Mainos

Matkalla alkoholismiin?

  • 467 634
  • 1 646

Isle of Man

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, TuTo
blaablaablaa (lainaus pätkitty)
Mä en nyt voi auttaa sua enempää tuossa itsereflektiossa. Sä alat olla ytimessä. Luet nyt vaan kirjoittamaasi ja mietit. Mun pedagogintaidot eivät voi auttaa sua tällä retkellä enempää. Pölhöjoonas. Reenii reenii, sanois Juti. Ai niin: PAI-NU VIT-TUUN. Selkeä ilmaisu? Seuraavaksi otan avuksi autistikortit, jos visuaalinen käsitteelllistäminen on sulle helpompaa.

Edit: Ai niin. Itsemoderointia. Anna sakkoa, saatana!
 
Viimeksi muokattu:

obi-wan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hammarby IF, HC Andersen, HC Jatkoaika
Apu on aina tarpeen. Mutta selkääntaputtelu on monesti hakemalla haettua ja haluttu reaktio omiin toimiin johtaa yleensä siihen että toiminta toistuu vastaavan reaktion toivossa.

Jos on intressit muuttaa asioita tarvitaan ihan muuta kuin "kyllä se siitä, onhan se elämä rankkaa" kommentointia.

Koitan tässä sanoa että ymmärrän mitä godspeed haki takaa
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Alkoholismista keskustelu muistuttaa usein hämmentävästi lasten kasvatuksesta käytävää keskustelua. Parhaita asiantuntijoita tuntuvat aina olevan ne, joilla ei ole asiasta minkäänlaista omakohtaista kokemusta, mutta jotka ovat aina valmiina osoittamaan sormella toisia, kuinka nämä toimivat väärin.

Tällaisissa asioissa kannattaisi välttää niinsanottujen totuuksen esittämistä ulkopuolelta.
 

Aatos

Jäsen
Parhaita asiantuntijoita tuntuvat aina olevan ne, joilla ei ole asiasta minkäänlaista omakohtaista kokemusta, mutta jotka ovat aina valmiina osoittamaan sormella toisia, kuinka nämä toimivat väärin.

Tällaisissa asioissa kannattaisi välttää niinsanottujen totuuksen esittämistä ulkopuolelta.

Todellakin totta.

Vaikea lienee mieltää kuinka vittumainen vaiva on alkoholismi. Itsellä ollut pahoja ongelmia, pitkään ollut kuitenkin raitis. Kunnon addiktion ollessa kyseessä, tsemppaaminen ei auta.

Keskustelu mielenterveysongelmista on monesti samantyyppistä. Masennustutkimuksessa eräässä kokeessa on aiheutettu depressio keinotekoisesti.

Kummasti terve tutkimusporukka tajusi ettei parantumisessa ole kyse asenteesta.

Samaa voi soveltaa pääosin alkoholismiin.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tää on ihan täyttä paskaan, välillä selkääntaputtelu on paikallaan. Tässä ketjussa käsitellään sen verran arkoja ja henkilökohtaisia asioita, että jos ulkopuolisena tulee tänne keskustelemaan ja pohtimaan asioita, kannattaa se tehdä suhteellisen nöyrällä asenteella.

Kyse on yksilöstä ja siitä kuinka hän sen kokee. Toiselle se selkään taputtelu ja yes-yes-juttu voi olla oikein toimiva lähtökohta, mutta ei siitä voi sanoa, että se kaikkien kohdalla toimii - ei todellakaan (ja edellä tämä vitun ajatusviiva).

