Matkalla alkoholismiin?

[Olkku]

Kuten otsikosta käy ilmi, onko näin? Ikää on jo 43 vuotta ja itse huomaa, että lähes joka viikonloppu täytyy lipittää "koppa" karhua. Välillä viikollakin, varsinkin saunanlämmityksen yhteydessä, täytyy olla olutta siinämäärin, että täytyy laskeskella kuinka monta voi ottaa, kun aamulla on se töihin meno.

Pitkäkö matka tästä "olut määrän laskemisesta" on siihen, että alkaa keksimään syitä, ettei menisi töihin? Eikö sitä osaa ollenkaan rentoutua ilman olutta, vai onko se vaan pelkkä tapa? Onko kokemuksia aiheen tiimoilta, varmasti on, mutta tohditko asiasta kertoa?

Itselle on tullut mieleen, "koska on ensimmäinen päivä, kun en hoida töitäni kaljan takia". Toivottavasti ei koskaan, mutta ajatuksia tuo on heittänyt ilmoille jo pidemmän aikaa, varsinkin kun terveyskään ei ole ollut paras mahdollinen viimetalvisen sydänjutun takia.

Heittäkääpä ilmoille kokemuksia, tai kaverin kokemuksia, miten suhtaudut omaan "lipittämiseesi", onko se harmitonta iltakaljaa, vai tuleeko mieleen, oluen olevan ongelmana? Rohkeesti mielipidettä ja kokemusta peliin, puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.

 

[pernaveikko]

Sairauslomaa voi ottaa aivan hyvin ryyppäämisen takia, toimenkuvasta toki riippuen.

Se on jo sitten vähän huonompi asia, jos on niin sekaisin jossain, että ei jaksa/pysty välittämään ilmoittaa pomolle olevansa sairaana.

 

[Metalwarrior]

Kyllähän sitä ohrajuomaa tulee latkittua itsekin lähes joka viikonloppu. Enpä ole siitä mitään paineita ottanut, viinapää on se verran huono ettei mitään kopallista saa kerralla menemään.

Mitä alkoholismiin tulee, kuulemma 24 pulloa kaljaa viikossa on ongelmakäyttäjän raja. Toki jos on hyvä viinapää, tuo määrä ei välttämättä ole kuin kerta-annos...

Kyllähän kalja maistuisi vaikka joka päivä, mutta rajansa kaikella. Urheiluharrastuksenkin takia täytyy pitää joku roti kaljoittelussa. Väkeviä en juo juuri ollenkaan.

Mielestäni pieni tissuttelu on parempi kuin sikalärvit perjantaisin ja lauantaisin. Kunhan se tissuttelu tosiaan pysyy pienenä. Mäyrä joka ilta ei välttämättä enää ole terveellistä.

 

[bisnesman]

Itse vedän rajan siihen, että hommat on hoidettava. Nyt on pari kertaa ollut hilkulla sen suhteen onko ollut aamupäivällä asioiden hoitokunnossa.
Alkoholismi on siis lähellä, vaikka en alkoholista varsinaisesti riippuvainen olekaan. Tulee vaan olo, että miksi ei joisi kun sillä saa olon hyväksi?

Tissuttelu ei sinällään ole haitallista. Kunhan ei mene humalan puolelle.
Itselläni on valitettavasti lähes automaatio että muisti lähtee vaikka tarkoitus olisi "ottaa nätisti". Tällainen rääpäle kun ei tarvi kuin 2-3 annosta yli sen mitä on illan aikana suunnitellut ottavansa, ja se on siinä.
Mokailu ja/tai muistin menettäminen tuo monen päivän masennuksen joka ei todellakaan ole kiva juttu.

