Reinolle todella isot onnittelut jo etukäteen!
On tämä odotus hienoa aikaa puolin ja toisin. Minulla ja vaimolla laskettu aika esikoiselle menee tuonne marras-joulukuun vaihteeseen, vielä ei tosin tiedetä kumpi sieltä on tulossa. Seuraava ultra on 9.9, jolloin sillekin asialle saataisiin varmistus, mikäli näin haluamme. Meillä raskaus on mennyt ihan hyvin, ei ole ollut mitään ongelmia. Tosin oma etunsa on varmasti sillä että kumpikaan vanhemmista ei polta ja harvoin tuli otettua napanderia ennen raskauttakin. Itsekin tein vaimon kanssa diilin, että olen 9kk raivoraittiina ja hyvin on kestetty. Tosin jossain dokumentissa oli kerran, että eräs äiti oli juonut raskautensa jokaisena viikkona pullon punaviiniä ja tuli tavallista terveempi lapsi..
Kyllä pahaa tekee kun muutaman naamatutun näkee polttamassa/siiderillä kun tietää niiden olevan paksuna.
Ensimmäinen yritys päätyi keskenmenoon (siitä oli aikoinaan vitutusketjussa)viikolla 12. Tänään oli uuden yrityksen ensimmäinen ultra ja siellähän se pötkötteli vaimon masussa ja herättelyistä huolimatta ei oikein halunnut kääntyillä, että olisi kunnolla saanut mitattua, eli ei ole omena kauksi puusta pudonnut. Laskettu aika oli muistaakseni 18.4.09.
Hoitaja sanoi, että kaikki on niinkuin pitääkin ja pieni helpoituksen huokaus pääsi kummankin suusta, koska ensimmäisen keskenmenosta jäi pientä pelkoa perseeseen ja sitä ei halua uudestaan kokea. Pois lähtiessä (minähän en näistä mitään tiedä) vaimo sanoi, että hän on hieman huolissaan niskaturvotuksen määrästä, joka oli 2,5. Käsittääkseni tällä on tekemistä downin oireyhtymän tod. näköisyyden kanssa. Vapaaehtoiset verikokeen tuloksia sitten pari viikkoa odotellessa. Itse pystyn odottamaan suhteellisen luottavaisesti, mutta kuten arvaattekin, niin vaimo käy ylikierroksilla.
Verikokeen tulokset sitten putkahti tänään päivällä postissa. Aika veret seisauttava tulos, eli suhdeluviksi saatiin 1:5 kun kaikki ne saavat kutsun jatkotutkimuksiin, joiden suhdeluku on alle 1:250. Ei pystynyt, kuin sitä vitun paperia tuijottamaan, että ei ole totta. Vaimolle en uskaltanut töihin soittaa, ettei aja kolaria, vaan asia otettiin puheeksi vasta kotona. Tiedä sitten miten tarkkoja tuollaiset annetun suhdeluvut on, mutta näilläkin prosenteilla on käsittääkseni 80% todennäköisyys, että ipana on terve, joten paniikkinappulaa ei ole vielä painettu, mutta pieni pelko perseessä on, että meikäläisen tuurilla...
Todella hieno uutinen. Voin vain kuvitella helpotuksenne. Onnellista loppuodotusta!Vihdoin tänään tiistaina tulokset olivat valmiina: Terveen paperit ***** sai. Tuossa testissä myös sukupuoli selviää, vaikka sitä ei näin aikaisessa vaiheessa yleensä tiedetä. Arvatkaa mikä helpotus? Tämä odottaminen oli kaikista pahinta. Kaiken kaikkiaan melkein 2 viikkoa ja joka päivä mietit, että jos vielä tämä raskaus joudutaan keskeyttämään.
Mentiin naistenklinikalle, jossa oli tarkoitus ottaa istukkanäyte, eli vaimon vatsaan tungettiin karmean kokoinen neula ja otetaan tavallaan verikoe ipanalta. Näytteen ottaminen kesti niin kauan, että vaimolla oli niin kovat kivut, että kokeen ottaminen oli pakko lopettaa tavallaan kesken. Pieni näyte kuitenkin saatiin ja mieslääkäri sanoi, että kyllä tästä näyte saadaan. Olisimme olleet valmiita hetken huilin jälkeen uuteen yritykseen, mutta heidän mukaansa se oli turhaa.
Infoksi sanottiin, että viikon kestää tulosten saaminen ja ne tulevat kirjeellä, jos lapsi on terve. Muussa tapauksessa tulee puhelu. Puhelin soikin noin viikon jälkeen ja numeron tunnistin naistenklinikan numeroksi, jolloin tuli heti, että voi saatana. Puhelimessa kätilö sanoi heti, että älä nyt säikähdä soitan vain sen takia, että näyte oli ollut liian pieni labra ei saa tuloksia.
Uusi yritys seuraavana päivänä. Tällä kertaa naispuolinen lääkäri ja homma sujuu aika kivuttomasti, eli näytteen ottaminen sujui helposti. Meille oli luvattu, että labraa hoputetaan uuden näytteen tutkimisessa ja tulokset tulee vuorokaudessa. No ei tullut, koska labra ei ollut huomannut kiireelliseksi osoitettua näytettä. Homma meni viikonlopun yli. Maanantaina soitimme uudelleen ja tällä kertaa labra oli mokannut näytteen kanssa jotain ja se piti taas tehdä uudestaan.
