Merkkihenkilöt kautta historian – mikä on sinun näkemyksesi?

[Ted Raikas]

Vaikeahan näitä on suoranaisesti arvioida, mutta listaan joitain henkilöitä joiden vaikutuksen nykypäivää katsoen peilattuna on omasta mielestäni suuri. Ei pelkästään positiivisessa mielessä, mutta niissäkin asioissa kaikki ei ole aina niin yksiselitteistä:

- Aleksanteri Suuri
- Gaius Julius Caesar
- Augustus Caesar
- Leonardo Da Vinci
- Nikolaus Kopernikus
- Galileo Galilei
- Isaac Newton
- Wolfgang Amadeus Mozart
- Napoleon Bonaparte
- Nikola Tesla
- Adolf Hitler
- Mahatma Gandhi
- Elvis Presley

Monia muitakin luonnollisesti olisi. Pitkälti ajattelin länsimaisen kulttuurin kehityksen kannalta. Jos nyt yksi olisi pakko valita, niin vaikea sanoa. Napoleon kiistämättä vaikutti monella tapaa suuresti modernin Euroopan syntymään. Myös Rooman suurimpia keisareita voidaan nähdä sotimisen ohella myös kulttuurin ja länsimaisen sivistyksen alkuunpanijoita. Puhumattakaan antiikin filosofeista joiden hedelmät kantaa yhä satoa. Renessanssiaikana on toki tiedettä kehitetty merkittävästi monen miehen avustuksella.

Yksinkertaisesti todettuna, uskomattomia lahjakkuuksia on ollut kautta aikain ja sellaisia jotka ovat olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

- Jeesus ei ole kirjoittanut itse mitään. Ei mitään, kaikki mitä tiedetään Jeesuksesta on tullut jopa satojen vuosien päästä pyhiin teksteihin. Aikaisimmat maininnat taisivat tulla noin neljänkymmenen vuoden päästä oletetusta kuolemasta.

- Jeesuksesta ei ole kuvia missään muodossa, tuolta ajanjaksolta. Ei mitään aineellisia todisteita jne.

- Koko Jeesus-hahmo on versio jo tuolloin tuhansia vuosia vanhasta myyttisestä sankarista.

- Jos Jeesuksen kuolema olisi todella ollut historiallinen tapahtuma, siitä olisi ollut aikalaiskertomuksia.

Edelleen, Jeesus Nasaretilaiseksi väitetty henkilö on historiallisten evidenssien mukaan elänyt Palestiinassa alanlaskun alkuhämärissä. Monet Jeesuksen syntymään, elämään ja kuolemaan liittyneiksi väitetyt asiat ovat, kuten kirjoitit, kiistanalaisia. Ei vähiten suhteessa Uuden Testamentin evankeliumien kuvauksiin.

Niin tai näin, kyllä Jeesukseksi väitetyn kaverin tekemisillä on ollut kohtalaisen suuri vaikutus tuonjälkeiseen historiankirjoitukseen. Ynnä miljoonien ja taas miljoonien ihmisten elämään. Mikä onkaan ollut Jeesuksen todellinen hahmo ja elämänkaari, aika perhanasti jamppa on saanut jälkipolviin monenmoista touhua ja porua, parin tuhannen vuoden ajan näin alkajaisiksi. Aika hyvin puuseppälinjan käyneeltä.

 

[Ted Raikas]

Niin Jeesus olisi tietysti ollut sopivaa laittaa omalle listalleni. Kyseessä on vaan sikäli juuri ristiriitainen tapaus, että täyttä varmuutta miehen olemassaolosta ei ole. Jos kyseessä on fiktiivinen tapaus tai useamman henkilöllisyyden sulautuma (mitä itse hiukan arvelen); niin varsin suuret meriitit keksityllä hahmolla kyllä vyöllään. Toisaalta onhan jumalhahmojenkin piikkiin laskettu vaikka mitä tekosia kautta aikain... voitaisiinkin listata seuraavaksi historian merkittävimmät mielikuvitusolennot. Siinä varmasti muutaman suuruskonnon kaikkivoipaisuus olisi aika isossa roolissa.

Tietysti Muhamme, Gautama ja monet muutkin uskonnolliset henkilöhahmot on merkittäviä ja myös Martti Luther meidän skandinaavian asukkien kohdalla on vaikuttanut meidän elämäämme rajusti.

Omassa listallani pyrin kyllä tuomaan esiin henkilöitä joita ei ole niin vielä mainittu ja jotka syystä tai toisesta kiehtovat minua.

 

[Musta Nuoli]

Vaikeahan näitä on suoranaisesti arvioida, mutta listaan joitain henkilöitä joiden vaikutuksen nykypäivää katsoen peilattuna on omasta mielestäni suuri. Ei pelkästään positiivisessa mielessä, mutta niissäkin asioissa kaikki ei ole aina niin yksiselitteistä:

Suurmies on aina suurmies, mutta ei aina positiivisessa mielessä suurmies. Suurmiehelle (ja suurnaiselle) voi huoletta laittaa itseisarvomerkit ympärille, jotta plus- tai miinusmerkki ei häiritse pohdinnassa. Jotkut ihmiset vain vaikuttavat valtaisasti aikalaistensa ja/tai tulevien polvien elämään, olivat nuo vaikutukset hyviä tai pahoja - tai sekä että. Moni "hyvä" suurmieshän on ollut ns. siviilissä melkoinen mulkero, ja joissain asioissa hyvinkin ikävä ihminen. Vastaavasti pahimpinakin tapauksina pidetyt henkilöt kuten vaikkapa Hitler ovat miljoonien massamurhan ohella saaneet aikaan päteviä uudistuksia monilla saroilla. Aatun aikaisia autobahneja on Saksassa edelleen, ja myös eläinsuojelulait olivat Hitlerin Saksassa merkittävän hyvät.

Yksinkertaisesti todettuna, uskomattomia lahjakkuuksia on ollut kautta aikain ja sellaisia jotka ovat olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Jotkut ihmiset ovat yksinkertaisesti niin lahjakkaita ja muita aikalaisiaan edellä, että on miltei väistämätöntä, että heistä on tullut suurmiehiä ja -naisia. Leo da Vinci on yksi sellainen, Aristoteles toinen. Toki joku muukin olisi voinut ajan myötä vastaavia pohtia ja luoda, mutta esim. da Vincin universaalia yleisneroutta ei ihan joka perheeseen synny.

Tietysti on myös niin, että suurin nerokaan ei pääse kukoistamaan jos yhteiskuntamalli on sen estänyt. Tosin monesti nerous on tunnustettu vasta kuoleman jälkeen.

Nostaisinkin yhden merkkihenkilön olennaisen kriteerin esille: periksiantamattomuus ja uskallus/itsepäisyys tuoda ajamiaan asioita esille silläkin uhalla, että se johtaa henkilökohtaisesti suuriin vaikeuksiin, jopa omaan kuolemaan. Edelläkävijän kohtalo on monesti ollut karu. Monesti on tutkijoita ja toisinajattelijoita kidutettu, poltettu roviolla, tuomittu mielisairaalaan, vangittu tai haukuttu, väheksytty ja alistettu. Silti nämä henkilöt ovat tuoneet uusia ajatuksia ja tehneet tekojaan.

Tämä on yksi syy, miksi en erityisesti pidä Kääpiönkin toisessa ketjussa mainitsemasta Skepsis-järjestöstä: Skepsiksen ideana tuntuu olevan tiukan mutta asiallisen tieteellisen kritiikin sijasta ns. huuhaa-juttujen raaka ivaaminen ja pienten, suht puolustuskyvyttömien hörhöjen nokkiminen sen sijaan, että järjestö kävisi isompien ja merkittävämpien huuhaa-juttujen (kuten valtauskonnot ja vaikka naistutkimuksen höyrypäisimmät konstruktioteoriat) niskaan.

Totta kai kaiken maailman bioresonanssikristallimiehet ja Höpsismin harrastajat ovat sitä huuhaata, mutta en voi välttyä ajatukselta, että entisaikojen skeptikot ovat olleet niitä miehiä, jotka ovat iskeneet mainitsemani Ignaz Semmelweisin niskaan ja nöyryyttäneet "käsienpesu on huuhaata"-vainollaan tämän mielisairaalaan asti. Samoin inkvisition "skeptikot" pistivät monta tutkijaa roviolle, ja Galileo Galileikin joutui perumaan oppejaan.