 

[Jindebyne]

Itseni kohdalla olen nyt tämän vuoden puolella huomannut pahan tavan itsessäni, nimittäin joka kerta kun töllöstä tulee joku Jääkiekko- tai Jalkapallo-ottelu niin kipaisen kaupasta hakemassa 6-packin tai 12 packin kylmiä tölkkejä olutta. Ei tuossa sinäänsä ole mitään erikoista, mutta kun tarkoitan juuri sitä, että jos Canal+ näyttää maanantai-iltana Valioliigaottelun Wigan-Portsmouth joka minua ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa niin yhtäkkiä se onkin minulle kunnon urheilutapahtuma , jonka äärellä pitää nauttia olutta ja katsoa muka niin mielenkiinnolla sitä turhanpäiväistä ottelua, eli se ottelu on minulle vain tekosyy lähteä hakemaan sitä olutta kaupasta.

Nyt olen viime kuukausina alkanut huolestumaan tästä tahdista ja olenkin päättänyt vähentää tuota "ottelujuomista", enkä ole nyt pariin viikkoon ostanut kertaakaan olutta jos joku minulle mielenkiinnoton ottelu telkusta tulee ja yllätys yllätys en ole sitten samalla myöskään katsonut ottelua, eikä minua ole sentin vertaa kiinnostanut edes tarkistaa ottelun lopputulosta. Tämä on hyvin vittumaista, koska jos jatkan samaa rataa niin kohtahan minä katson lahkeet pulleina jotain Mäkihypyn kesäharjoituksia vain siksi, että saan samalla juoda olutta muka hyvällä omalla tunnolla, koska pitäähän silloin nyt herran jumala muka juoda! En tiedä kuullostaako tämä aivan naurettavalta, mutta itseäni on alkanut huolestuttamaan ja aion tehdä nyt muutosta asian suhteen.

 

[Olkku]

Tissuttelu ei sinällään ole haitallista. Kunhan ei mene humalan puolelle.
Itselläni on valitettavasti lähes automaatio että muisti lähtee vaikka tarkoitus olisi "ottaa nätisti". Tällainen rääpäle kun ei tarvi kuin 2-3 annosta yli sen mitä on illan aikana suunnitellut ottavansa, ja se on siinä.
Mokailu ja/tai muistin menettäminen tuo monen päivän masennuksen joka ei todellakaan ole kiva juttu.

Itsellä ei tuollaista masennus juttua ole, eikä yleensä morkkistakaan, pois lukien joku HPK otteluketju. En käyttäydy sopimattomasti, enkä hakkaa muijaa, muistin menetyksestä puhumattakaan. Jotenkin vain tuntuu, että pikkusen liikaa tulee kaljoteltua. Siksi avasin tämän ketjun, kun olustelu ei vielä ole haitannut työtä, eikä elämää, mutta entä jos se riistäytyy käsistä, juuri tuon hyvänolon tunteen takia, esimerkiksi.

 

[Polix Fetvin]

Tuleehan sitä välikaljaa juotua melkein joka viikonloppu. Pienempi tiputtelu ei ole ikinä sopinut allekirjoittaneelle: lopettaminen "kesken" jättää laimean olon tai sitten tulee jatkettua iltaa. Saunominenkin muuttuu mukavan rentouttavasta joutenolosta innottomaksi pikavisiitiksi, jos kylmää virvoketta ei ole tarjolla. Viikkokin menee joutuisammin, kun tietää että viikonloppuna saa napsutella korkkeja auki, ja mielellään hyvässä seurassa, pienen purtavan ja puuhailun kera. Joskus sitä tosin löytää itsensä yksin laskemasta jäljellä olevia tunteja ennen kuin pitää lähteä ja oluiden määrää, eikä ole ketään jota syyttää pullojen yllättävistä katoamisista.

 

[hsk]

Kyllähän siinä vaaransa

on,tissuttelussa...Jos ei liikuntaa harrasta ja syöminenkin vähän sinne päin...
Kyllä sen itse tietää,kun alkaa ahdistaa ja kiloja kertyä...Silloin niskasta kiinni,siitä omasta ja kippidikippidiä,niin johan ! Ja sitten voikin taas ottaa
vaikkapa oluen,sen ansaitun !

 

[pata13]

Itse olen pitänyt yhtenä alkoholismin/ongelmajuomisen rajana sitä, että juominen aiheuttaa harmia muille juojan itsensä lisäksi. Jos perheessä lapset tai puoliso kärsii toistuvasti humalatilastasi, voit miettiä, onko siemailu hallinnassa.