Vihdoin tänään tiistaina tulokset olivat valmiina: Terveen paperit ***** sai. Tuossa testissä myös sukupuoli selviää, vaikka sitä ei näin aikaisessa vaiheessa yleensä tiedetä. Arvatkaa mikä helpotus? Tämä odottaminen oli kaikista pahinta. Kaiken kaikkiaan melkein 2 viikkoa ja joka päivä mietit, että jos vielä tämä raskaus joudutaan keskeyttämään.
Vihdoin tänään tiistaina tulokset olivat valmiina: Terveen paperit ***** sai.
Miksi lapsen sukupuolen selviäminen olisi helpotus? Voiko nykymaailmassa vieläkin olla niin jurpoja ja kapeakatseisia miehiä, että heille vain poikalapsi on jotain?Onnittelut! En voi edes kuvitella kuinka raskasta teillä on ollut tuon tuloksen odottelun kanssa. Viestistäsi saa muuten sen käsityksen, että lapsen sukupuolen selviäminen oli suuri helpotus. Joko autorata on ostettu? :D
Onnittelut! En voi edes kuvitella kuinka raskasta teillä on ollut tuon tuloksen odottelun kanssa. Viestistäsi saa muuten sen käsityksen, että lapsen sukupuolen selviäminen oli suuri helpotus. Joko autorata on ostettu? :D
Miksi lapsen sukupuolen selviäminen olisi helpotus? Voiko nykymaailmassa vieläkin olla niin jurpoja ja kapeakatseisia miehiä, että heille vain poikalapsi on jotain?
Minä taasen ymmärsin Apassin helpotuksen olleen sen, että lapsi on terve.
Vitsinä minä tuon heitin. Ensi lukemalta se nimittäin siltä näyttää, että sukupuoli tuotti helpotuksen. Siinä oli muuten hymiökin.
Totta kai ymmärrän, että sukupuoli on tuollaisessa tilanteessa ja yleensä muutenkin aivan sivuseikka.
Pahoittelen, jos viestistäni jäi "jurpo" kuva.
Itselläni on tyttö ja poika ja yhtä mieluisia tietenkin ovat aina olleet.
17.9.2008 on nyt sitten se paiva kun meikalaisesta tuli isa (viikko ennen laskettua aikaa). Sinne vaimo ja lapsi jaivat sairaalaan lepaamaan, itse tulin hetkeksi huilaamaan kanssa kotosalle. 4.45 aamulla vaimo sanoi etta nyt mennaan, muutama tunti myohemmin poika oli jo syntynyt. 3,6 kg ja 52 cm.
17.9.2008 on nyt sitten se paiva kun meikalaisesta tuli isa (viikko ennen laskettua aikaa). Sinne vaimo ja lapsi jaivat sairaalaan lepaamaan, itse tulin hetkeksi huilaamaan kanssa kotosalle. 4.45 aamulla vaimo sanoi etta nyt mennaan, muutama tunti myohemmin poika oli jo syntynyt. 3,6 kg ja 52 cm.
17.9.2008 on nyt sitten se paiva kun meikalaisesta tuli isa (viikko ennen laskettua aikaa). Sinne vaimo ja lapsi jaivat sairaalaan lepaamaan, itse tulin hetkeksi huilaamaan kanssa kotosalle. 4.45 aamulla vaimo sanoi etta nyt mennaan, muutama tunti myohemmin poika oli jo syntynyt. 3,6 kg ja 52 cm.
Varpajaiset. Itse ainakin pidän aikanani vielä samana iltana.
Varpajaisia tuli itselläkin odoteltua hirvittävien suunnitelmien kanssa. Sitten kun olisivat olleet ajankohtaiset, ei voimia eikä kiinnostusta oikein löytynytkään. Takki oli käytännössä aika tyhjä.Niin minäkin luulin etukäteen, että samana päivänä vielä juhlitaan. Vaan eipä sitä sitten oikein jaksanutkaan rankan valvotun yön ja seuraavan päivän jälkeen. Eikä kyllä oikein olisi muutenkaan kiinnostanut. Otin silloin kokonaista yhden tölkin siideriä ja parina seuraavana päivänä siivut viskiä yksin kotona, joten siinä oli varpajaista tarpeeksi.
Ei ehdi oppimaan. Nuo pirulaiset kasvavat niin kovaa kyytiä, että vaatteet ehtii käydä pieneksi ennenkuin kaikkien nyörien ja neppareiden oikean järjestyksen ehtii oppimaan.Meillä poju täyttää tulevana ristiäisviikonloppuna 8 viikkoa. Nopeasti on aika mennyt ja vaipanvaihdot sujuu jo rutiinilla. Osa vauvanvaatteista on vaan pirun kamalia puettavia, kun ei niistä naruista aina ota selvää että mihin ne tulee. Ehkä opin tämänkin joskus, ehkä en.
Vihdoin tänään tiistaina tulokset olivat valmiina: Terveen paperit ***** sai. Arvatkaa mikä helpotus? Tämä odottaminen oli kaikista pahinta. Kaiken kaikkiaan melkein 2 viikkoa ja joka päivä mietit, että jos vielä tämä raskaus joudutaan keskeyttämään.
Sen verran taas avautumista ketjuun, että 1.9 alkaen on ollut Tumba17- perheessä sitten toinen tyttö.