Kaikki teoriat pitää altistaa vastaväitteille ja tutkimuksille, se on selvä, mutta joskus siinä huuhaassakin on historian saatossa piillyt totuuden siemen.

Toki muuten mainittu Galilei kuuluu myös tälle listalle. Tähtitieteen kehitykselle olennainen mies, jonka ansiosta ihmisen maailmankuva muuttui realistisemmaksi kun tajuttiin, että maapallo ei olekaan universumin keskipiste.

Tuomas Alva Edistys kuuluu tietysti myös tänne. Fonografi eli gramofonin edeltäjä, mikrofoni, elokuvaprojektori, sähkölamput ja sähkön jakelujärjestelmät... aika monessa nykypäivänä jokapäiväisessä asiassa on taustalla Edisonin kehittelytyö.

 

[sekolust]

Lenin nyt ainakin voisi olla hyvä kandidaatti vähän tuoreemmista tapauksista. Olisiko kommunistien valta pysynyt Venäjällä ilman hänen rajujaankin otteita? Olisiko kommunismi edes levinnyt samassa mittakaavassa venäläisen työväestön piiriin ilman palopuheita?

Jos kommunistit olisi lyöty Venäjän sisällissodan aikana tai vallankumoukselliset voimat eivät olisi olleet kommunistisia, voisi maailma olla hyvinkin erilainen nykyään. Venäjän vallankumous kuitenkin vauhditti mm. Weimarin tasavallan ajautumista kohti natsismia, oli yksi merkittävä tekijä toisen maailmansodan syttymisessä ja heidän avullaan esimerkiksi Mao nostettiin Kiinassa valtaan. Samoin Lenin kuitenkin omalta osaltaan oli onnistuneen työläisvallankumouksen esimerkki, toisin sanoen tiennäyttäjä monille.

Vaikka 1917 Venäjällä olikin kumouksellisia voimia, ei sen välttämättä olisi tarvinnut tarkoittaa edes tsaarin korvaamista. Vuoden 1905 vallankumous kukistettiin verellä ja monet kumoukselliset menivät joko matojen ruoaksi, Siperiaan orjatyöksi tai karkasivat ulkomaille. Olisiko tuo ollut mahdollinen skenaario 1917 jos agitaattorien johdolla työväkeen ei olisi iskostettu samalla tavoin kommunismia?

Jos Hitlerin valtaannoususta ei haluta kuitenkaan sälyttää yhtään ripaustakaan "kunniaa" Leninille, niin siinä on toinen modernin ajan hyvä kandidaatti. Hänen johdollaan päästiin aina toiseen maailmansotaan asti, joka on kuitenkin modernin ajan ehkä merkittävin sota. Viimeistään tuon sodan takia siirtomaat saivat mahdollisuuden myöhempään itsenäisyyteen, tekniikka meni sotavälineiden avulla eteenpäin ja kansainvälinen politiikka koki valtavan heilahduksen.

Mitä noihin siirtomaihin tulee, niin esimerkiksi Ranska ja Englanti menettivät hyvin pitkälti mahdollisuuden ylläpitää niitä. Sota ei enää ollut MS2:n jälkeen kovassa huudossa ja esimerkiksi Indokiinasta tuli verinen lähtö. Samoin monelle maalle enemmän tai vähemmän luvattiin itsenäisyys.

Kansainvälisesti taas Yhdysvallat rikkoi eristäytymispolitiikan kunnolla ja Neuvostoliitto ei vain kaapannut puolta Eurooppaa vaikutuspiiriinsä, vaan myös loi uuden sotilaallisen ja poliittisen suurvallan. Saksasta taas tuli pitkäksi aikaa pelkkä shakkinappula kartalle ja Italiastakaan ei enää tarvinnut puhua suurvaltana. Kehitys itsessään johti lopulta siihen, että Euroopan unionin perustuksia luotiin yhdistyneiden talouksien ja muun mukavan kautta.

Mitä keksintöihin tulee, niin kova harppaus tapahtui MS2:n takia. Atomienergiaa ruvettiin kunnolla tutkimaan osana asekehittelyä, tuloksena esimerkiksi ydinaseet. Samoin rakettitiede meni esimerkiksi V2:n avulla niin paljon eteenpäin, että Yhdysvaltojen avaruusprojektista puhuttaessa aina välillä mainitaan saksalaisinsinöörit Werhner von Braunin tapaan.

Tietysti näiden herrojen nostaminen jalustalle on tietyllä tapaa kyseenalaista. Olivatko he enemmän aikansa tuotteita kuin aika heidän tuotteensa? Olisiko joku muu voinut johtaa maailman siihen, missä se nyt on? Vaikka olosuhteiden ollessa oikeat voi ääriajattelu viedä voiton, tarvitsee ääriajattelu myös jotain sellaista, johon takertua, jonka varaan se rakentuu ja jonka nimissä se toimii.

Saksa nyt esimerkiksi oli poliittisesti syvässä sekasorrossa hävityn maailmansodan jälkeen, jolloin Hitler pystyi nousemaan valtaan. On sanottu, että jos häntä ei olisi noussut, olisi joku toinen radikaali vaihtoehto korvannut hänet. Toisaalta, olisiko se toinen vaihtoehto johtanut yllä mainittuun vai olisiko seurauksena voinut olla esimerkiksi Espanjan tyylinen "ulkoisesti rauhallinen" valtioviritelmä?

 

[ms.qvist]

Idean tähän ketjuun sain Neil Armstrongin kuolemasta. Ei tiennyt Neil Armstrong, minkä teki kun kuoli. RIP-ketju muuttui äkisti "väärin muisteltu"-ketjuksi, kun osa rohkeni pitää Armstrongia nykyhistorian tärkeimpien henkilöiden joukkoon kuuluvana. Vastarannan kiisket huusivat heti väliin, että NASAn kuuprojekteissahan oli tuhansia ihmisiä siivoojista insinööreihin osallisena, Armstronghan "vain" johti kuulentoa ja käveli ensimmäisenä ihmisenä kuussa, mikä ei kuulemma oikeuta historiallisesti tärkeimpien merkkihenkilöiden joukkoon.

Kysymys kuuluukin: Ketkä sitten ovat niitä merkkihenkilöitä?

Antiikin ajoista nykyaikaan, yhdellä kerralla huikea kappale ihmiskunnan historiaa mutta toisaalta häviävän ohut kaistale ihmisen historiaa, mutta yhtäkaikki tältä ajanjaksolta ne merkityksellisimmät henkilöt löytyvät, kun olettaen tulenkäyttö keksittiin sattumalta, sen käytön keksijälle kun ei ole löydettävissä yksiselitteistä keksijää, sillä jos olisi, niin häntä voisi epäilemättä pitää eräänä historian merkkihenkilönä. Vai oliko hän Olipa kerran ihmisen tietäjä?

Tähän ketjuun on jo noukittu lukuisa joukko merkkihenkilöitä, joten oma listani - nyt teen pääasiassa listan vaivautumatta kovinkaan syvällisesti pohtimaan sitä miksi kyseinen henkilö on ansainnut päästä listalleni - on osin kertausta ja toistoa.

Aristotele ansaitsee toki maininnan myös minun viestissäni, mutta samalla mainitsen Aristotelen opettajan Platonin, jota pidetään eräänä antiikin ja koko historian vaikutusvaltaisimmista filosofeista. Hän oli myös Akatemian perustaja. Toisaalta tässä kohdin tulee ainakin sivumennen mainita Sokrates - koko länsimaisen filosofian isä ja Platonin opettaja.

Noukitaan seuraavaksi joukko tavalla tai toisella ansioituneita johtajia alkaen Aleksanteri Suuresta ja päätyen Julius Caesarin kautta Gaius Julius Caesar Augustukseen ja liitetään joukon jatkoksi kristikunnan kannalta tärkeä henkilö eli Bysantin keisari Konstantinus I Suuri.