Oma juomiseni on mitätöntä määrän ollessa 0-10 pulloa Karhua viikossa kerta-annoksen ollessa maksimissaan 3 pulloa. Pojasta onneksi on polvi tässä suhteessa parantunut.

 

[Ted Raikas]

Alkoholi koukuttaa ja lopulta kyykyttääkin nopeasti, valitettavaa, mutta totta. Itselläni on ikää 26 vuotta ja aloitin alkoholin käytön tuossa n. 22-23 vuotiaana vasta. Siltikin, jo siinä ajassa huomaan, että minulla on tullut alkoholiin jonkinasteinen sosiaalinen ja myös stressiä lieventävä riippuvuus. On hankala sanoa ei, jos tuttu tai pari heittää iloisesti ilmoilla, että "mennään ottaa pari", sitä ajattelee, että "no mikä ettei, kun tässä kerran vaan eletään". Ja mikäpäs siinä sinänsä, sosiaaliset tilanteet on tärkeitä ja kamujen kanssa pitää olla ja heittää läppää. Sitä vaan huomaa vähitellen jäävän koukkuun niihin juttuihin ja sitten on vielä tämä stressin alla oleminen, johon helposti keksii parannuskeinoksi muutaman keppanan vetäminen. Sitä helposti pakenee epämieluisaa oloa ja ympäristöä humalan huojuttavan maailman pariin.

Mielestäni on niin, että kun huomaa himon alkoholiin tulevan tavaksi ja tiedostaa sen, on paras ottaa vaan itseää niskasta kiinni ja olla ostamatta edes sitä yhtä iltakaljaa. On välillä pidemmän tovin, ettei juo yhtään mitään. Se riippuvuus kyllä katoaa, ainakin se pahin siitä. Itse yritän pitää viikonkin pausseja, että en juo edes sitä yhtä olutta. Silti sitä aina iltaisin tulee kaihoisa olo, kun ei voi tyytyväisenä tempaista jääkaapista esiin huurteista ja korkata sen.

Ok, ei minulla ole alkoholismia, mutta geenini tuntien ja myös mielenlaatuni, ei ole yhtään epäilystä, etteikö se voisi helposti puhjeta. Vastoinkäymiset ovat oiva veruke alkaa ajatella, että ei tässä mitään järkeä ole, ryyppäänpä vaikka, kun ei muuta voi.

Tärkeintä olisi siis tiedostaa se ongelma ja ne halut, ja yrittää jotenkin kontrolloida niitä. Ei antaa niille valtaa.

Sellaiselle, kenellä tilanne on päässyt pahemmaksi, ei tälläiset minun pikkuneuvoni varmaan kesää.

Alkoholiriippuvuus kannattaa vaan tosiaan tiedostaa jo ajoissa, se kun ei katso ikää ja siihen jää aika hiton lyhyessä ajassa koukkuun, tuohon aineeseen. Ikävä kyllä oma pikkuveljeni on hieman sillä pahalla tiellä ja kuppi maistuu vähän turhankin tiuhaan.

 

[mauri]

...Alkoholiriippuvuus kannattaa vaan tosiaan tiedostaa jo ajoissa, se kun ei katso ikää ja siihen jää aika hiton lyhyessä ajassa koukkuun, tuohon aineeseen. ...