Voisin sanoa, että en olisi tässä jos kohdalleni olisi osunut liian monta selkään taputtelijaa, en missään nimessä. Ja kohdallani tämä sama asia pätee niin mielenterveyskuntoutumiseen kuin myös alkoholin kanssa tolkuttomaan läträämiseen, kummassakin henki meinasi mennä ja kummastakin olen selvinnyt - toistaiseksi - voittajaksi, mutta mikäähän ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Luulen ymmärtäväni mitä godspeed tarkoittaa. Tosin kaikessa hänen ajatusrakennelmansa eivät pidä paikkaansa ja tulkintansa ovat tavalla tai toisella virheellisiä, mutta perusajatuksessa on myös järkeä. Joskus on hyvä, että kohdalle osuu niiden selkään taputtelijoiden ohella rajojen vetäjiä ja ihmisiä joilla on rohkeutta sanoa suoraan mikä homman nimi on.

vlad.
 

Aatos

Jäsen
Tuo pois, niin varmasti auttaa.

En osaa oikein pitää alkoholismia sairautena. .

Et osaa, kun et ole alkoholiin addiktoitunut.

Paranoidinen skitsofreniakin on seurausta jostain, ja on pahasti ihmistä runteleva sairaus.

Alkoholismia on tutkittu kattavilla aivokuvantamisen menetelmillä, sairaalloinen reagointi aivoissa on kiistaton.

Se että joltain tuntuu ei osoita asiaa oikeaksi. Tämän on kaikkien tieteiden historia meille opettanut.

Maata kiersi aikanaan aurinko kun siltä tuntui. Tieteellinen tutkimus osoitti muuta, vaikka siltä ei tuntunut.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Sellainen on-off ajatusmalli, että ihminen voi olla vain ns. terve kohtuukäyttäjä tai sitten geneettisesti poikkeava alkoholisti, on isossa kuvassa mielestäni virheellinen. Alkoholi on addiktoiva aine meille kaikille, ihan biologisista syistä johtuen.

Addiktion suuruudessa ja vaikutuksessa ihmisen elämänhallintaan on sitten elävässä elämässä meillä itse kullakin aste-eroja, jotka saattavat lisäksi vaihdella myös muun elämäntilanteen mukaan.

Nostan tässä taas kerran esille Allen Carrin mainion kirjan "Easy way to control alcohol", jossa ollaan tämän asian suhteen mielestäni paljon oikeammilla jäljillä kuin mitä ns. virallinen totuus asiasta meille kertoo.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Olen aina välillä miettinyt, että onkohan mulla ongelmia viinasten kanssa. Ei siis mitään alkoholismia tosiaankaan (hyvin harvoin tulee esim. juotua kahtena päivänä perättäin, viimeeksi kesällä Ilosaaressa, enkä kalsarikännittele tai muutenkaan röpöttele itsekseni koskaan), mutta tuntuu että kontrollin pitäminen juodessa on suht hankalaa. Esim. "parille" en viitsi edes lähteä kun en näe mitään järkeä tuollaisessa naukkailussa ja vaikka tietää että joratessa on kivempaa jos on jotenkin tajuissaan, niin ehkä n. viidennes reissuista menee täysin räkä poskella, useimpien ollessa ainoastaan lievästi yli ("ihan kivaa" eikä pahoja ylilyöntejä, mutta toisaalta muistikatkoksia yms) ja sitten kolmannes sellaisia että muistan syödä ennen dokailua ja dokailun ohessa ja baarissakin tulee tilattua joka toinen juoma alkoholittomana, jolloin menee vähiten fyrkkaa ja toisaalta homma pysyy täysin hallussa ja silti on sellainen jatkuva pikkunousu päällä.