Koska yllä tuli noukittua mukaan myös Konstantinus I Suuri, on mainittava eräänä merkkihenkilönä Nasaretilainen puuseppä eli Jeesus. Hän synnytti uskon, jonka Konstantinus I Suuri lopulta laillisti. Ja koska tämä puuseppä tuli mainittua, mainitaan myös muslimeille profeetoista tärkein eli Muhammed, eittämättä, vaikka olisimme mitä mieltä tahansa, hän on historiallisesti hyvin merkityksellinen henkilö, kenties Jeesuksen veroinen. Teen tietoisesti väärin jättämällä mainitsematta muiden uskontokuntien merkkihenkilöitä, vaikka buddhalaisuuden perustaja Siddhārtha Gautama sellainen onkin.

Siirrytään vuosissa hiljalleen eteenpäin ja samalla vaihdetaan "alaa". Seuraavaksi sekalaisessa järjestyksessä joukko henkilöitä, jotka kukin omalla sarallaan ovat olleet merkittävässä roolissa. Kun puhutaan yleisnerosta ensinnä tullee kaikille mieleen Leonardo da Vinci - minulle sikälikin merkittävä henkilö, että olen jo lapsesta saakka ollut kiinnostunut hänestä ja lukenut kirjallisuutta hänen tiimoilta. Koskapa kirjallisuus on minulle hyvin tärkeä asia, ei voida unohtaa kirjapainon kehittäjää Johannes Gutenbergia - tämä saksalainen metallityömies ja keksijä on jättänyt nimensä historian lehdille pysyvästi. Lisää nimiä, tähtitieteen ja maailmankatsomuksen kannalta merkityksellisiä sellaisia eli Galileo Galilei ja Nikolaus Kopernikus. Isaac Newtonille olemme myös paljon velkaa, vaikka hän toisaalta höperehtikin alkemian parissa - mutta annettakoon se hänelle anteeksi, koska niin teki moni muukin tuohon maailman aikaan. Vuosisadat vierivät ja päästään 1800-luvulle ja Charles Darwiniin, hän kuuluu tälle listalle ehdottomasti ja hänen edessä kirkkokin jo nöyrtyy - ainakin osin. Ja päätetään tämä lista viime vuosisadan merkityksellisimpään fyysikkoon Albert Einsteiniin.

Aiemmin tuli jo noukittua antiikin aikojen sotilasjohtajia ynnä muita johtajia, nyt nostan esille pari nimeä, jotka ansaitsevat tulla mainituksi tässä listassa. Toinen heistä lähti idästä länteen eli Tšingis-kaani ja toinen teki sen virheen, että lähti lännestä itään eli Napoleon Bonaparte.

Viime vuosisadalta poimin esille vielä joukon "sankareita", tosin heidän aikaansaannoksiaan ei suurin surminkaan voida pitää positiivisina, mutta yhtäkaikki, he ovat merkkihenkilöitä ja he ovat jättäneet jäljen pysyvästi ihmiskunnan historiaan. Adolf Hitler, Vladimir Iljitsh Lenin (oikealta nimeltään V. I. Uljanov), eikä missään nimessä sovi unohtaa Georgian omaa poikaa Josif Stalinia (oikealta nimeltään J. V. Džugašvili). Jotta lista ei ole liian kanssa Eurooppa-painotteinen, on muistettava mainita Mao Tse-tung. Hän on merkkihenkilö, olimmepa me mitä mieltä tahansa ja hänen elämänsä on koskettanut aikanaan noin 800 miljoonaa kiinalaista, vai kuinka paljon heitä nyt tuolloin olikaan olemassa, ja hänen aikakaudella siirtyi täältä ikuisuuteen harhaisten ja väkivaltaisten toimien ansiosta noin 60-80 miljoonaa kiinalaista.

Mutta, jotta lista ei päättyisi liian ahdistaviin tunnelmiin, ei unohdeta maailman suurimman demokratian isää Mohandas Karamchand Gandhia, miestä, joka väkivallattomasti vapautti Intian Iso-Britannian ikeestä. Ikävä kyllä ääri-hindut eivät sitten mieltäneet hänen linjaansa oikeaksi ja eräs heistä päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä.

Elossa olevista en vielä nosta listalleni ketään, aika saa luvan näyttää kuka ansaitsee sen kunnian. Huomaan myös, että urheilun ja viihdetaiteen saralta kukaan ei ole päässyt listalleni, kertooko se sitten enemmän minusta kuin näistä urheilijoista ja viihdetaiteilijoita?

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Se tässä listoja lukiessa tuli mieleen, että onko kukaan lopulta korvaamaton? Jos ei Aristotelestä olisi ollut, olisiko Theofrastos ollut vastaava kurko? Olisiko Kaisarionista tullut Augustuksen veroinen hallitsija tai jopa parempi? Tai kenestä tahansa kadulta adoptoidusta? Olisiko Fust ja Schöffer tehneet vieläkin paremman painokoneen jos ei se pahuksen Gutenberg olisi ollut sotkemassa prokkista? Varmaan joku muukin olisi tajunnut pestä kätensä piakkoin, jos ei Semmelweis olisi sitä tehnyt.
Onko tällainen suuruus vain sattuman kauppaa ja ansaitsematonta, vai onko henkilöitä jotka ovat omalla korvaamattomalla panoksellaan muuttaneet maailmaa siten, että ilman heitä maailma olisi täysin toisenlainen?

Tämä on hyvä kysymys, johon ei varmaan tämän ketjun puitteissa kukaan ole tyhjentävää vastausta antanut. En anna minäkään, sillä sellaista ei varmaan edes ole, mutta oma näkemykseni on, että tietyissä asioissa tietyt ihmiset tuntuvat olevan aika lailla korvaamattoman tuntuisia. Vaikea tietysti sanoa, mitä tapahtuisi jos heitä ei olisi ollut tai heitä olisi kohdannut mystinen onnettomuus, mutta kenties kehitys olisi muuttanut hieman suuntaansa tai hidastunut. Aristoteles oli sen verran kova jätkä - ja Einstein - että vaikka muita aikalaisia olikin olemassa, niin jonkinlaisia mutanttiaivoja syntyy vain melko rajoitetusti ja jos superviisaat/älykkäät tapaukset juuri tietyltä alalta poistuisivat, niin voisi olla, että senhetkinen momentum (kiitos, Tami) menisi sillä kertaa ohi.

Hyvin monessa asiassa kuten tärkeissä yleiskeksinnöissä taas on ollut useinkin niin, että asia on ollut ns. huulilla jo jonkin aikaa ja on ollut vain sattuman ja tuurin kauppaa, kuka on sattunut keksimään tai patentoimaan saman asian ensimmäiseksi. Näissä tapauksissa lienee pohjimmiltaan samantekevää, kenen nimi keksinnössä on jos se on muhinut muidenkin mielessä. Kun jonkun tieteen kehitys saavuttaa kriittisen massan, niin joku sen sitten keksii lopullisesti eikä sillä ole niin väliä kuka. Mutta yksittäisten keihäänkärkien kohdalla voi olla, ettei toista vastaavaa ajattelijaa ollut tai ole.

 

[Virveliä kainaloon]

Jospa sitä heittelisi muutaman sankarin verrattoman, joka on vielä jäänyt vaille mainintaa ketjussa tässä (ihan nopeasti lukaisin, joku on saatettu mainita).

Aloitan kuitenkin sillä, että ensimmäisenä tuli mieleen Tšingis-kaani, kun luin otsikon. Kuten jo joku edellisellä sivulla esittikin, niin varsin merkittävä seppä oli kyseessä.

Antiikista en oikeastaan löydä ketään Jesse N.:a kovempaa ukkoa, joten se siitä.

Keskiajan skippaan suosiolla.

Uuden ajan löytöretkeilijöitä en pidä minään, ja kestosuosikkini Newton on jo esiin tuotu. Ketä meillä sitten on? Äkkiseltään tuli mieleen George Washington, sillä kyllähän Yhdysvaltojen perustaminen melkoisen olennainen asia oli. Se on taas toinen asia, oliko Washington sen pääarkkitehti, mutta käynee symbolista.