Niin, tuo se avainsana lineekin: riippuvuus. Siitä voi jo jotain päätellä, jos huomaa, ettei pysty olemaan ilman tuota taikajuomaa. Kukaan ei voi omalta kohdaltaan vannoa, etteikö alkoholismi voisi tulla ja luikerrella juuri tissuttelun kautta elämää ohjaavaksi asiaksi.
Kun alkoholi määrää, milloin ja minne jaksaa ja/tai voi mennä, kuinka on voimia ja haluja enää pitää yhteyksiä ystäviin ja muihin läheisiin, kuinka paljon tahtoo eristäytyä, ja miten paljon alkaa huijaamaan sekä itseään että muita vain sen vuoksi, että saa juoda rauhassa. Tyypillistä on myös se, että alkaa 'selittelemään' juomistaan ja tekemisiään ja vannomaan, 'vain tänään nää muutamat, mutta ei sitten enää ikinä'...
Itse olen viini-ihmisiä, ja pohdin ihan tuota samaa: onko lasi tai kaksi illassa ok, vai pitäisikö tietoisesti rajoittaa? Mistä tietää, milloin viininjuonti on 'osa mun elämää, viiniharrastusta', ja milloin se on kielteistä riippuvuutta?? Ainakin jossain määrin ajattelen olevani 'riippuvainen', joten siksipä koetan olla myös hereillä, ettei viini alkoholin tuoma rentous ala ohjailemaan kuvioita. Itselleen on hyvä tehdä kysymyksiä aiheen tiimoilta. Mutta syyllistäminen suotta on tarpeetonta. Balanssi on löydettävä itse...

 

[ervatsalo]

Alkoholiongelmat

Niin, itse näkisin, että silloin on alkoholiongelma, kun juominen ei ole enään kivaa, mutta huomaa juovansa silti.

Toinen vakava alkoholiongelman merkki on se, että käsi haroo tyhjää muovikassia ja kaupat ovat jo kiinni.

Loppukaneetiksi päädyn vielä vinkkaamaan, että jos joskus joudutte tilanteeseen, jossa juomatilan takaseinä on täynnä valoja ja yläpuoleltanne kuuluu ääni "kannattaa mennä kotiin", kannattaa mennä kotiin.
Puhuja ei yleensä kaikesta taivaisesta kirkkaudesta ja ylhäältä tulevista äänistä huolimatta ole Jumala, vaan asiakkaita palveleva portsari, joka ajattelee paitsi edustamansa instanssin, myös asiakkaan etua.

Täältä tähän

 

[uljas]

Itseni kohdalla olen nyt tämän vuoden puolella huomannut pahan tavan itsessäni, nimittäin joka kerta kun töllöstä tulee joku Jääkiekko- tai Jalkapallo-ottelu niin kipaisen kaupasta hakemassa 6-packin tai 12 packin kylmiä tölkkejä olutta. Ei tuossa sinäänsä ole mitään erikoista, mutta kun tarkoitan juuri sitä, että jos Canal+ näyttää maanantai-iltana Valioliigaottelun Wigan-Portsmouth joka minua ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa niin yhtäkkiä se onkin minulle kunnon urheilutapahtuma , jonka äärellä pitää nauttia olutta ja katsoa muka niin mielenkiinnolla sitä turhanpäiväistä ottelua, eli se ottelu on minulle vain tekosyy lähteä hakemaan sitä olutta kaupasta.

Nyt olen viime kuukausina alkanut huolestumaan tästä tahdista ja olenkin päättänyt vähentää tuota "ottelujuomista", enkä ole nyt pariin viikkoon ostanut kertaakaan olutta jos joku minulle mielenkiinnoton ottelu telkusta tulee ja yllätys yllätys en ole sitten samalla myöskään katsonut ottelua, eikä minua ole sentin vertaa kiinnostanut edes tarkistaa ottelun lopputulosta. Tämä on hyvin vittumaista, koska jos jatkan samaa rataa niin kohtahan minä katson lahkeet pulleina jotain Mäkihypyn kesäharjoituksia vain siksi, että saan samalla juoda olutta muka hyvällä omalla tunnolla, koska pitäähän silloin nyt herran jumala muka juoda! En tiedä kuullostaako tämä aivan naurettavalta, mutta itseäni on alkanut huolestuttamaan ja aion tehdä nyt muutosta asian suhteen.

Jostain syystä tämä "ottelukaljoittelu" herätti pientä hilpeyttä =) Eipä vaan! Itsekin tunnustan joskus moiseen syyllistyneeni. Mitättömästäkin hevospoolotapahtumusta tulee monin verroin jännittävämpi ja olusen lipittely vastaavasti myös lievittää turhaa jännitystä esim Suomi-Ruotsi taistoissa.

