Mä olen pohtinut, että miten ihminen pystyy juomaan yhtä kyytiä viikkoja? Eikö tule esim. rytmihäiriöitä tai muita fyysisiä oireita, jotka pysäyttävät juomisen.
Käydään nyt tuolla keskustelemassa tästä niin sanotusta ongelmasta ja toivottavasti pääsen kohta siirtymään hoitamaan kuuppaa psyk.polille enkä kuppia a-klinikalle.
Törmäsin tälläiseen: Yksin ryyppääminen vuosikausia putkeen pimeässä kopissa - Keskustelut - Tiede.fi
(linkki vie toiselle keskustelupalstalle ketjuun matkasta alkoholismiin)
Aikamoista, lähtökohtaisesti ei mielestäni ole mitään syytä epäillä trolliksi. Voi toki olla, mutta miksi joku jaksaisi.
Tuo kuvastaa hyvin sitä miten pitää itse haluta tehdä asialle jotain, sinua voidaan auttaa ja autetaan, mutta lopulta teet ratkaisun halusta parantua itse. Kyseinen henkilö ei edes ole noilla määrillä mikään kummoinen alkoholisti vielä, mutta melko huonoon suuntaan ollaan menossa ja ei tunnu haittaavaan.
Toivottavasti jatkislaisista kukaan ei harrasta tuota. Sen voi tähän kyllä sanoa, että on aivan kestämätön väite kuinka yksin ryyppäävä on suoraan alkoholisti. Kuten tunnettua jokainen tarvitsee omaa aikaa ja ei ole ollenkaan väärin ryypätä yksin, jos se on samanlaista normaalia mitä tekisi vaikka pubissa kavereiden kanssa eli ei siis murjota.
Alkuillasta alkoi todella vittumainen kutina kämmenissä ja varsinkin jalkapohjissa. Tein päätöksen että juominen loppuu nyt ainakin vähäksi aikaa. Mistä nuo oireet voivat johtua? Alkoholin ja flunssan yhdistelmästä? Ei minulla koskaan aiemmin tällaista ole ollut pitkienkään rännien jälkeen. Netistä yritin etsiä tietoa ja oireet viittaavat vahvasti siihen että maksa-arvot olisivat todella korkealla. Yhdessä illassa kuitenkin nuo oireet tulleet. Hieman pelottaa...
Aika ilmoittautua tähän ketjuun, viimeisen viikon aikana on kurkusta mennyt alas kymmenen litraa kotitekoista muljua. Helvetin tyhmäähän se on ollut ja muutenkin koko alkuvuonna on mennyt alkoholia enemmän kuin koskaan aikaisemmin elämässä. Töissä olen kuitenkin käynyt eikä krapulasaikkua ole tullut otettua. Nyt olin torstain ja perjantain saikulla kovan flunssan takia ja join toki koko siunaantuneen "vapaa-ajan".
En kyllä tiedä, että miten tuosta tavasta pääsisi eroon, toisaalta en edes halua, koska kyllä se vaan auttaa siihen vitutukseen mikä on koko ajan päällä.
En kyllä tiedä, että miten tuosta tavasta pääsisi eroon, toisaalta en edes halua, koska kyllä se vaan auttaa siihen vitutukseen mikä on koko ajan päällä.
Eron jälkeen ei ole montaa asiaa ollut mikä ei ahdistaisi tai vituttaisi. Ei tarvitse olla edes suuria asia, kun siitä saa syyn avata tölkin.
Oletko varma? Ihmismieli on sellainen, että kernaasti tulee rationalisoitua itselle haitallisia tapoja, joista ei ole tiedossa helppoa irtipääsyä. Todellisuudessa jokapäiväinen juominen todennäköisesti tekee hallaa henkiselle hyvinvoinnille ja voimistaa sitä vitutusta. Joku neurologi osaisi varmaan antaa asialle aivokemiallisen selityksenkin...
Tuntuisiko ylivoimaiselta kokeilla alkoholitonta pariviikkoista? Se voisi tuoda uutta näkökulmaa sekä juomis- että muuhunkin tilanteeseen.
Juomiseen löytyy aina syy. Nyt sun varmaan pitää löytää syy juomattomuudelle. Se tuskin löytyy siitä koti sohvalta. Oletko jutellut kenenkään kanssa erosta? Tai muuten elämäntilanteestasi? Vai oletko pyöritellyt niitä juttuja omassa päässäsi? Suomalaisen miehen on tunnetusti vaikea puhua asioista mutta tuon viestin luettuani en oikein muuta osaa sanoa kuin että etsi joku jolle puhua. Olkoon se sitten pappi, psykiatri, naapuri tai kaveri, ihan kuka vaan... Jotenkin sellainen kuva tulee että kun lusikat meni jakoon, jäit yksin murehtimaan asioita ja vähän huomaamatta luisuit tuohon tilanteeseen.
Positiivista on se että edes hieman olet huolissasi omasta tilanteestasi.
Olen muutamalle kaverille tuosta puhunut. Hyvin monelta tulee vastaus, että mennään ottamaan bisset ja puhutaan siinä samalla. Kyllä se muija yms. paska siitä unohtuu. No, ei tartte houkutella. Siinä sitten juodaan ja uhotaan, että nu***n vaan kaikkia kylän naisia ja kaikki on sitten ok..