Uusimmalta ajalta alkaa löytymään jo paljon enemmän hauskoja veitikkoja. Edison, Tesla, Faraday, Curie mm. fysiikan aloilla, Darwin evoluutioineen ym. ja vaikuttihan Iso-Aatukin jo nuorena taidemaalarin alkuna. Olen kuitenkin vallan hämmästynyt, etten ainakaan huomannut Karl Marxin tulleen mainituksi aiemmin. Taas kerran voidaan toki ajatella, että joku muu olisi kommunismin kuitenkin ennemmin tai myöhemmin keksinyt, tai se olisi toteutunut ilman kommunismin käsitettä, mutta kyllä tuo aate on saanut kaikennäköistä aikaan. Heitetään myös eugeniikan isähahmo Francis Galton, jonka kehittämää tieteenalaa toteutettiin varsin tehokkaasti kansallissosialistisessa Germaaniassa. Niin ja Henry Ford.

Nykyajalta seuraavia tuli äkkiseltään mieleen: Goebbels, jota kovempaa propagandistia ei ole, eikä toivon mukaan tule, presidentti Truman, Gorbatšov, J.M. Keynes, Jonas Salk, Pol Pot, Idi Amin, Nelson Mandela ja Osama bin Laden. En nyt jokaista ala enempiä perustella, Džugašvilin viiksivallu se itse pääperkele meidän ajassamme oli.

 

[ernestipotsi]

Elossa olevista en vielä nosta listalleni ketään, aika saa luvan näyttää kuka ansaitsee sen kunnian. Huomaan myös, että urheilun ja viihdetaiteen saralta kukaan ei ole päässyt listalleni, kertooko se sitten enemmän minusta kuin näistä urheilijoista ja viihdetaiteilijoita?

Viihdetaiteilijaksi kai voi tuon William Shakespearen laskea? Hän on yksi suurimmista syistä sille mitä ja millaista kieltä nykyajan roskaviihde pääosin mediassa ulostaa.



Merkittävimmäksi elossa olevaksi henkilöksi nostaisin Tim Berners-Leen. Siis kenet? No, tämä kaveri kehitti world wibe webin. Keksintö joka muutti internetin nörttien bittiparatiisista kaikkien saatavilla olevaksi tiedonvälityskanavaksi joka on myöhemmin mahdollistanut verkkokaupankäynnin, sosiaalisen median ja tämänkin keskustelupalstan.

 

[ms.qvist]

Viihdetaiteilijaksi kai voi tuon William Shakespearen laskea? Hän on yksi suurimmista syistä sille mitä ja millaista kieltä nykyajan roskaviihde pääosin mediassa ulostaa.

Jostain syystä en osaa laskea Shakespearea kuitenkaan samaan kategoriaan nykyajan viihdetaiteilijoiden kanssa, joten Shakespearen - tai vaikkapa Mozartin voisin vaikkapa tavatakin, he kun ovat omalla mittapuullani aivan toisessa luokassa verrattuna vaikkapa Remekseen - jonka tapaamista en kovinkaan kummoisena kunniana osaisi pitää ja jollaisen jättäisin kovin mielusti väliin ja vaikkapa senkin ajan lukisin ajattomia ajatuksia menneisyydestä.

vlad.

 

[KwutsNI]

Se tässä listoja lukiessa tuli mieleen, että onko kukaan lopulta korvaamaton? Jos ei Aristotelestä olisi ollut, olisiko Theofrastos ollut vastaava kurko? Olisiko Kaisarionista tullut Augustuksen veroinen hallitsija tai jopa parempi? Tai kenestä tahansa kadulta adoptoidusta? Olisiko Fust ja Schöffer tehneet vieläkin paremman painokoneen jos ei se pahuksen Gutenberg olisi ollut sotkemassa prokkista? Varmaan joku muukin olisi tajunnut pestä kätensä piakkoin, jos ei Semmelweis olisi sitä tehnyt.
Onko tällainen suuruus vain sattuman kauppaa ja ansaitsematonta, vai onko henkilöitä jotka ovat omalla korvaamattomalla panoksellaan muuttaneet maailmaa siten, että ilman heitä maailma olisi täysin toisenlainen?

Tämä on hyvä kysymys, johon ei varmaan tämän ketjun puitteissa kukaan ole tyhjentävää vastausta antanut. En anna minäkään, sillä sellaista ei varmaan edes ole, mutta oma näkemykseni on, että tietyissä asioissa tietyt ihmiset tuntuvat olevan aika lailla korvaamattoman tuntuisia. Vaikea tietysti sanoa, mitä tapahtuisi jos heitä ei olisi ollut tai heitä olisi kohdannut mystinen onnettomuus, mutta kenties kehitys olisi muuttanut hieman suuntaansa tai hidastunut. Aristoteles oli sen verran kova jätkä - ja Einstein - että vaikka muita aikalaisia olikin olemassa, niin jonkinlaisia mutanttiaivoja syntyy vain melko rajoitetusti ja jos superviisaat/älykkäät tapaukset juuri tietyltä alalta poistuisivat, niin voisi olla, että senhetkinen momentum (kiitos, Tami) menisi sillä kertaa ohi.

Hyvin monessa asiassa kuten tärkeissä yleiskeksinnöissä taas on ollut useinkin niin, että asia on ollut ns. huulilla jo jonkin aikaa ja on ollut vain sattuman ja tuurin kauppaa, kuka on sattunut keksimään tai patentoimaan saman asian ensimmäiseksi. Näissä tapauksissa lienee pohjimmiltaan samantekevää, kenen nimi keksinnössä on jos se on muhinut muidenkin mielessä. Kun jonkun tieteen kehitys saavuttaa kriittisen massan, niin joku sen sitten keksii lopullisesti eikä sillä ole niin väliä kuka. Mutta yksittäisten keihäänkärkien kohdalla voi olla, ettei toista vastaavaa ajattelijaa ollut tai ole.

Tämä toistaiseksi vähäiseksi jäänyt osa keskustelusta on hyvin mielenkiintoinen, ja asia, josta historioitsijat taitavat jatkuvasti taittaa peistä. Ääripäissä ovat näkökulmat "yksilöllä ei ole merkitystä, rakenteet ratkaisevat" ja toisaalta perinteinen "suurmieshistoria", jossa yksilöiden merkitystä ylikorostetaan. Tietenkään kumpikaan ei yksinään ole oikeassa.

Esimerkiksi Arkkiherttua Franz Ferdinandin autonkuljettaja Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914. Koko päivään sisältyy toki valtava määrä muitakin josseja, mutta otetaan nyt tämä. Jos kaveri olisi tarkistanut reitin, hän ei olisi kääntynyt väärälle kadulle. Toisaalta hän olisi erehdyksen huomattuaan voinut painaa kaasua ja kääntyä kaksi kertaa oikealle ja kerran vasemmalle. Sen sijaan hän päätti peruuttaa, mikä sai auton sammumaan sopivasti, kun eräs Gavrilo Princip astui ulos kahvilasta. Seurauksena ensimmäinen maailmansota, fasisimin ja kansallissosialismin nousu, Venäjän vallankumous, kommunismin nousu, toinen maailmansota, Korean sota, Vietnamin sota, Afganistan sota, syyskuun terrori-iskut, terrorismin vastainen sota, jne, jne. Tietenkään autonkuljettajaa ei voi pitää vastuullisena tästä kaikesta, mutta tässä yhden yksilön toiminta sai sopivien historiallisten rakenteiden vallitessa suuren merkityksen.

Väitän, että jokainen historiallinen suurmies tarvitsee tällaisen tuen historiallisilta rakenteilta. Esimerkiksi ilman Saksan tappiota ensimmäisessä maailmansodassa Hitler olisi saattanut olla aivan yhtä "natsi", mutta olisi todennäköisesti jäänyt vailla sen suurempaa kannatusta. Olisi ollut jonkinlainen Saksan Pekka Siitoin kavereineen. Toki samalla Hitlerillä oli myös henkilökohtaisia ominaisuuksia, jotka nostivat juuri hänet esiin massasta. (Oliko sitten myös Pekka Siitoinilla... Siitoimella... Pekalla?) Kyllä Hitlerin maaninen palo hänelle ne äänet 30-luvulla toi, eikä kansallissosialismi olisi ollut yhtä suosittua ilman häntä. Joku Goebbels oli hyvä propagandisti ja mediakonsultti, mutta ei hänestä olisi ollut johtamaan kansaa. Ja en näe, että kellään muullakaan aikalaisista olisi löytynyt Hitlerin vimmaa viedä Saksa sellaisiin äärimmäisyyksiin.

