Ei näistä subjektiivisista kokemuksista jaksa suuremmin vängätä. Kukin pitää "mestarina" omia suosikkejaan, millä perusteilla tahansa kukin parhaaksi kokee. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Mutta kyllä Ellinooralle perustelunsa meriittien puolesta on tässä "Mestarit" kokoonpanossa. Toki siihen olisi perustellusti jonkun muunkin pop-artistin nostaa voinut, mutta ei Ellinoora keneltäkään suvereenilta ehdokkaalta paikkaa vie.
Ihan hyvää näkökulmaa edellä - en hirveämmin mistään ole eri mieltä, mutta en ole tätä mistään subjektiivisesta näkökulmasta tarkastellut, vaan lähinnä siitä mikä on ”helvetin ison artistin” määritelmä. (Helvetin iso on siis minulle helvetin iso, eli todella todella iso.) Argumentoin sitä, että ”helvetin iso artisti” on yleensä sellainen pitkään marinoitunut ilmiö, joka tiedostetaan nimenä myös genrerajojen yli. En siis kuuntele suomi-poppia (enkä edes noita vanhoja ”mestareita”), joten ei minulla tässä mitään suosikkeja ole, mutta samalla hyvä positio kertoa, onko kyseisen artistin nimi ja tuotanto kantautunut minulle genrerajojen yli. Ja voi hyvin olla, ettei tänä päivänä enää synny entisaikojen tapaan tulevia legendoja, koska tarjonta ja kilpailu on niin suurta, mutta tämä oikeastaan vain kertoo siitä, ettei tänä päivänä synny ”helvetin isoja artisteja” - ellei nämä onnistu erottumaan valtavirrasta jotenkin, kuten esimerkiksi joku Antti Tuisku, joka mielestäni jo saavuttaa helvetin ison artistin määritelmän (eli voi myydä itse isomman areenan täyteen, ja nostaa kysynnän vuoksi pienemmän klubin hintoja merkittävästi), vaikken hänenkään tuotantoaan kuuntele.
Tässä keississä on ollut myös sivujuonteena se, että kuka ansaitsee arvonimen mestari. Jos rehellisiä ollaan ja pelkän mielipiteen tasolla mennään (älköön siis kukaan napatko tästä herneitä nenään), niin alkuperäisistä Mestareista mestareita oli mielestäni vain Hector. Hän oli mestarillinen taiteilija. Mutta heidän yhteydessään ajattelin aina, että Mestarit oli vain heidän nelikkonsa nimi - aika suureellinen, mutta onhan näitä ”lyömättömiä”. Nyt kun keskustelu on laukannut siihen, kuka on mestari, niin tuosta nykyisestä nelikosta ainoastaan Paula Vesalassa on minulle jotain Hectorin tapaan mestarillista. Jenni Vartiainen on minulle Kirkan tapaan enemmän tulkitsija, kuin mestarillinen artisti/lauluntekijä. Kaija Koo on minulle enemmän tai vähemmän Pave (muutaman hitin ihme - ei kovin mestarillinen, mutta iso respekti), ja uskaltaisin väittää Ellinooran omaavan jo nyt paljon enemmän mestari-potentiaalia. Mutta jos Ellinoora on tuotantonsa perusteella jo nyt mestari, niin tuolla musa-skenessä on aika paljon muitakin mestareita, ja sana mestari kokee inflaatiota.
Näillä tuumin ajattelin Paula Vesalan, Jenni Vartiaisen ja Kaija Koon yhdistävän tekijän olleen eräänlainen ”legenda-status”, jonka perusteella halusivat tulla kutsutuksi mestareina.