Ja illan suunta on tiedossa aina pohjia naukkaillessa, jos tulee kiireellä vedettyä niin siinä alkuun pari fifti-sixti sekotelmat mistä tietää jo valmiiksi ettei tässä oo mitään järkeä.
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Olen aina välillä miettinyt, että onkohan mulla ongelmia viinasten kanssa. Ei siis mitään alkoholismia tosiaankaan (hyvin harvoin tulee esim. juotua kahtena päivänä perättäin, viimeeksi kesällä Ilosaaressa, enkä kalsarikännittele tai muutenkaan röpöttele itsekseni koskaan), mutta tuntuu että kontrollin pitäminen juodessa on suht hankalaa.
Joo, tuttua. Eli omalla kohdalla tulee juotua lähinnä kerran viikossa (la) ja kahden päivän putkia olen koittanut välttää viimeisen 1½ vuoden aikana viimeiseen asti. Viime vkl tuli toki juotua kaksi päivää putkeen, mutta sitä ennen viimeksi jouluna, sitä ennen syyskuussa jne. Edes joka vkl ei tule juotua edes sitä yhtä kertaa ja esimerkiksi tammikuu oli tipaton ja lokakuussa oli kolme selvää viikonloppua.

Mutta, silloin kun alan ottamaan, niin tulee otettua kaksin käsin ja loppuillasta muistikuvat häviävät lähes poikkeuksetta ja välillä tulee jopa sammuttua aivan liian aikaisin, 12-yhden aikaan. Sitten krapulapäivänä tulee helposti nukuttua ihan iltapäivään asti, mistä on tosin ollut apua kun on tullut nukuttua tavallaan sen yli.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Olen tehnyt psykiatrilla noita testejä aiemminkin kyllä, mutta tein taas:

19 pistettä: riskit suuria

SADD-arvo 16: kohtalainen riippuvuus

Eli melko huonoja tuloksia, joskin itse en koe, että tilanne olisi kummassakaan noin paha... tai ehkä jälkimmäinen osuu hiukan enemmän kohdalleen - mahdollisesti. Toisaalta eikös alkoholiongelmaiset usein itse vähättele sitä, miten paljon käyttää ja minkätasoinen "ongelma" se on ylipäätänsä? No, yritin ainakin vastata mahdollisimman todenmukaisesti.

Sanomattakin selvää, että vähemmän tulisi juoda ja olen nyt kyllä mielestäni pystynyt vähentämään ja esim. välttelemään peräkkäisiä ryypiskelypäiviä, joista ei etenkään henkiselle puolelle seuraa yhtikäs mitään hyvää. Mm. viime joulukuussa useamman päivän törpöttelyn jälkeen alkoi viskomaan aika ikävästi. Saatan saada aika vainoharhaisia kuvitelmia, että minua esimerkiksi järjestelmällisesti dissataan ja vainotaan. Myös tiettyä aggressiota, joka ei nyt mitenkään korostu, että käyttäytyisin väkivaltaisesti. Vaaditaan aika paljon, että ryhtyisin ketään pahoinpitelemään tai edes tappelemaan, mutta sellaista vihamielisyyttä voi puskea pintaan ja alentunutta sietokykyä ylipäätään.

Noin ei siis käy todellakaan aina jos olen juonut ja toivun krapulasta, mutta mitä enemmän on tullut juotua ja peräkkäisinä päivinä, niin todennäköisyys tuollaiselle henkiselle myllerrykselle kasvaa ja se tosiaan voi jatkua, vaikka darraa ei enää olisi, joten en näe sen liittyvän yksinomaan siihen.

***

Mitä tulee tuohon godspeedin kirjoitukseen, niin siitä olen jokseenkin samoilla linjoilla, että alkoholismi voi olla tosiaan enemmänkin seuraus siitä, että ihmisellä on muita vakavia ongelmia siellä pohjalla. Riippuvuus syntyy, kun kokee elämänsä sisällön ontoksi ja tyhjäksi, on patoutumia ja syvälle kaivautuneita ongelmia joita ei syystä tai toisesta ole kyennyt käsittelemään. En usko, että alkoholiriippuvuutta voi juuri syntyä ihmisille, joilla on asiat tasapainossa ja joka on ns. perusonnellinen ja saa fiiliksiä monista eri asioista. Jonkinlaista tyhjyyden tunteen täyttämistä päihderiippuvuus on.

