelannut) tai Nielikäinen-Stapleton taas ei olisi ollut hauskaa ensinkään, vaan vastenmielistä ja hävettävää hölmöilyä. Jos heikomman hakkaamisesta tykkää, on vamma päässä.
Ylilyöminen on taitolaji. Onnistuneelle ylilyönnille on ensinnäkin oltava selkeä tilaus, ja se tulee mahdollisuuksien mukaan toteuttaa suorastaan virkamiesmäisesti; sopivassa välissä ja muita häiritsemättä. Nielikäinen-VdB on tavallaan hyvä esimerkki, matsihan voitettiin ja voitto oli tämän episodin ansiosta entistäkin herkullisempi. Että Pasi saa sitten kuitenkin jatkossakin hyppiä Tomekin niskaan. Vopat-Kankaanperä taitaa olla ainoa lähimuistissa oleva tappelu, joka lämmitti yli ottelun lopputuloksen, siksi pahasti Markus sai nenään. Toisena ääripäänä voidaan mainita Matikaisen taannoin Raumalla väitetysti käskyttämä säälittävä räpellys, joka suorastaan hävetti. Taitolaji, taitolaji.
Ennen kuin ajatus hajoaa lopullisesti, voisin kai tiivistää kantani näin: Tätä "maustetta" saa viljellä niin paljon kuin purkista löytyy, kunhan annos tulee syötyä. Että antaa paukkua vaan, kunhan pelit voitetaan.