Kysymys ei ole vain mistään enemmän tai vähemmän avoimesta "salaliitosta". Että toimittaja X olisi päätoimittaja Y:n nimenomaisen kehotuksen perusteella kirjoittamassa vain tietyllä tavalla.
Ei, vaikka kaikki asiat, jotka halutaan monien muiden vastaavien asioiden joukosta nostaa esille lööppeihin ja juttuihin, käydään päivittäisissä palavereissa ja päiväkohtaisuuksia syvemmällekin menevissä kokouksissa läpi, jossa päätoimittajalla tai jopa lehden omistajilla/taustoilla on merkitystä.
Toimittaja haluaa miellyttää, jos sillä on työllistymistä edistävä vaikutus. Tämä voidaan tunnistaa myös muista ammattiryhmistä, mutta juuri toimittajien osalta ongelma on monesta syystä vakavin...
Miellytettiin sitten kuvitteellisia lukijoita tai lehden omistajaa tai oletettua uutta työnantajaa. Ongelman tekee pahemmaksi se, että toimittajien enimmäkseen tragikomediaksi muuttunut naurettava ja epätieteellinen koulutus antaa jo lähtökohtaisesti heikot eväät asioiden käsittelemiseen, saati sitten niiden osittaiseenkaan ymmärtämiseen. Ja onhan myös niin, että jos joku osaa jotakin, niin tuskin järkevää on alkaa vain huutelemaan, että "susi on tulossa", "susi on tulossa", "susi on jo lampolan ovella", "kriittisessä journalismissa susi voikin olla lammas ja päinvastoin, mutta onkohan sutta syrjitty seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi tai jotakin", vaan ryhtyy riistanvartijaksi, joka voi vaikuttaa autenttisesti ongelmien ratkaisuun, esimerkiksi ajamalla suden pois kyläläisten asumusten välittömästä läheisyydestä.
Jos jollakulla voisi olla positiivinen rooli asioissa ja tässä maailmassa, niin hän tuskin voi olla toimittaja, sikäli mikäli haluaa toimia moraalisesti.
Seikka, josta toimittajat ovat itse vaistonvaraisesti tietoisia, vaikka eivät asiaa itselleen myönnäkään. Ja kun mieli ei anna periksi hyväksyä tosiasioita, toimittajalle saattaa syntyä ylikorostunut tarve "parantaa maailmaa", useimmiten ilman mitään käsitystä keinoista, puhumattakaan ovatko toimittajan käsitykset ja tavoitteet millään tavalla järjellisesti ja moraalisesti perusteltavissa.
Tätä asiaa on tarkasteltu tieteellisestikin, mm. sosiologiassa ja sääntelyteoriassa esitettyjen problematisointien kautta. Paras todiste vaikutuksen universaalisuudesta on todeta, että missä on Aatos Erkon ylikorostunutta asemaa ja vaikutusvaltaa kritisoivat laatulehtien kirjoitukset?
Aatos Erkko näyttää olevan kuin Rooman paavi, molemmat inhoavat kalvinisteja, mutta toisaalta vain katolisesta kirkosta kirjoitellaan, miksi näin?
No mitä ilmeisimmin siksi, että lähes jokainen toimittaja - vaikka minkälaisessa mediassa - uneksii pääsevänsä Aatos Erkolle töihin, joten parempi mukauttaa toimittansa Sanomakonsernin linjan mukaiseksi, siis varmuuden vuoksi jo ennalta. Samaa koskee myös Yleä, vaikka mekanismit siellä ovatkin ilmeisesti hieman toiset, ja avainsana onkin organisaation hahmottomuudesta ja vähäisestä koheesiosta syntyvä juurettomuus ja rekrytoinneissa nepotismi ja muu suosiminen.