Ketjussa on paljon asiaa ja hyviä näkökulmia.
Ongelma ei ole pelkästään Jokerien tai jonkun muun yksittäisen seuran ei-viihdyttävässä pelityylissä. Ongelmia voi nähdä koko liigassa kuten edellä on mainittu. Kahvataan, roikutaan, sumputetaan ja pelataan varman päälle. Yleisö haukottelee ja pitkästyy.
Jossain Porissa ei varmaan pahastuttaisi, vaikka joukkue voittaisi kotonaan Jokerien tyylillä. Matseissa riittäisi yleisöä. Muutaman kauden jälkeen tilanne voisi olla toisenlainen.
Oleellista on, että pelkkä pelityyli ei houkuttele pidemmän päälle suurta yleisöä. Tulokset houkuttelevat keskivertokatsojaa luullakseni vähän kauemmin. Sopiva yhdistelmä kelvollista tulosta ja innostavaa pelityyliä vetäisi parhaiten, mutta se on jo vaikeampi yhtälö.
Valmentajalta ja pelaajilta vaaditaan tulosta ja tehokas, virheet minimoiva peli ei aina hivele silmiä. Valmentajan ei auta selitellä seurajohdolle kymmenen tappiollisen pelin jälkeen, kun yleisö on kaikonnut hallilta, että eikö me kuitenkin pelata helvetin viihdyttävää ja luovaa peliä. Voit olla ihan rauhassa luova ja lähteä työn hakuun.
Syitä siihen, miksi jääkiekko haukotuttaa ja kyllästyttää monia, on varmaan paljon. Nykyinen liigan pelityyli on tietysti oma lukunsa. Liiallinen tarjonta turruttaa. 1990-luvun puolen välin kiekkobuumi on latistunut. Liput ovat kalliita. Ammattimaistuminen ja kuiva bisnesajattelu kitkevät urheiluun kuuluvaa tunteella ajattelemista.
Ainainen pelaajaralli vie pohjaa joukkueen tämän hetkiseltä kiinnostavuudelta. Ensi kauden joukkueen suunnittelu ennen joulua tuntuu kiinnostavan ajoittain enemmän kuin peli tässä ja nyt. Totta kai spekulointi on mielenkiintoista, mutta entistä tympeämpää matseissa käymisestä tulee, jos ajatukset ovat koko ajan vähintään vuoden päästä. Jos siinä sitten vielä ajattelee, että ei tuo hyvä pelaajakaan meillä kyllä ensi kaudella pelaa, niin ei se ainakaan mielenkiintoa lisää.
Kun asioita muistelee jälkikäteen, monilla muistoilla on taipumus kultaantua. Oliko se takavuosien ottelu loppujen lopuksi niin hieno, mitä kuvittelen? Ei välttämättä, mutta jos elin tunteella mukana, se tuntui erityisen hienolta. Nimenomaan se on huolestuttavaa, jos joukkueen mukana tunteella eläminen alkaa latistua. Silloin on loppujen lopuksi sama häviääkö vai voittaako joukkue, tai millaisella pelityylillä se pelaa. Ainakin minä voin syyttää tietystä kyllästymisestäni osittain jääkiekkoa, mutta osittain itseäni. En usko, että esim. yksikään vastustajan pelaaja on enää koskaan mielestäni niin ärsyttävä ja juuri siksi niin ihastuttavan unohtumaton kuin Janecky Jokereissa.