 

[Playerofthegame]

Mielenkiintoinen ketju

ervatsalo sanoi alkoholismista :"kun juominen ei ole enään kivaa, mutta huomaa juovansa silti". Se on kyllä aivan totta ja mulla onkin tapana lopettaa juominen muutamaksi kuukaudeksi juuri tuolloin(Sitä "tylsää" juomista kestää kylläkin muutama viikko ja sitten olen korvia myöten täynnä juomista). Tarkoitan todellakin etten nauti edes pullollista olutta kuivana kautena. Sielu ja ruumis tuntuu aivan upealta sen jälkeen. Silloin jopa ihmettelee miksi tulee yleensäkään juotua.
Kun kuivan kauden jälkeen tulee taas hyvä syy ryypätä( talvirenkaiden vaihto, vesisade, auringon paiste...), niin viina maistuukin taas yhtä hyvältä kuin nuorena poikana. Sitten se taas valuukin tähän normiviikkoon:
Juon suurinpiirtein mäyräkoiran illassa 4-5 päivänä ja viikonloppuna saatan joskus kännätä pari päivää putkeen. Sunnuntaina loivennellessa saattaa mennä kymmenkunta kaljaa ja puolen litran leijona. Joinakin viikkoina menee vähemmän: Puoli viikkoa voi olla ettei mene ku muutama bisse päivässä.
Töistä olen kerran ollut krapulan takia pois(joskus kyllä pikku päissä). Vuonna -95, kun Suomi voitti, niin meni vähän pitkäksi.
Elikkä juopottelu kyllä sopii mulle, mutta sitä tylsää juomista aion vähentää.

 

[Timbit]

Itse harrastin aiemmin tuota iltakaljan juomista myös viikolla, eli ei pelkästään viikonloppuisin. Koskaan se määrä ei ollut suuri, yleensä maksimissaan litra. Viikonloppuna sitten yleensä vähän enemmän, ja melkein aina viiniä. Aloin sitä asiaa sitten miettiä vähän tarkemmin ja totesin, että oikeastaan siinä ei ole paljoa järkeä. Yhtä hyvin sitä voi juoda mehua tai vettä iltapalan kanssa. Poikkeuksen tekee Suomen jalkapallomaajoukkueen pelit, joita ei yksinkertaisesti voi katsoa juomatta olutta, sekä kerran viikossa otettava viskipaukku.

Olin siis aika kaukana Olkun mainitsemasta koppa viikonlopussa ja lisää viikolla -tahdista, oikeastaan vasta alkutaipaleella, mutta päätin kääntyä takaisin. Se ei ole ollut mistään pois, päinvastoin.

Juhlatilaisuudet ynnämuut on sitten asia erikseen, niissä nautittavan alkoholin määrä mietitään tapauskohtaisesti. Koskaan ei pistetä filmiä poikki ja koskaan ei jätetä seuraavan aamun askareita tekemättä kuitenkaan.

Ja noista HPK:n otteluketjuista ei Olkku hyvä kannata morkkista ottaa saati sitten masentua. Sehän on vähän kuin itkisi hyttysen kuolemaa.

 

[Vakio]

Ikää on jo 43 vuotta ja itse huomaa, että lähes joka viikonloppu täytyy lipittää "koppa" karhua. Välillä viikollakin, varsinkin saunanlämmityksen yhteydessä, täytyy olla olutta siinämäärin, että täytyy laskeskella kuinka monta voi ottaa, kun aamulla on se töihin meno.

Pitkäkö matka tästä "olut määrän laskemisesta" on siihen, että alkaa keksimään syitä, ettei menisi töihin? Eikö sitä osaa ollenkaan rentoutua ilman olutta, vai onko se vaan pelkkä tapa? Onko kokemuksia aiheen tiimoilta, varmasti on, mutta tohditko asiasta kertoa?

Vaikeita kysymyksiä ja kokemusta aiheesta löytyy. Onneksi on olemassa työ, joka pitää ainakin minut jonkinlaisessa ryhdissä. Tosin nykyisin huomaan yhä useammin olevani väsynyt päivän aikana eikä työteho ole niin hyvä kuin pitäisi. Liian usein tulee siis otettua. Töistä en tosin ole pois koskaan alkoholin takia eikä ole varaakaan kun omaa yritystä pyörittää.