Toki asiaan voi vaikuttaa perimäkin, en sitä kiistä, mutta toisaalta perimässä siirtyy myös taipumuksia sairauksiin henkisellä puolellakin ja kyllä ainakin omaa sukuani peilaten näkisin, että ne alkoholin kanssa ongelmaiset ovat olleet elämäänsä tyytymättömiä.

En siis suinkaan vähättele alkoholismia millään muotoa, vakava asia, mutta ehkä voisi summattuna ajatella, että alkoholismi ei siis varsinaisesti ole se sairaus, vaan seuraus muusta/muista sairauksista? Saa toki ihan vapaasti todistaa, että olen väärässä tämän päätelmäni kanssa.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
...alkoholismi voi olla tosiaan enemmänkin seuraus siitä, että ihmisellä on muita vakavia ongelmia siellä pohjalla. Riippuvuus syntyy, kun kokee elämänsä sisällön ontoksi ja tyhjäksi, on patoutumia ja syvälle kaivautuneita ongelmia joita ei syystä tai toisesta ole kyennyt käsittelemään. En usko, että alkoholiriippuvuutta voi juuri syntyä ihmisille, joilla on asiat tasapainossa ja joka on ns. perusonnellinen ja saa fiiliksiä monista eri asioista...

En tunne ketään, jonka elämä olisi ollut "perusonnellista" läpi hänen elämänsä. Ihmiselo on täynnä hyviä aikoja ja huonoja aikoja, joka ikinen meistä kohtaa odottamattomia vastoinkäymisiä elämänsä varrella.

Sensijaan alttius "lääkitä" näitä ongelmia alkoholilla ja mahdollisuudet siihen ovat nähdäkseni se asia, jota alkoholiaddiktiolla tarkoitetaan.

En todellakaan kiistä geneettisenkin alkoholiriippuvuuden olemassa oloa (juuri näissä tapauksissa on perusteltua puhua sairaudesta), mutta kaikkien tutkimusten valossa se nyt ei mielestäni vaan alkuunkaan riitä selittämään kaikkia alkoholin aikaansaamia sosiaalisia, kansanterveydellisiä ja taloudellisia vaikutuksia.
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
En tunne ketään, jonka elämä olisi ollut "perusonnellista" läpi hänen elämänsä. Ihmiselo on täynnä hyviä aikoja ja huonoja aikoja, joka ikinen meistä kohtaa odottamattomia vastoinkäymisiä elämänsä varrella.
Aivan, en nyt meinannutkaan, että kukaan olisi hymyssäsuin ja positiivisena päivästä toiseen. En silti usko, että huonot päivät, tai pienet vastoinkäymiset ja epäonnistumiset kenestäkään tekee salamaniskusta alkoholistia. Kyllä siihen vaaditaan joku pidempiaikainen tunne, että elämässä ei ole riittävästi sisältöä ja silloin päihteet astuu esiin ja ainakin alkuun tuntuvat tuovan niitä tarpeellisia mielihyvän tunteita.

Tietenkin joku voi elää vuosikaudet elämää, niin, että itsetunto on juuri kohdillaan, menestyy ja saa tehdä asioita joista tulee onnistumisen tunteita ja inspiroituu. Sitten se kaikki lähtee alta syystä tai toisesta ja koko rakennelma murenee, hyvin moni on siinä kohtaa tarttunut pulloon ja jäänyt sille tielle.

Ja se, että on esim. työ ja vaikkapa kumppani tai perhe, eli ne perusasiat kunnossa ei tietenkään ole synonyymi tasapainoisuudelle ja onnellisuudelle, vaan ihminen voi silti kokea, että ei ole riittävä ja pysty toteuttamaan itseään siten kuin haluaa.

