Joo, Bergamossa tarkenee myös. Puoli kasilta vielä 30 varjossa ja olut maistuu. Jos joku tänne eksyy - ja miksipä ei eksyisi, varsi mainio paikka on kyseessä - suosittelen ehdottomasti Osteria della Birraa citta altan puolelta. Hanoissa kymmenkunta paikallisen Elav-panimon varsin mainiota olutta ja miljöö jos ei nyt loistava niin ainakin todella hyvä.
Mulla oli Bergamosta vähän sellainen hmv-mielikuva ja niin on ilmeisesti monella muullakin, kun jengi lähinnä järvien ja Milanon busseihin suuuntasi kentältä. Omaan makuuni kuitenkin varsin kiva mesta varsinkin kokoonsa nähden - löytyy rättikauppaa, hyvää katuruokaa ja olutta sekä hiukan myös nähtävää. Toki kärsii siitä, ettei järviä tai merta ole tykönänsä, mutta voi ajatella myös niin, että täällä on hyvä pitää tukikohtaa ja käydä tsekkaamassa nuo rysät erikseen päiväkohteina. Eikä Bergamoonkaan montaa päivää jaksa upottaa, ellei sitten kahlailemalla kahlaa, joten sikäli on ihan hyvä tsekatakin ympäristöä tai ellet tukikohtana pidä, jatkaa vain matkaa.
Aikamoinen reissu oli eilen Luganoon, kun lämpöä oli 30 kieppeillä ja kahdella vaihdoilla hinkkasin edestakaisin. Ihan kiva paikka sekin ja kiva oli käydä Alppien juurella, ja samalla sai uuden maan plakkariinsa, vaikkei se paljon Pohjois-Italiasta eronnutkaan. Mutta siis varsinkin paluumatka työmatkalaisten kansoittamassa kuumissa ja hienhajuisissa paikallisjunissa ei nyt ehkä se oma fantasiani ole, vaikka kesti senkin. Löysin uusia puolia itsestäni, kun vain tungin mammojen luo istumaan. Ei ne penkit teidän kasseillenne ole, vaan mun hikisille pakaroilleni.
Yksin olen siis matkaa vääntänyt, ja se on tällaiselle perheelliselle 40 lähestyvälle kansakoulunopettajalle aika erikoinen tilanne. Omalla tavallaan on ollut haikeaa, mutta koska kyseessä on myös tähän saakka varsin ainutkertainen reissu, olen kyllä nauttinut täysin siemauksin. Olen syönyt missä ja mitä halunnut, viettänyt aikani miten halunnut ja missä sitten mieli tehnytkin käydä. Aika jees. Todella mielelläni matkustan perheeni kanssa, itse asiassa kävin vain kotona kääntymässä Kööpenhaminan jäljiltä ennen tätä reissuani, vaimoni kanssa mielelläni jaan kokemuksia ja nähtävyyksiä, ja kavereiden kanssa on omat huikeutensa, mutta voisin kyllä suositella jokaiselle isukille välillä ihan tällaista yksin reissaamista. Erikoista ja hienoakin, että saa käyttää aikansa ihan juuri niin kuin haluaa.