Otetaan vielä FF:n autonkuljettajaa parempi esimerkki, eli Jeesus Nasaretilainen, joka tässä ketjussa on jo monesti mainittu. Hän se vasta historiallisia rakenteita tarvitsikin. Aleksanteri Suuren valloitukset olivat yhdistäneet itäisen välimeren enemmän tai vähemmän yhtenäiseksi kulttuuripiiriksi, jossa kreikkaa puhuvat kauppiaat kulkivat pitkin poikin Egyptin, Palestiinan, Vähän-Aasian, Kreikan, Italian, Sisilian jne. väliä. Toisaalta Rooman valloitukset olivat jossain määrin rauhoittaneet tuota ainaisesti levotonta aluetta. Kun Palestiina ei ollut jatkuvana taistelukenttänä seleukidien ja ptolemaiosten välillä, oli erilaisilla saarnaajilla helpompi liikkua. Pitkittynyt vieras valta juutalaisten pyhässä maassa ja kaupungissa puolestaan sai kaikenlaisia profeettoja suurin joukoin liikkeelle, saarnaamaan uuden kuningaskunnan tuloa Davidin, Salomonin ja makkabealaisten jälkeen. Puhumattakaan sitten koko juutalaisuuden historiasta yms. Näin oli valmiina maailma, joka oli vastaanottavainen uudelle uskonnolliselle sanomalle ja toisaalta mahdollisti sen nopean leviämisen. Jos Jeesus olisi saarnannut muutama sata vuotta aiemmin, hänet muistettaisiin yhtenä profeettana Habbakukien ja Elioiden mukana. (Tai sitten sanhedrin olisi kaikessa hiljaisuudessa kivittänyt hänet Jahven pilkasta.) Kuitenkin ennen kaikkea Jeesus tarvitsi seuraajia, jotka muokkasivat juutalaisen moralistin saarnoista uuden pelastususkonnon kreikkalaisille kauppiaille. Jeesus siis tarvitsi Paavalin, joka oli loppujen lopuksi kristinuskon perustaja ihan yhtä paljon kuin Jessekin. Ja jotta kristinuskosta tuli todellinen maailmanuskonto, ja järjestäytynyt uskonto, joka hallitsi Eurooppaa 1000 vuotta, tarvittiin vielä Konstantinus Suuri, joka takoi piispojen päitä yhteen niin kauan, että nämä saivat tarinansa järjestykseen.

 

[Wiljami]

...
Esimerkiksi Arkkiherttua Franz Ferdinandin autonkuljettaja Sarajevossa 28. kesäkuuta 1914. Koko päivään sisältyy toki valtava määrä muitakin josseja, mutta otetaan nyt tämä. Jos kaveri olisi tarkistanut reitin, hän ei olisi kääntynyt väärälle kadulle. Toisaalta hän olisi erehdyksen huomattuaan voinut painaa kaasua ja kääntyä kaksi kertaa oikealle ja kerran vasemmalle. Sen sijaan hän päätti peruuttaa, mikä sai auton sammumaan sopivasti, kun eräs Gavrilo Princip astui ulos kahvilasta. Seurauksena ensimmäinen maailmansota, fasisimin ja kansallissosialismin nousu, Venäjän vallankumous, kommunismin nousu, toinen maailmansota, Korean sota, Vietnamin sota, Afganistan sota, syyskuun terrori-iskut, terrorismin vastainen sota, jne, jne. Tietenkään autonkuljettajaa ei voi pitää vastuullisena tästä kaikesta, mutta tässä yhden yksilön toiminta sai sopivien historiallisten rakenteiden vallitessa suuren merkityksen.
...

Toisaalta kesällä 100 vuotta sitten olivat Euroopan liittoumat ja varustelukilpailu kaikkine ilmiöineen (esimerkiksi manner-Euroopan rataverkkojen räjähdysmäinen kasvu nimenomaisesti hyökkäyssotaa silmälläpitäen) saaneet aikaan tilanteen, jossa sota olisi saatu alkamaan vaikka FF olisikin selvinnyt rouvineen Sarajevosta ehjin nahoin. Tämä kommentti ei toisaalta tarkoita sitä, ettenkö ymmärtäisi sattuman merkitystä historian ohjaajana, mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa sattuman vaikutus oli enää lähinnä sodan alkamisen päivämäärän valinnassa.

Toki huomattavan suuri osuus sattumalla on ollut aiemmin ihmiskunnan historiassa, luonnollisesti lähtien evoluutiosta (ihmisiin lähimmin liittyen esimerkiksi simpanssilaumasta joka sattui lyhyellä tähtäimellä epäonnekseen jäämään väärälle puolen Afrikan halki noussutta vuoristoa ja joutuen sopeutumaan hankaloituneisiin elinolosuhteisiin nousemalla täysipäiväisesti pystyasentoon ja jossain vaiheessa kehittämään muita eliöitä korkeamman tajunnan tason). Yksilökeskeinen historiakäsitys on ilmeisesti hiipunut (mikä on sinänsä luontevaa, koska ilman massoja ne yksilöt eivät olisi paljoa historiaa tehneet), mutta historiassa on kieltämättä henkilöitä keitä ilman olisi hankala nähdä tiettyjen asioiden tapahtumista (esimerkiksi Pohjolan lumiaurana tunnetun Kustaa toinen Aadolfin osallistuminen 30-vuotiseen sotaan ja siitä seurannut Ruotsin suurvaltakausi, josta puolestaan seurasi ajastaan esimerkiksi Suuri Pohjan sota ja tavallaan nykyvenäjän ilmestyminen maailmankartalle ravistelemaan muun Euroopan rauhaa).

Jos jonkunlainen oma arvaus olisi heitettävä, niin historian merkkitapahtumista voisi olla 5% henkilöiden, 10% massojen ja loput 85% sattuman ansiota. Toki asioiden päädyttyä riittävän pitkälle, sattuman osuus pienenee ja henkilöiden osuus kasvaa (loppupeleissä päätöksen esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aloittamisesta taisivat tehdä tahoillaan Euroopan suurvaltojen johtajat sotakabinetteineen ja jokaiselle oli esikunta antanut ilmeisen varmat tiedot omasta erinomaisuudesta verrattuna vastapuoleen).

 

[KwutsNI]

Jos jonkunlainen oma arvaus olisi heitettävä, niin historian merkkitapahtumista voisi olla 5% henkilöiden, 10% massojen ja loput 85% sattuman ansiota. Toki asioiden päädyttyä riittävän pitkälle, sattuman osuus pienenee ja henkilöiden osuus kasvaa (loppupeleissä päätöksen esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aloittamisesta taisivat tehdä tahoillaan Euroopan suurvaltojen johtajat sotakabinetteineen ja jokaiselle oli esikunta antanut ilmeisen varmat tiedot omasta erinomaisuudesta verrattuna vastapuoleen).

Voisi sanoa myös, että tietyissä olosuhteissa muutamien yksilöiden osuus on suurempi. Esimerkiksi juuri sodan syttymisen suhteen absoluuttisen itsevaltiaan henkilökohtainen vaikutus voi olla valtava, kun taas demokraattisessa valtiossa vastuu jakautuu suuremmalla määrälle ihmisiä. Siten esimerkiksi keisari Wilhelmillä tai tsaari Nikolailla oli todennäköisesti paljon enemmän sananvaltaa kuin vaikkapa presidentti Poincarélla tai pääministeri Asquithilla, vaikka toki avustajat ja neuvonantajat ohjasivat kaikkia näistä.

Sattuma on tosiaan merkillinen seikka. Nykyään pidämme luonnollisena sitä, että Englanti on juuri sellainen kuin on, mutta jos Harald Godvininpoika ei olisi saanut nuolta silmäänsä eräänä syksyisenä iltana vuonna 1066, Englanti olisi todennäköisesti hyvin erilainen maa, kulttuurisesti ja kielellisesti lähempänä Skandinaviaa. Muutenkin Hastingsin taistelu (ja koko vuosi 1066) on merkillinen. Jos Harald Ankaran norjalaiset olisivat olleet varustautuneita taisteluun Stamford Bridgessa, olisivatko anglosaksit voittaneet? Ja olisivatko norjalaiset voineet voittaa normannit, jos olisivat hoidelleet anglosaksit sitä ennen? Jos anglosaksit olisivat vetäytyneet sisämaahan ja rauhassa keränneet voimansa sen sijaan että kävivät hätäisesti taisteluun, olisivatko he heittäneet normannit mereen? Ja jos normannien sotajuonet ja yksi onnekas nuoli eivät olisi purreet Hastingsissa, olisivatko normannit koskaan yrittäneet uudestaan?

