Eilen nähtiin kyllä näitä em. kommentteja useita. Käsisyöttö oli Antzan mukaan paitsio, mainoskatkon alkaessa avattiin jäähyaition ovi ja Antza tuomitsi jäähyn, ei tosin maininnut kummalle tämä jäähy oli tulossa. Ahnasta oli eilen, koko ilta.
Ennen, kun pakki veti viivasta hihat tyhjiksi, oli se Anteron kielellä ohjaus maalille. Ja sitten jos laittoi lapaa väliin ohjuriksi tarkoitettuun, oli se hyvä laukaus. Nyt nämä ovat muuttuneet termeiksi "matala laukaus" =plekseissä tai maalivahdin hanskaan, sekä "hyvä laukaus"=laukaus menee maalin ohi.
Antzan puolueellisuus tuntuu aaltoilevan pelissä, yleensä hän ei ole koko iltaa toisen puolella, vaan suosikki vaihtelee (pl. Pelicans). Myöskään herran muisti ei riitä kovin pitkälle taaksepäin pelitapahtumissa.
Olisiko tämä kansan suosio johtanut nesteen kertymiseksi päähän, joka on johtanut mielikuvaan staran asemasta. Staran, jonka ei tarvitse enää niin valmistautua matseihin, senkun menee vetäisemään alempiarvoisten matsin alta pois. Sellainen kuva minulla on, että ennen (ennen Liigatavaltaan) Antza olisi valmistautunut tutustumalla pelaajalistoihin, nimien ääntämiseen. Jne. Voi olla vahvaa harhaakin.
90-luvulta saakka minua on häirinnyt herran negatiivisuus, oikein kansan ajaminen epäonnistumisen mielialaan. "Ei kai vaan taas", "ei voi olla, ei voi olla totta", "sieltäkö se nyt taas tulee" ja muuta vastaavat olivat kyllä tuttua huttua, joilla manattiin monta tasoitusta/tappiota ja varmuuden vuoksi monta voittoakin.
Ja aina tutut "VAARALLINEN!!!" ja "Raaajuua koukkimista".
Taso ei riitä, maneerit ärsyttävät. Ei jatkoon.