Pysyn nyt aika jääräpäisesti kannassani, että henkinen tyhjyyden tunne on merkittävin syy riippuvuuteen. Mitä enemmän arki tuo ihmiselle erilaisia elämyksiä ja sisältöä, sitä epätodennäköisempää on, että esim. alkoholi alkaa koukuttaa siinä määrin, että siitä tulee ongelma.
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
hedonistisen luonteen tuomasta riippuvuudesta suureen mielihyvään
Tämä on omalla kohdallani se suurin syy miksi juon, tai millä selitän jokaviikonloppuista juomistani :D Siksi, koska humalassa on hauskaa ja minulla on tarve nostaa tuo hauskuus esiin säännöllisesti. Selvinkinpäin voi olla hauskaa, mutta olen tullut siihen tulokseen että kännissä on keskimäärin hauskempaa. Se selittäisi myös sen, miksi nykyään koitan välttää 2 päivän ryyppyputkia: Kyseisen putken jälkimmäisenä ryyppypäivänä ei ole läheskään yhtä hauskaa kuin ekana päivänä, joten ei ole mitään syytä juoda sitä toista päivää putkeen. Joskus harvoin menee toki sillain, että sillä hetkellä kun muuttaa krapulan uudeksi känniksi niin ekojen kaljojen jälkeen on fiilis katossa, tämän takia tulee edelleen joskus harvoin juotua se 2 pv.

Jostain olen lukenut suosituksia, että viikonloppuna ja muutenkin vapaalla pitäisi tehdä päinvastaista kuin mitä tekee töissä. Olen kokeillut neuvoa ja on toiminut! Minä olen töissä selvinpäin ja istun paikallani. Arkena töiden jälkeen onkin hyvä tehdä jotain liikunnallista, esim. käydä salilla. Viikonloppuna voikin olla humalassa ja pitää hauskaa, ns. nollata koko työviikko. Uskallan jopa väittää, että tekee henkiselle hyvinvoinnille hyvää kun voi kerran viikossa rentoutua "myrkyn" avulla jos on tehnyt 40-tuntisen työviikon. Toki kyseisellä suosituksella ei varmaankaan armotonta ryyppäämistä missään nimessä tarkoitettu :D
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Pysyn nyt aika jääräpäisesti kannassani, että henkinen tyhjyyden tunne on merkittävin syy riippuvuuteen. Mitä enemmän arki tuo ihmiselle erilaisia elämyksiä ja sisältöä, sitä epätodennäköisempää on, että esim. alkoholi alkaa koukuttaa siinä määrin, että siitä tulee ongelma.

Tästä voin helposti olla samaa mieltä. Pointtini yrittääkin olla, että sitä henkistä tyhjyyttä kokee jokainen jossain elämänsä vaiheessa, ulkoisista olosuhteista riippumatta.

Arjen täyttäminen elämyksillä ja sisällöllä on juuri sitä "perusonnellisuutta". Mutta ihmiselossa se arki joskus järkkyy ja tapahtuu asioita, jotka eivät kuuluneet suunnitelmiin, vaikka kuinka yrittäisi parhaansa. Kaikille meille käy elämän varrella niin, halusimme tai emme.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tästä voin helposti olla samaa mieltä. Pointtini yrittääkin olla, että sitä henkistä tyhjyyttä kokee jokainen jossain elämänsä vaiheessa, ulkoisista olosuhteista riippumatta.
Tuossa astunee sitten kuvaan ihmisen yksilölliset kyvyt käsitellä näitä asioita ja valmiudet. Osalla varmasti luontaisesti löytyy enemmän avaimia kuin toisilla ja joskus tarvitaan myös oikeat ihmiset ja asiat, että pääsee ylös. Mielestäni läheisten apu ja tuki on asia jota ei voida koskaan vähätellä. On tietysti ihmisestä itsestäänkin kiinni, kuinka osaa ottaa sitä apua vastaan.