Osa tietenkään näistä eivät ole puhdasta sattumaa, vaan virhearvioita yms. inhimillisiä tekoja. Kuitenkin jokaisessa taistelussa olisi saattanut harhanuoli, liukastuminen tms. tehdä lopun yhdestä jos toisesta kuninkaasta. Esimerkiksi juuri Vilhelm, ottaessaan kypärän päästään näyttääkseen sotilailleen olevansa hengissä, olisi voinut saada osuman silmäänsä Harald Godvininpojan sijaan, ja historia olisi hyvin erilainen. Ja tämä tietenkin osin juuri siksi, että näille henkilöille ympäröivä yhteiskunta asetti paljon enemmän painoa, kuin vaikkapa normandialaiselle jalkamiehelle tai yksittäiselle housecarlille.

Onkohan minulla mitään pointtia tässä? Muuta kuin todeta, että pienten yksityiskohtien merkitys historiassa on mielenkiintoista. Ja eri ihmiset antavat historiallista narratiivia rakentaessaan erilaisen painoarvon näille pienille asioille. Samalla tavalla urheilussa jonkun mielestä ensimmäisessä erässä tehty maali, jonka tuomari hylkää (sattuma) voi olla lopputuloksen kannalta ratkaisevaa. Toisen mielestä tärkeämpää oli Matti Möttösen yksilösuoritus jatkoajalla (yksilö). Kolmas korostaa pelin hallintaa ja laukausten määrää indikoimaan, että lopputulos oli jatkuvasti odotettavissa (rakenteet, konjunktuurit).

 

[sampio]

Historia vain on sellainen suo, että niitä pieniä yksityiskohtia on tolkuttoman paljon, eikä niistä vain yhtä, esim. Sarajevon onnetonta peruuttajaa, ole perusteltua nostaa esille. Hänen roolinsa olisi ollut mitätön, jos nuorella Otto von Bismarckilla olisi ollut parempi tuuri korttipeleissä ja opiskelumotivaatiota. Tai Napoleonin joukot olisivat toimineet saumattomasti Waterloossa. Tai... Näitä ketjuja voidaan jatkaa loputtomiin. Mielenkiintoista toki, mutta aika turhaa jossittelua ja yksittäisten tapahtumien merkityksen dramatisointia.

 

[Musta Nuoli]

Historia vain on sellainen suo, että niitä pieniä yksityiskohtia on tolkuttoman paljon, eikä niistä vain yhtä, esim. Sarajevon onnetonta peruuttajaa, ole perusteltua nostaa esille. Hänen roolinsa olisi ollut mitätön, jos nuorella Otto von Bismarckilla olisi ollut parempi tuuri korttipeleissä ja opiskelumotivaatiota. Tai Napoleonin joukot olisivat toimineet saumattomasti Waterloossa. Tai... Näitä ketjuja voidaan jatkaa loputtomiin. Mielenkiintoista toki, mutta aika turhaa jossittelua ja yksittäisten tapahtumien merkityksen dramatisointia.

Toki jossittelu on turhaa, mutta mikäpä ei olisi? Jossitellaanhan sitä Suomenkin kiekkojoukkueen kokoonpanoista seuraaviin arvokisoihin vuosia etukäteen, sekä pohditaan edelleen esimerkiksi sitä, mikä helvetti meni Torinon olympiafinaalissa pieleen.

Isot kuviot ovat usein isoja kuvioita ja tietyt asiat tapahtuvat tai ovat pinnan alla yleisten yhteiskunnallisten suuntaviivojen mukaan, mutta siitä huolimatta toiset yksityiskohdat ovat tärkeämpiä kuin toiset, samoin kuin toiset yksilöt ovat kautta historian olleet tärkeämpiä ja merkittävämpiä kuin toiset. Kaikki erilaisia, kaikki eriarvoisia.

Koska kiekkopalstalla ollaan, niin kiekkovertaukset ovat ihan hyviä. Kiekko-ottelu ei lähtökohtaisesti perustu yksittäisen yksilön taituruuteen vaan joukkuepeliin, jossa ottelun lopputulokseen vaikuttavat sekä asiat joihin voi itse vaikuttaa eli joukkueen koostumus erilaisista ja eri osa-alueita hallitsevista pelaajista, joukkuepelaajien asenne ja yhteishenki sekä valmentajan taitotaso ja taktiikat. Lisäksi asiaan vaikuttavat vastustajan vastaavat asiat sekä myös sattuma eli tuuri. Tietty osa kiekko-ottelun lopputuloksesta on tuuria, muu määräytyy määriteltävien taustaseikkojen nojalta.

Tähän päälle sitten vielä olosuhteet eli halli, yleisö ja tuomaritoiminta. Jos toisen joukkueen kapteenina pukukopissa on Hitler ja toisen pukukopissa on Kaarle Kustaa XVI, niin Hitlerin porukka saa pukukopissa hengen päälle kun karismaattinen johtaja (Johtaja!) lietsoo fiilistä ja toisessa diskuteerataan.

Jos edelleen on kentällä tasaista, niin sitten esiin astuvat ne yksilöt, mahtiyksilöt jotka voivat ratkaista otteluita, ottelusarjoja, mestaruuksia. Vaikka muuten tietyt ihmisen ominaisuudet olisivat sen verran tasamittaisia, että tietyn historiallisen henkilön puuttuessa tilalle saataisiin suht samanlainen kaveri, niin poikkeustapaukset eli nerot alallaan ovat poikkeuksia, joiden syntyä ei voi ennustaa ja jotka voivat ratkaista asioita paljonkin suuntaan tai toiseen. Jos toisessa kiekkojoukkueessa pelaa Gretzky parhaassa kunnossaan, niin vaikka Gretzky ei aina ratkaise kaikkea, niin hän tekee niin erittäin todennäköisemmin kuin rivipelaaja, jopa rivitähti. Jos ratkaisumatsissa puuttui aikoinaan Gretzky, se oli kovempi menetys menestysmahdollisuuksille kuin jos riveistä puuttuisi yksittäinen huoltaja tai neloskentän laituri.

Sitten on tietysti eri, jos Gretzky ei olisi halunnut pelata kiekkoa vaan olisi päätynyt vaikka keskinkertaiseksi putkimieheksi. Eli ympäristö vaikuttaa myös siihen, päätyvätkö nerot omalle alalleen jolla he ovat neroja. Toisinaan sitä ei estä ympäristökään kuten Einsteinin tapauksessa, joka oli ensin muissa hommissa eikä niissä niin ihmeellinen, mutta aivoissa muhi niin suuria teorioita, että sitä ei voinut estää.

 

[KwutsNI]

Historia vain on sellainen suo, että niitä pieniä yksityiskohtia on tolkuttoman paljon, eikä niistä vain yhtä, esim. Sarajevon onnetonta peruuttajaa, ole perusteltua nostaa esille. Hänen roolinsa olisi ollut mitätön, jos nuorella Otto von Bismarckilla olisi ollut parempi tuuri korttipeleissä ja opiskelumotivaatiota. Tai Napoleonin joukot olisivat toimineet saumattomasti Waterloossa. Tai... Näitä ketjuja voidaan jatkaa loputtomiin. Mielenkiintoista toki, mutta aika turhaa jossittelua ja yksittäisten tapahtumien merkityksen dramatisointia.

Olen Mustan Nuolen linjoilla. Jos jokin on mielenkiintoista, on se silloin näin keskustelupalstalla myös vähemmän turhaa kuin vähemmän mielenkiintoisten asioiden puiminen. Ja onhan peruuttaja hyvä muistaa, kun nyt juhlavuottakin vietetään. Kuka muistaa edes hänen nimensä? Kaikki muistavat Franz Ferdinandin, ja osa jopa muistaa hänen olleen arkkiherttua ennen skottibändiä. Monet muistavat myös Gavrilo Principin, ja jotkut arkkiherttuattaren, joka myös sai surmansa. Eikö tuosta dramaattisesta tapahtumasarjasta ole syytä nostaa esiin myös mies, jonka toiminta teki kaikesta mahdollista? Kuskin nimi oli muuten Leopold Lojka.