En juuri koskaan juo niin paljon, että alkaisi muisti pätkiä tai olisi kauhea darra, mutta hyvin yleisesti juuri niille rajoille, että aamulla on kuitenkin ajokunnossa. Sen lasken kyllä tarkkaan. Samoin en riitele humalapäissäni muijan kanssa, väkivallasta puhumattakaan. Läheiset eivät painosta vähentämään. Harva edes tietää alkoholin käytöstäni.

Olen kuitenkin aika varma, että olen riippuvainen alkoholista. Hoitoon en sosiaalisten paineiden takia ole uskaltanut hakeutua. En tiedä pääsisinkö edes, koska en kaiketi ole rappioalkoholisti enkä mitään varsinaista katkaisuhoitoa tarvitse. Pitäisi vain osata vähentää ja yrittää ainakin arkipäivät olla tyystin ilman.

Valitettavasti nykyisin myös väkeviä tulee välillä napattua, kun ei kaljaa tai viiniä jaksa lipittää. Huono juttu.

 

[Master God]

Välillä tulee myös kaljaa lipitettyä, jos ei ole ollut kaukaa viisas ja huomaa aloittavansa juomisen vasta niin myöhään, ettei Alko ole enää auki.

Itselläni meni tuossa noin vuosi niin, että sen aikana kertyi yhden käden sormilla laskettava määrä pe-la päiviä, jolloin en ottanut mitään. Tässä yhteydessä ei mitään = alle 6 ravintola-annosta. Ja kyllähän varsinkin loppuvaiheessa tätä vuoden ajanjaksoa ma-ti töissä olivat vähän väsyneitä. Töistä en toki pois jäänyt koskaan, enkä usko että työtehokaan mitenkään merkittävästi laski.

Viikolla ei tullut kuitenkaan juopoteltua käytännössä lainkaan. Olen huomannut, että seuraavana päivänä on näin vanhemmiten ruvennut tulemaan tavattoman väsynyt olo ja pakki on sekaisin koko päivän. Toisin oli esimerkiksi lukioaikoina, jolloin saattoi aivan huoletta käydä esim. kymppitorstailla, ja polkea seuraavana aamuna kahdeksaksi kouluun. Tosin voihan se olla, että tuohon aikaan määrät olivat pienempiä...?

Tässä viimeisimmän 12 päivän aikana olen juonut yhteensä puoli pullollista viiniä ja lasillisen konjakkia, enkä ainakaan vielä tunne oloani mitenkään paremmaksi tai muutenkaan erilaiseksi. En ole edes tuntenut pakottavaa tarvetta juopottelulle, vaan uskoisin kyseessä olevan enemmänkin tapa kuin riippuvuus. Kyllä se kuitenkin niin menee, että jos muutakaan tekemistä ei ole ja muutkin ottavat, niin tuleehan sitä otettua.

 

[Ted Raikas]

Toisin oli esimerkiksi lukioaikoina, jolloin saattoi aivan huoletta käydä esim. kymppitorstailla, ja polkea seuraavana aamuna kahdeksaksi kouluun. Tosin voihan se olla, että tuohon aikaan määrät olivat pienempiä...?

Onhan se tietysti niin, että toleranssi kasvaa ajan myötä.

Se missä alussa sikspäkki riitti, ei riitä myöhemmin, vaan on otettava mäyris ja kohta jo kori... Niin se menee, oppii sietämään alkoholia suurempia määriä ja aikaisemmat annosmäärät ei enää aiheutakaan odotettuja tuloksia. Itseäni ärsyttää tämä seikka, mutta ei voi mitään. Pitäisi olla pidempiä aikoja juomatta, niin pienempikin määrä riittäisi tekemään hilpeäksi.

 

[Metalwarrior]

Onhan se tietysti niin, että toleranssi kasvaa ajan myötä.