Tällä kaikella en tietenkään meinaa, että ne, jotka ei osaa käsitellä asioita ja ajautuu riippuvuuteen on jotain säälittäviä reppanoita. Tai jos meinaan, niin sitten seassa on itseironiaa, koska tiedostan kyllä itsessäni potentiaalin eri riippuvuuksiin ja juuri usein siitä syystä, että ei tunnu muuten elämässä olevan niin sellaisia pieniä perusjuttuja joista syntyisi fiiliksiä. Joskus oli enemmän sellainenkin "onnellinen" vaihe, mutta nykyään harvemmin.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Sellaisenkin näkökulman haluaisin tuoda tähän keskusteluun, että alkoholiton koti ja absolutistivanhemmat eivät missään nimessä tarkoita automaationa onnellista ja tasapainoista lapsuutta, josta ponnistaa ylöspäin kohtaamaan elämän vastoinkäymiset. Ei todellakaan.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Sellaisenkin näkökulman haluaisin tuoda tähän keskusteluun, että alkoholiton koti ja absolutistivanhemmat eivät missään nimessä tarkoita automaationa onnellista ja tasapainoista lapsuutta, josta ponnistaa ylöspäin kohtaamaan elämän vastoinkäymiset. Ei todellakaan.
Ei niin. Eikä kaikista rikkonaisten ja alkoholihuurujen vainoamien perheiden lapsista tule vanhempiensa kaltaisia katkeria juoppoja, vaan voi tulla jotain ihan päinvastaista. Ylös siitä alhosta ponnistavia hyvinkin vahvoja ihmisiä. Sitä en tiedä mikä siihen vaikuttaa, että jotkut yksilöt kykenevät jo varhain näkemään, että tämä on väärin ja ei näin ja päättävät tehdä toisin. Pakosti sitä ajattelee, että osassa ihmisiä on vaan synnynnäisesti erilaisia taipumuksia ja valmiuksia käsitellä asioita.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Mutta, silloin kun alan ottamaan, niin tulee otettua kaksin käsin ja loppuillasta muistikuvat häviävät lähes poikkeuksetta ja välillä tulee jopa sammuttua aivan liian aikaisin, 12-yhden aikaan. Sitten krapulapäivänä tulee helposti nukuttua ihan iltapäivään asti, mistä on tosin ollut apua kun on tullut nukuttua tavallaan sen yli.

Tämä on jännä. Kyseessä on varmasti todella yksilöllinen juttu. Minulla tulee automaattisesti raja vastaan jossain n. viiden alkoholiannoksen kohdalla, että tästä en halua enää mennä yli. Yleensä siis illan aikana sen pari kolme olutta ja ehkä viskipaukku ja olen valmis. Ei kiinnosta yhtään humaltua sitä enempää. Nimim. 26-v, eikä ole koskaan ollut darraa.

Olisikohan tässä kyse jostain geneettisestä tekijästä? Ympäristökin varmasti vaikuttaa, esim. oma kaveripiirini juo varsin pieniä määriä kerrallaan ja olisi kyllä nolo tepastella umpujurrissa siellä muiden katsellessa säälien... Suvussa kuitenkin on varsinkin toiselta puolelta aikamoinen määrä alkoholismiakin.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Uskomattoman hämmentävää tämä ketju. Oikeasti pohditaan kuinka join jopa toisena päivänä putkeen pari olutta, taidanpa olla alkoholisti.

Melkoisen todellisuudesta irroittaunutta touhua.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Tämä on omalla kohdallani se suurin syy miksi juon, tai millä selitän jokaviikonloppuista juomistani :D Siksi, koska humalassa on hauskaa ja minulla on tarve nostaa tuo hauskuus esiin säännöllisesti. Selvinkinpäin voi olla hauskaa, mutta olen tullut siihen tulokseen että kännissä on keskimäärin hauskempaa.
Niinpä. Eihän esimerkiksi mitään kirjoja lukemalla tai elokuvia katselemalla voi päästä sellaisiin fiiliksiin mihin viinalla pääsee. Kännissä ei välttämättä edes tarvitse tehdä mitään erikoista. Tuijotat vaikka vaan seinää ja mietiskelet samalla kun kittaat kaljaa ja sulla on erittäin paljon mukavampaa kuin mitä olisi vaikka teatterissa tai jos olisit kaveiden kanssa sählyä pelaamassa tms. Kaikki eivät vissiin kuitenkaan nauti ihan samalla tavalla siitä tunteesta kun on kännissä.