No, todennäköisesti sota olisi toki syttynyt ennemmin tai myöhemmin, mutta tarina arkkiherttuan autosta mukavasti värittää sitä. Vähän niin kuin Saku Koivun katkennut maila hävisi Suomelle finaalin Torinossa.

 

[sampio]

Niin, siis jos näitä yksittäistapahtumia aletaan nostaa merkittävään rooliin, mennään metsään. Saa ne toki kiinnostaa, mutta kuten kirjoitin, niiden esiinnosto ja dramatisointi on sikäli turhaa, ettemme voi koskan tietää, mitä lopulta olisi tapahtunut. Joskus yksilön ratkaisut ovat kääntäneet tapahtumien kehityksen ennakoimattomaan suuntaan, mutta useimmiten jokin tapahtuma olisi tapahtunut joka tapauksessa. Yksittäisten toimijoiden korostaminen värittää tarinaa, mutta vääristää kokonaisuutta, varsinkin jos tapahtumat ympärillä eivät ole täysin selkeitä. Esim. tuon peruuttajan roolia korostamalla saa helposti luotua sen kuvan, että koko 1. MS oli arpapeliä ja vitun Leopoldi kun pakitti koko Euroopan liekkeihin ensin välittömästi ja myöhemmin välillisesti. Rapiat 70 miljoonaa kuollutta kahdessa sodassa yhdellä pakituksella. Ei paha.

 

[Wiljami]

...
Rapiat 70 miljoonaa kuollutta kahdessa sodassa yhdellä pakituksella. Ei paha.

Siinä saa kännikuskitkin pistää jo parastaan tuon saldon ylittämiseksi.

Historian sattumista (tosin ei välttämättä sinänsä voida "sattumasta" puhua) tuli mieleen, että mitenkähän olisi itäisessä naapurissamme touhut menneet, jos toverit Lenin, Stalin, Trotski ynnä muut bolsevikkijohtajat olisi vankileiritysten sijaan pistetty kylmäksi kun olivat kuitenkin jokainen vuorollaan orhanan hallussa (näin muistelisin ja ainakin isä aurinkoisen kohdalla olen varma). Venäjällä olisi vallankumous tapahtunut melkoisella varmuudella, mutta olisiko valtaan jäänyt väliaikaishallitus maltillisine sosialisteineen, vai olisiko punaterrori ja Neuvostoliiton synty lähtenyt vyörymään samalla innolla ilman V.I. :tä ja kumppaneita?

 

[Virveliä kainaloon]

Esim. tuon peruuttajan roolia korostamalla saa helposti luotua sen kuvan, että koko 1. MS oli arpapeliä ja vitun Leopoldi kun pakitti koko Euroopan liekkeihin ensin välittömästi ja myöhemmin välillisesti. Rapiat 70 miljoonaa kuollutta kahdessa sodassa yhdellä pakituksella. Ei paha.

Niin ja kyllähän ensimmäinen maailmansota edesauttoi myös espanjantautipandemian kehitystä, että pannaan 100 miljoonaa siihen päälle. Ja tokihan toisen maailmansodan lopputilanne johti sitten kylmään sotaan, joten eiköhän panna hra Lojkan syiksi yksin tein myös Korean sota ja Vietnamin sota, ja voidaanpa periaatteessa syyttää Lojkaa osittain myös Israelin valtion synnystä ja Lähi-Idän konflikteista.

Toisaalta minkäs valmistajan auto tuo oli, joka Lojkan ohjaamana sammui? Jos oli vaikka Fordin T, niin syytetään sitten Henry Fordia kaikesta edellämainitusta. Saadaan samalla lisäpontta sotasyyllistämiselle, kun meni sen liukuhihnatuotannon keksimään. Mustalla kumihihnalla on kätevä nikkaroida monin pikku kätösin erinäisiä tuhoamislaitteita.

 

[Virveliä kainaloon]

Venäjällä olisi vallankumous tapahtunut melkoisella varmuudella, mutta olisiko valtaan jäänyt väliaikaishallitus maltillisine sosialisteineen, vai olisiko punaterrori ja Neuvostoliiton synty lähtenyt vyörymään samalla innolla ilman V.I. :tä ja kumppaneita?

Itse asiassa helmikuun vallankumouksessa valtaan noussut väliaikaishallitus oli lähes täysin porvarillinen. Tämä on varsin oleellinen seikka myös Suomen itsenäistymiskehityksen kannalta. Ja kyllä se NL olisi varmaankin syntynyt ilman Leniniä, mahdollisesti myös ilman näitä muitakaan pääjehuja. Kyllä se äärimies sieltä aina löytyy, ennemmin tai myöhemmin, jos olosuhteet on sopivat. Toki samasta innosta en tiedä, esim. Hitler ainakin oli sellainen tapaus, että tuskin natsit olisivat valtaan nousseet jonkun muun vetämänä. Mutta nähdäkseni Aatu nyt on ihan "poikkeuksellinen talentti", ihan joka äärimies ei saa noin "suuria" aikaan.

 

[sekolust]

Niin, siis jos näitä yksittäistapahtumia aletaan nostaa merkittävään rooliin, mennään metsään.

Tästä olemme hieman samoilla linjoilla. Mielestäni pienet yksityiskohdat ovat vain, bubimaisesti, pieniä yksityiskohtia isossa kuvassa. Jos tarinaa viedään pidemmälle, voisi syyn sälyttää tuon kuskin faijan piikkiin. Jos olisi toisen naisen löytänyt tai yhtenä yönä vaimon/avopuolison/rakastajan/minkätahansa päätä särkenyt, olisi kuski jäänyt syntymättä. Tai jos vielä jatketaan, niin mitäpä jos kuskin faija olisi pakottanut poikansa sotilasakatemiaan tai lähettänyt oikeaan yliopistoon? Olisiko syöpä nyt kadonneiden sairauksien listalla vai olisiko esimerkiksi sodankäynti tyystin erilaista?

Oleellisempaa on mielestäni ns. iso kuva. Jälkikäteen varsinkin on helppo sanoa, että tietyissä tilanteissa sota oli enemmän tai vähemmän vääjäämätön. Se olisi voinut alkaa myöhemmin jos kuski olisi toiminut toisin, se olisi voinut jäädä paikallisemmaksi tai vastaavaa. Vähän sama homma kuin Hitlerin taideopintojen kanssa. Vaikka Hitler olisi päässyt opiskelemaan taidetta ja jättäytynyt tyysin ensimmäisen maailmansodan ulkopuolelle, ei se välttämättä olisi pelastanut Saksaa veriseltä diktatuurilta. Ääriliikkeitä toimi tuolloin varsin aktiivisesti ja esimerkiksi kommunisteilla oli hetken aikaa jopa oma neuvostotasavaltansa Saksan alueilla. Vaikka Hitler ei olisi ikinä syntynytkään, ei se automaattisesti olisi tarkoittanut Saksan pysymistä demokratian tiellä vuodet 1933-19xx, riippuen haluaako jaotella Itä-Saksan miten. Ensimmäisen maailmansodan mullistukset olisivat silti vaikuttaneet yhteiskuntaan niin vahvasti, että maaperä olisi ollut otollinen diktaattorille. Aivan samoin Euroopassa kyti palava ruutitynnyri ennen Ferdinandin surmaa ja todennäköisesti tämä olisi räjähtänyt jossain vaiheessa yksittäisen detaljin suunnasta huolimatta.

Toki yksityiskohtia on joskus varsin hauska miettiä, mutta toisaalta kyseessä on loputon suo. Mitä jos, mitä jos, mitä jos. On oikeastaan vaikea määritellä mihin vedetään raja ns. tärkeiden ja tarpeettomien detaljien kanssa. Jos kuskin valinta oli the thing, miksi ei esimerkiksi faijan epäonnistunut ulosveto sitä olisi ollut? Ja jos ulosveto oli tärkeä, niin miksi ei (kuvitteellinen) läheltä-piti-tilanne faijan nuoruudessa? Tai kuskin isoisän? Tai...