Se missä alussa sikspäkki riitti, ei riitä myöhemmin, vaan on otettava mäyris ja kohta jo kori... Niin se menee, oppii sietämään alkoholia suurempia määriä ja aikaisemmat annosmäärät ei enää aiheutakaan odotettuja tuloksia. Itseäni ärsyttää tämä seikka, mutta ei voi mitään. Pitäisi olla pidempiä aikoja juomatta, niin pienempikin määrä riittäisi tekemään hilpeäksi.

Kumma kyllä tätä toleranssin kasvua ei itsellä ole tapahtunut. Onhan sitä bisseä tullut jo teini-ikäisestä vedettyä, mutta sikspäkki kerrallaan on aina riittänyt. Kai se toleranssin kasvu sitten edellyttää jokapäiväistä kaljoittelua?

 

[Ex]

Suomessa kai lasketaan että olet kohtuukäyttäjä, jos juot korkeintaan kolme alkoholiannosta päivässä, ja pidät viikossa vähintään kaksi alkoholitonta päivää. Itselläni ei siis ongelmaa tämän suhteen, ja varaa olisi lisätäkin...

Tietyt juhlatapahtumat sitten erikseen, mutta niissäkään ei tosiaan saa filmi katketa kertaakaan (ja tämä on oma mielipide, eikä liity yllämainittuun tutkimukseen mitenkään).

Eli ihan hyvä olisi joskus tarkkailla missä mennään.

 

[Schwalbe]

Tämä on sellainen aihe, mistä on viimeaikoina(kin) tullut keskusteltua puolison kanssa. Omasta mielestäni ongelmaa eikä edes keskustelunaihetta ole, mutta akka natisee, koska täysin raittiit vapaapäivät ovat harvassa. Sattuu tuo duuni olemaan vielä sellainen, että vapaapäiviä on viikossa kolme tai neljä, mutta vastapainoksi työpäivinä en ota mitään. Keskimäärin vapaailtana menee 6-8 annosta ja kerran kuussa vietetään baari-iltaa kavereiden kanssa, jolloin tärpättiä voi mennä paljonkin. Ainakin sen verran että voi sanoa rehdisti olleensa humalassa.

Minä en ymmärrä mikä yllämainitussa on väärin. Väittävät, että paheiden summa on vakio, ja mun paheeni on erilaisten alkoholijuomien säännönmukainen nauttiminen. En käy vieraissa, en polta tupakkia, en käytä huumeita, en hassaa perheen rahoja mihinkään kohtuuttomuuksiin kuten moottoripyöriin tai harrasteautoihin, en pelaa, en ole väkivaltainen tai aggressiivinen henkilö etc. Kaikinpuolin pidän itseäni melko leppoisan mukavana ja vastuuntuntoisena perheenisänä.

Faijani oli alkoholisti, ja näinollen tiedän harrastukseni riskit. Mutta kun ne on sisäistänyt, enkä esim. ikinä ole jättänyt menemättä töihin viinan takia, niin en pysty ymmärtämään pitääkö olla juomatta ihan vaan sen takia, että olisi välillä juomatta. Rahasta törpöttelyni ei ole kiinni, olen täysin terve ja painoni on normaalin alarajoilla. Käytän alkoholia, koska pienikin kerta-annos tuo mukanaan todella euforisen olon. Siinä ne alkoholistin geenit vissiin näkyvät, näin olen ainakin itselleni asian selittänyt: Joillekin ihmisille alkoholi antaa poikkeuksellisen hyvän olon. Siitä porukasta ne, joiden itsekuri ei riitä kieltätymään jatkuvasta läträämisestä ovat nykyisiä tai tulevia puliukkoja.

Mitä pitäisi tehdä? Muija ei ole mikään absolutisti itsekään, mutta normaaliolosuhteissa ottaa "mitään" ehkä joka toisena vapaapäivänään ja työpäivinä ei ollenkaan. Millä harrastukseni voi perustella hameväelle?