Hieman tietenkin hassua noin tässä ketjussa puhua kun jotkut koittavat päästä eroon kyseisestä aineesta...

Se selittäisi myös sen, miksi nykyään koitan välttää 2 päivän ryyppyputkia: Kyseisen putken jälkimmäisenä ryyppypäivänä ei ole läheskään yhtä hauskaa kuin ekana päivänä, joten ei ole mitään syytä juoda sitä toista päivää putkeen.
Mä en ole tällaista huomannut. Krapulat nyt tietenkin on ikäviä.

Joo ryyppäämisessä on hyvät ja huonot puolensa. Mikään rapajuoppo ei tietenkään kannata olla, mutta toisaalta absolutistitkin jää paljosta paitsi. Parasta varmaan olisi sellainen kultainen keskitie, alkoholisteilla ehkä olla kokonaan ilmankin.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Uskomattoman hämmentävää tämä ketju. Oikeasti pohditaan kuinka join jopa toisena päivänä putkeen pari olutta, taidanpa olla alkoholisti.

Melkoisen todellisuudesta irroittaunutta touhua.

Niinpä. Melkein tekisi mieli kysyä noilta miten monta krapulakaljaa pitää päivässä vetästä? Tai jos ei juo, niin miten kovasti tekee mieli juoda joka päivä tai esimerkiksi että montako tuntia keskimäärin ennen nukahtamista pyöriskelee sängyssä kun himoitsee niin kovasti sitä viinaa?

Noista nettitesteistä nyt tulee lähes kaikille "olet suuressa riskissä" yms. skeidaa. Tai no toisaalta perkeleen tottahan se tietenkin on. Viina koukuttaa.

Sellainen koukku muuten on ikävää, jossa juo vaan kun krapulassa on aivan välttämätöntä ottaa muutama tai muuten olo on aivan sietämätön. Ja sitten aiempien päivien ryypiskelyn takia ne krapulakaljat eivät tunnu menevän päähän eli siis helpottavan oloa, joten se olotila vaan jatkuu ja jatkuu kun tulee kitattua lisää. Ja aina on pakko hakea ennen iltaysiä kaupasta satsi. Eihän sitä millään uskalla olla ostamatta sitä.

Mutta hitto kun sitten joskus taas himottaa juoda enemmänkin. Sehän se on paha juttu.

Joillekin krapula on vaan sitä kun oksettaa ja päätä särkee yms. Joo eihän se ole kivaa oksennella ja sängyssä makoilla iltaan asti valitellen ja päätä pidellen, mutta eihän toi nyt vielä ole niin kovinkaan ikävää. Ja jotkut ne vielä kehtaavat puhua jostain krapularuuasta, huh.
 

sierramies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki vituttaa, myös sekin.
Juu, jos sitä sattuisi ottamaan pikkujoulujen jälkeen pari keskari korjaukseen, ei puhuta välttämättä alkoholismista. Voinen (valitettavasti) väittää olevani yksi palstan pahimmista juopoista. Olen siis ollut melkein "puoli-ammattilainen". Jos jollain on kuva alkoholismista, se on minulla. Surullista kyllä.

Olen viettänyt elämästäni n. 11kk (sic!) kaikennäköisissä hoidoissa, katkolla, sairaaloissa, psykiatrisissa hoidoissa, parantoloissa jne. Kun puhutaan juomaputkista ei parin päivän "kovis"ränni ole kuin suupala ammattilaiselle. Siinähän vasta päästään alkuun. Sitten kun vedetään 8kk putkeen yötä päivää ilman minkäänlaista käsitystä ajasta, paikasta, juodusta tavarasta, ulottuvuudesta jne. voi sanoa olevansa ammattilainen. Kun normijäbän viikonloppu"putken" parantelu vaatii kylmää kokista, päänsärkylääkettä, rasvaisen kebabin ja ehkä pikkuseksiä muijalta, niin ammattilainen kramppaa, oksentaa 12 päivää putkeen ja soittaa ambulanssin paikalle kun pumppua pakottaa ja raajoista häviää tunto.

