Kannattaa kyllä reagoida heti AirBnB:n suuntaan näissä tapauksissa. Ilmeisesti suosion myötä korvauskäytänteet ovat huonontuneet, mutta tällaisessa kusetuksessa luulisi lafkan maineenkin vuoksi olevan oleellista pitää homma ruodussa. Ja tietenkin siksikin pitää peruutuksesta ilmoittaa mahdollisimman nopeasti, ettei maksu ehdi siirtyä vuokraajalle.
---
Meillä oli Gdanskissa hotelli, Hotel Central Craft Beer, ja annan kyllä ehdottomat suositukset sille. Monipuolinen aamupala, siistit ja hyvinvarustellut perushuoneet - pienenä viihtyisyyttä lisänneenä tekijänä mm. älytelkkari, jossa oli toimiva Youtube-sovellus - hillityn moderni yleisilme, ok palvelu ja hyvä sijainti sekä tietenkin hyvä rafla paikallisine oluineen alakerrassa. Ok palvelu lähinnä siksi, että pari respan tyttöä oli aika perus itäblokkiasenteella töissä eli ei oikein tiennyt, että vittuileeko ne vai ovatko muuten vain vihaisia. Maanantaiaamuna oli sitten nuori pukumies täydellisen englantinsa kanssa palvelemassa ja heitteli kohteliaisuudet paikoilleen, mikä sopi kuvaan paremmin. Ainoa varsinainen miinus siitä, että hyvä sijainti tarkoitti samalla pääliikenneväylää naapurissa, mutta tämä oli huomioitu korvatulpilla oletusarvoisesti. Hintaa kahdella yöllä oli 160€ aamupaloineen, mikä ei kyllä paha ollut ollenkaan pieniä onnahteluita lukuunottamatta kiitettävän tason hotellille. Ei mikään Ritz-Carlton, mutta helposti persoonallisempi ja paremmin varusteltu kuin joku perus Cumulus.
Gdansk oli kyllä ihan kiva vkl-kohde, ja varmasti tulee palattua joskus kesäaikaan uudelleen. Halpa lentää ja hintatasokin pääasiassa mallillaan.
---
Berliinissä oltiin perheen kanssa juuri tässä hiihtolomalla. Se vain on niin meikäläisen paikka kaikin puolin. Tällä kertaa AirBnB-kämpässä majailtiin ja Friedrischainin alueella perheenä. Se alue on varsinkin Boxhagenerplatzin lähistöllä sellainen, että pitäisi olla pohjaton vatsa. Pientä döner-, schawarma-, burger- ja vietnamilaisraflaa on vieri vieressä, kahviloita unohtamatta. Spätejä on tietenkin joka kulmassa perus-Berliiniläiseen tyyliin, tarjonta vaihtelee vähän omistajan mukaan, mutta esimerkiksi Boxhagenerin koilliskulmassa olevasta löytyy pienen Alkon olutvalikoima. Ja parin korttelin päässä on ihan artesaanioluisiin ja limuihin keskittynyt myymälänsä. Döner maksaa sen kolme euroa, olut tyylistä riippuen 1-2 euroa, annos ankkaa aasialaisessa fuusioraflassa 7 euroa. Kelpaa mulle.
Pelkästään tuolle alueella saisi uppoamaan ruoka- ja vaatematkailuun päivän tai pari helposti. Lisäksi Karl Marx Alleen varrelta niiden tuplatornitalojen läheltä löytyy parturi, jossa huolitellut arabipojat leikkasivat todella ammattitaitoisesti tukan kympillä. Aika naurettavaa. No, en ota kantaa siihen, miten siellä veroja kierretään ja millaisia päiviä nuo tekevät, mutta sen verran siisti paikka ja tyylikkäitä olivat parturit itsekin, että ei nyt ihan mikään orjalaitos. Ja jonoa riitti, onneksi oltiin pojan kanssa heti oven auettua paikalla.
Nähtäväähän tuolla riittää, mutta peruskohteiden lisäksi heitän ilmoille Classic Remisen Moabitin kaupunginosassa. Kyseessä on siis keräilijöiden tai muuten vain autoista pitävien varakkaiden autotalli, jossa niitä huolletaan ja pidetään talvisäilössä. Ilmainen paikka, jonne pääsee tepastelemaan joka päivä, ellei jotain varattua tapahtumaa ole. Autoja löytyy laidasta laitaan alkaen Bugatti Veyronista kuplavolkkariin. Lamboja, Ferrareita, Porscheja ja Bemareita ynnä Mersuja. En mikään autofani ole, mutta kyllä tuolla kelpasi silti tallustella ja ihmetellä sekä pari selfietä ottaa. Paikalle pääsee helposti, kuten liki kaikkialle Berliinissä. Ja Moabitissa on myös paljon hyviä ruokapaikkoja varsinkin Arminiushallen ruokatorilla.
Mutta juu. Pakko tuonnekin on palattava, vaikka puolenkymmentä kertaa on jo takana. Must see-paikoista ehdin tällä kertaa jo East Side Galleryyn, mutta suurin osa museoista ja esim. tv-torni on edelleen käymättä. Ja toisaalta, ehkä saa ollakin, kun itse kaupunki vie mennessään joka kerta.