 

[Mitchner]

Määrittelen itseni kohtuukäyttjäksi. Otan perjantaina tai lauantaina, mutten juuri keskellä viikkoa, paitsi satunnaisesti voin viikollakin ottaa pullollisen 8% Karhua ihan rentoutumisen vuoksi. On tietty kausia, jolloin tulee juotua tavallista enemmän, mutta tykkään sen verran paljon selvänä olosta, ettei alkoholismista ole uhkaa. Satunnaiset krapulatkin palauttavat kyllä maan pinnalle. Ravintolahinnat on nykyään niin kovia, että tulee otettua aika ärtsyt pohjat kun lähtee bailaamaan, täytyy myöntää.

Kai se toleranssin kasvu sitten edellyttää jokapäiväistä kaljoittelua?

Ei se ihan jokapäiväistä käyttöä edellytä, mutta tämäkin on yksilöllistä. Toleranssi kasvaa kun ottaa alkoholia säännöllisesti pitkällä aikavälillä, vaikka vain viikonloppuisin ja siirtyy vähitellen väkevämpiin juomiin. Omalla kohdallani toleranssi on kasvanut n. 15 vuodessa siten, että siinä missä ennen sai alkufiilikset jo 3 keppanapullolla, ei se nykyään tunnu missään.

 

[mauri]

... mutta tykkään sen verran paljon selvänä olosta, ettei alkoholismista ole uhkaa....

Niin varmaan moni meistä ajattelee mielellään, vaan tuskinpa kukaan alkoholistiksi ajautunutkaan niin on kaavaillut. Ei kai alkoholi ole kenellekään omasta mielestä uhka - kunnes se jo onkin ottanut aikas vahvan otteen arjesta ja pyhästä.
Elämäntilanteita ei voi etukäteen tietää, joten vannomatta paras. Muidenkin suurten ajatusten ja periaatteiden kanssa juttu on sama: varmaan aika moni on joutunut pettyneenä toteamaan itsestään: tein sitten kuitenkin niin kuin en olisi koskaan halunnut tehdä.
Puhun siis nyt yhtä lailla itselleni kuin muillekin, huomio ei ole osoitettu sormi pitkällä Mitchnerille.

 

[Gagne]

Itsehän en viinaa juo. Kini ja Marttiini sensijaan ovat oivaa evästä...

Viikolla ei tipan tippaa. Perjantaina vähän, ja jos on lauantaipeli + vastassa joku muu kuin Tappara/Pelicans niin sitten. Onko se jo alkoholismia, että venttaa keskiviikkona perjantaita? Vai onko se vittuuntumista työmaahan?

Viime tammikuussa oli käytännössä kahden viikon ränni. Tai ränni ja ränni, päivällä potemista ja iltaisin +sixpackin verran erilaisia annoksia. Vitutti niin suunnattomasti kun huomasi, etten olekaan kuolematon. Eli keuhkoveritulppia koitin liuotella pois muullakin kuin 5mg Marevanilla. Sitten alkoi pienen pieni lenkki koiran kanssa tuntumaan suht ookoolta ja viinakin menetti nostattavan tehonsa. Elämään sai vähitellen taas muuta sisältöä kuin seinien tuijottelu luxuspenthousessani.

Tekemisen puutteesta siis näkisin homman alkavan.

 

[Ted Raikas]

Niin varmaan moni meistä ajattelee mielellään, vaan tuskinpa kukaan alkoholistiksi ajautunutkaan niin on kaavaillut. Ei kai alkoholi ole kenellekään omasta mielestä uhka - kunnes se jo onkin ottanut aikas vahvan otteen arjesta ja pyhästä.

Juu, se on aikas vahva huume se alkomahooli ja tietyssä pisteessä ei ole välttämättä enää ihmisen oman tahdon asia päästä siitä eroon. Tarvitaan sivullisten myötävaikutusta ja tukea, että irti pääsee. Niin salakavala aine, että sitä ei edes huomaakaan, kun alkaa olla koukussa. Itse myönnän jo lievän koukkuuntumisen ja yritän koko ajan tiedostaa sen ja muistuttaa itseäni, että elämässä on muitakin tapoja ottaa ilo irti. Tässä vaiheessa se vielä onnistuu, mutta myöhemmin se ei enää olekaan niin. Silloin viina on ainoa, joka tuo onnellisuuden jos sekään.