 

[Shard]

Minäkin vastaan Tsingis-Kaani. Loi pohjan maailmanhistorian suurimmalle valtakunnalle älyttömän pienillä resursseilla. Jin-dynastian tuhoaminen oli käsittämättömän kova temppu. Muutama kymmenentuhatta ratsumiestä kiinalaisilta varastettuine tykistöineen alisti jokaisen vastustajansa. Mongoliarmeija murskasi Venäjän ja tuhosi Unkarin armeijan, joka oli Euroopan voimakkain tuohon aikaan, Saksalaisesta ritarikunnasta eikä muistakaan ollut vastusta. Puola, Unkari ja Itävalta valloitettiin, Armeija lähestyi Wieniä ja tiedustelijat olivat jo Alpeilla, kun Tsingiksen poika Ögödei kuoli ja armeija palasi takaisin itään valvomaan johtajiensa etuja. Jos Ögödei ei olisi ollut alkoholisti, maailmanhistoria olisi melkoisella tavalla erilainen.

 

[KwutsNI]

Niin, siis jos näitä yksittäistapahtumia aletaan nostaa merkittävään rooliin, mennään metsään. Saa ne toki kiinnostaa, mutta kuten kirjoitin, niiden esiinnosto ja dramatisointi on sikäli turhaa, ettemme voi koskan tietää, mitä lopulta olisi tapahtunut. Joskus yksilön ratkaisut ovat kääntäneet tapahtumien kehityksen ennakoimattomaan suuntaan, mutta useimmiten jokin tapahtuma olisi tapahtunut joka tapauksessa. Yksittäisten toimijoiden korostaminen värittää tarinaa, mutta vääristää kokonaisuutta, varsinkin jos tapahtumat ympärillä eivät ole täysin selkeitä. Esim. tuon peruuttajan roolia korostamalla saa helposti luotua sen kuvan, että koko 1. MS oli arpapeliä ja vitun Leopoldi kun pakitti koko Euroopan liekkeihin ensin välittömästi ja myöhemmin välillisesti. Rapiat 70 miljoonaa kuollutta kahdessa sodassa yhdellä pakituksella. Ei paha.

Tekisin tässä suhteessa jonkinasteisen eron keskustelupalstan ja vaikkapa historiantutkimuksen välillä. Jos joku John Keegan tai AJP Taylor selittäisi julkaistussa tutkimuksessa, että ensimmäinen maailmansota johtui ukko-Lojkan epäonnistuneesta ulosvedosta, niin heittäisin kirjan nurkkaan ja vaatisin rahoja takaisin. Jos taas sama kaveri tekisi sen vaikka haastattelussa valottaakseen sattuman vaikutusta, pohtisin asiaa syvällisesti. Jos taas random nimimerkki heittäisi ajatuksen nettikeskustelussa, ajattelisin, että ihan hauska ajatus. Ja jatkaisin eteenpäin. Pitää siis ehkä ottaa huomioon konteksti, missä tällaisesta pointista keskustellaan.

 

[Musta Nuoli]

Sinänsä mikrohistoriallinen tutkimusmetodi on nykyaikoina noussut muutenkin enemmän esille ja historiantutkimuksessa toteutetaan entistä enemmän historian tulkintaa yksittäisten tapahtumien, ihmisten tai kohteiden kautta, joten ei olisi ollenkaan hullumpi ajatus tutkia 1910-luvun Euroopan kuohuntaa ja ilmapiiriä vaikkapa autonkuljettaja Lojkan elämänvaiheiden ja kontekstin kautta. Tähän yhteyteen sopisivat myös pohdinnat siitä, miten eri tapahtumaketjut menivät ja millaiseksi Euroopan lähihistoria olisi muotoutunut jos Lojkan tilalla olisi ollut joku aikansa kimiräikkönen, joka olisi kylmästi kurvannut eteenpäin ja ohi.

Ensimmäistä maailmansotaa ei toki voi yhden kuskin niskaan kipata, se on selvä, mutta historiantutkimus ns. tavallisen ihmisen näkökulmasta on usein yhtä antoisaa kuin suurmieshistoria ja suurten kuvioiden käsittely.

Toki suurmieshistoriallakin on edelleen paikkansa, koska kuten aiemminkin totesin, niin "kaikki erilaisia, kaikki eriarvoisia" - toiset ihmiset ovat tärkeämpiä kuin toiset ja merkittävämmässä avainroolissa. Tähän ketjuun sopivana esimerkkinä olisi ollut mielenkiintoista seurata Hannibalin alppien ylitystä ja roomalaisia vastaan taistelua - voidaan toki (ja oikein) todeta, että ei Hannibal yksinään olisi yhtään matsia voittanut tai alppeja ylitellyt ilman sotilaitaan ja norsuja, mutta yhtä hyvin voidaan todeta, että ilman Hannibalin kaltaisen miehen tahdonvoimaa, karismaa ja johtajankykyjä koko alppien ylitys olisi jäänyt tekemättä ja Rooma olisi tapansa mukaan nuijinut vastustajansa maan rakoon.

Osa merkkimiehistä on tai olisi ollut kenties korvattavissa toisella samanmoisella johtajalla, monarkilla, tiedemiehellä tai profeetalla, mutta osaa ei - tiettyjen ihmisten kohdalla historian kulku olisi ollut näkemykseni mukaan hyvinkin erilainen jos ns. nero-kategorian ihmiset eivät olisi olleet olemassa.

Autokuski-Lojka olisi ollut korvattavissa toisella suharilla, mutta sodan syttymisestä päättivät eri miehet - ja lopultakin aika pieni joukko miehiä, joista monet olivat vieläpä toistensa sukulaisia. Kärjistettynä koko iso ykkönen alkoi serkusten sukuriidasta, kun Nikke-serkku Venäjältä alkoi tukkanuottasille saksalaisen Ville-serkkunsa kanssa. Ihan joka perheriita ei aiheuta parinkymmenen ihmisen kuolemaa. Sodan hyvänä lopputuloksena voidaankin pitää sitä, että eri monarkioiden asema väheni tai loppui tyystin, joten degeneroituneet monarkkisuvut eivät enää päässeet päättämään sotien aloittamisesta sun muusta. Ikävänä puolena sitten erilaiset maantierosvot, kansankiihottajat ja show-miehet saivat jalansijaa seuraavan ison rytinän aloittamisessa.

 

[KwutsNI]

Autokuski-Lojka olisi ollut korvattavissa toisella suharilla, mutta sodan syttymisestä päättivät eri miehet - ja lopultakin aika pieni joukko miehiä, joista monet olivat vieläpä toistensa sukulaisia. Kärjistettynä koko iso ykkönen alkoi serkusten sukuriidasta, kun Nikke-serkku Venäjältä alkoi tukkanuottasille saksalaisen Ville-serkkunsa kanssa. Ihan joka perheriita ei aiheuta parinkymmenen ihmisen kuolemaa. Sodan hyvänä lopputuloksena voidaankin pitää sitä, että eri monarkioiden asema väheni tai loppui tyystin, joten degeneroituneet monarkkisuvut eivät enää päässeet päättämään sotien aloittamisesta sun muusta. Ikävänä puolena sitten erilaiset maantierosvot, kansankiihottajat ja show-miehet saivat jalansijaa seuraavan ison rytinän aloittamisessa.

Tästä "serkusten sodasta" on nyt juhlavuonna ollut enemmänkin juttua, ja se(kin) on mielenkiintoista. Nikke, Ville ja Yrjö nimittäin viettivät kesiä yhdessä lapsena, mutta jos oikein muistan, Nikke ja Yrjö eivät oikein ottaneet Villeä mukaan leikkeihin. Lisäksi Niken äippä oli tanskalainen, ja vihasi pyhästi saksalaisia Schleswig-Holsteinin sodan takia, sekä myös välitti asennettaan jälkipolvelle kasvatuksessaan. Kun vielä lisätään, että Villen äiti oli syvästi pettynyt poikaansa, kun tällä oli surkastunut käsi, niin siinä on lapsuuden traumat ensimmäisen maailmansodan taustalla.