Lupasin tuolla Mille naurat juuri nyt -ketjussa jättää vapaan keskustelut sikseen, mutta muutama kirjoitus kirvoitti vastauksen.
Ensinnäkin sierramiehelle kiitos rehellisestä avautumisesta ja hyvästä kirjoituksesta. Olen joskus lueskellut naureskellen näitä "olen juonut joka päivä pari kaljaa, kamalaa, tappakaa mut" kirjoituksia. Mutta näinhän se menee. Vaivihkaa se juodun viinan määrä nousee ja kynnys ottaa keittoa madaltuu. Meikäläisen tarina voisi olla pitempikin, mutta lyhennetään sitä nyt viimeiseen seitsemään vuoteen. Nyttemmin ajateltuna se on järkyttävän pitkä aika. Silloin erosin ex-vaimostaani. Ei se minään yllätyksenä tullut enkä pidä sitä minään varsinaisena syynä juomiselleni. Kenties jonain alkusysäyksenä. Tässä ajassa olen lihonut 60kg, saanut kolesteroli- ja verenpainelukemat hälyttävälle tasolle ja viimeisin maksa-arvo oli 290. Melkoinen muutos kaverista jonka rasva-% oli alle 10 ja treenasi toistakymmentä kertaa viikossa.
Nykyään onnellisessa monivuotisessa parisuhteessa tappelen tämän viinanpirun kanssa joka päivä. Olen pystynyt joitakin pitkiä tipattomia pätkiä pitämään, mutta lämpimästi suosittelen ajoissa tarttumaan ongelmaan. Jos yhtään tuntuu siltä että homma menee liian pitkälle, puhukaa jollekin tai hankkikaa apua. Se kannattaa. Minä en ole vieläkään ongelmaani kenellekään muulle tunnustanut paitsi itselleni, mutta kai sekin on alku.
Mä olen jo onnistunut parhaimmillaan kolmeen päivään.Itse sain kerran 9kk raittiutta ja olen siitä ylpeä. Ehkä vielä joskus pidemmän ajan?
Mä olen jo onnistunut parhaimmillaan kolmeen päivään.
Onhan se surkea lukea kuinka paljon jengiä on samassa tilanteessa. Oma keittely lähti lapasesta tuossa keväällä. Työhommat ja yksityiselämän vaikeudet oli helpompi ensimmäisen lomapätkän aikana hoitaa nollaamalla ja sitten tulikin jo kesä. Pari illassa muuttuu helposti siksteriin tai useampaan, kunhan itsensä kampeaa duuniin seuraavana päivänä. Sitten toinen kesälomapätkä ja pian olikin jo elokuun loppu ja selviä päiviä ei kovin montaa touko-elokuu välille mahtunut.
Elokuun lopussa tuli sentään otettua ryhtiliike ja funtsittua asioita. Mutta on se vietävän paha, kun joka hemmetin ilta sitä käy keskustelua itsensä kanssa nappaisiko pari vai ei. Tai oikeastaan pari on se siksteri+ nykyään. Nyt on tosiaan sentään saatu pari/muutama päivä oltua ilman jaksottain mutta ehkä isoin ongelma on se että varsinaista syytä olla ottamatta ei ole, vielä. Duunissa käydään, kavereita nähdään. Mutta kyllä sen lähipiiri huomaa että keitto on maistunut ja ovat huolissaan, ehkä ihan aiheesta. Sitä kieltäymyksen tilaa vaan tulee ihmeteltyä itsekin. "Ei mulla mitään ja ihan siivosti otan". Vitut.
No, mutta elämä on ja näillä mennään. Itsestähän se ryhdistäytyminen vain on kiinni ja siihen pyritään.
Mä olen jo onnistunut parhaimmillaan kolmeen päivään.
Onhan se surkea lukea kuinka paljon jengiä on samassa tilanteessa. Oma keittely lähti lapasesta tuossa keväällä. Työhommat ja yksityiselämän vaikeudet oli helpompi ensimmäisen lomapätkän aikana hoitaa nollaamalla ja sitten tulikin jo kesä. Pari illassa muuttuu helposti siksteriin tai useampaan, kunhan itsensä kampeaa duuniin seuraavana päivänä. Sitten toinen kesälomapätkä ja pian olikin jo elokuun loppu ja selviä päiviä ei kovin montaa touko-elokuu välille mahtunut.
Elokuun lopussa tuli sentään otettua ryhtiliike ja funtsittua asioita. Mutta on se vietävän paha, kun joka hemmetin ilta sitä käy keskustelua itsensä kanssa nappaisiko pari vai ei. Tai oikeastaan pari on se siksteri+ nykyään. Nyt on tosiaan sentään saatu pari/muutama päivä oltua ilman jaksottain mutta ehkä isoin ongelma on se että varsinaista syytä olla ottamatta ei ole, vielä. Duunissa käydään, kavereita nähdään. Mutta kyllä sen lähipiiri huomaa että keitto on maistunut ja ovat huolissaan, ehkä ihan aiheesta. Sitä kieltäymyksen tilaa vaan tulee ihmeteltyä itsekin. "Ei mulla mitään ja ihan siivosti otan". Vitut.
No, mutta elämä on ja näillä mennään. Itsestähän se ryhdistäytyminen vain on kiinni ja siihen pyritään.