Niin, eikä tällä asialla kannata leuhkia. Valitettavasti minä tiedän melkein kaiken alkoholista, päihteistä, asunnottomuudesta, mielisairaaloista, itsemurha-aikeista....

Taidan olla näitä yhteiskunnan vihaamia ongelmapaskiaisia. Edelleen yritän päästä yhteiskuntakelpoiseksi veronmaksajaksi.
 

sierramies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki vituttaa, myös sekin.
Juu, jos sitä sattuisi ottamaan pikkujoulujen jälkeen pari keskari korjaukseen, ei puhuta välttämättä alkoholismista. Voinen (valitettavasti) väittää olevani yksi palstan pahimmista juopoista. Olen siis ollut melkein "puoli-ammattilainen". Jos jollain on kuva alkoholismista, se on minulla. Surullista kyllä.

Olen viettänyt elämästäni n. 11kk (sic!) kaikennäköisissä hoidoissa, katkolla, sairaaloissa, psykiatrisissa hoidoissa, parantoloissa jne. Kun puhutaan juomaputkista ei parin päivän "kovis"ränni ole kuin suupala ammattilaiselle. Siinähän vasta päästään alkuun. Sitten kun vedetään 8kk putkeen yötä päivää ilman minkäänlaista käsitystä ajasta, paikasta, juodusta tavarasta, ulottuvuudesta jne. voi sanoa olevansa ammattilainen. Kun normijäbän viikonloppu"putken" parantelu vaatii kylmää kokista, päänsärkylääkettä, rasvaisen kebabin ja ehkä pikkuseksiä muijalta, niin ammattilainen kramppaa, oksentaa 12 päivää putkeen ja soittaa ambulanssin paikalle kun pumppua pakottaa ja raajoista häviää tunto.

Niin, eikä tällä asialla kannata leuhkia. Valitettavasti minä tiedän melkein kaiken alkoholista, päihteistä, asunnottomuudesta, mielisairaaloista, itsemurha-aikeista....

Taidan olla näitä yhteiskunnan vihaamia ongelmapaskiaisia. Edelleen yritän päästä yhteiskuntakelpoiseksi veronmaksajaksi.

Näin pikapikaa laskin 2 viime viikon saldon: 9-13 litraa kirkasta viinaa (kaikkea en muista). Eli pari kossua illassa. Ei ole terveellistä, tunnustan. Irwin Goodman taisi joskus sanoa haastattelussa, että yhdestä kossusta lähtee jano, toisesta rupee posket punottaan ja kolmannesta tulee humalaan :-)

Niin, se krapula. Inhottava veikko.Mutta kokeneet karkoittavat sen varman päättäväisin ottein. Joko A) jatketaan tenuttamista, B) otetaan hallitut loiventajat ja lopetellaan kärsien tai C) turvaudutaan lääketieteeseen. Ei ole olemassa sellaista krapulaa, mitä rauhoittavat eivät parantaisi. Jo kramppien/jne ennakkohoidossa katkolla syötetään diapamia. Ja krapulsta selviää loistavasti näillä lääkkeillä. Diapam, Oxepam, Xanor, Temesta, Dormicum, Halcion. Näillä ammatilainen selviää krapulasta. Ei ole MITÄÄN jälkiä pahasta olostaa, mutta riippuvuus iskee saman tien. Jänniä aineita. Ehkä palstalle olisi hyvä perustaa joku raittiusketju?
 
Viimeksi muokattu:

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös