No niin, reissu Amerikan mantereelle on onnistuneesti takana. Tässä lyhyttä matkakertomusta, kun sellaista kerran toivottiin. Pahoittelen, jos tekstissä on epäjohdonmukaisuuksia - jetlag painaa, ja viime yön unet koneessa jäivät hyvin lyhyiksi. No niin, asiaan...
Reilu seitsemän tuntia kestänyt koneen vaihto Kööpenhaminassa päätettiin viettää ihan kentällä. Sää oli sen näköinen, että kaupungille ei kiinnostanut lähteä. Siispä lepoa mukavissa tuoleissa, shoppailua ja sapuskaa. Chicagoon päästiin ajallaan, ja maahantulovelvollisuudetkin sujuivat hyvin jouhevasti. Ei muuta kuin taksi alle, ja majapaikkaan Loopin alueelle. Iltaa ei vietetty tässä vaiheessa kaupungilla, vaan tyydyttiin vain hotellin pubiin. Aamusta sitten oli suhteellisen aikainen herätys. Ei muuta kuin kävellen noin puolen kilometrin päässä sijaitsevalle Union Stationille, ja hyppy junaan.
Junia dissataan Ameriikan matkailussa jostain syystä melko paljon. Mielestäni ihan syyttä. Ainakin Chicagon ja St.Louisin väli taittui edullisesti ja jouhevasti. Hintaa tuolla välillä oli vähemmän kuin VR:llä Tampereen ja Turun välillä... kyllä, auto olisi varmasti tullut isolla seurueella halvemmaksi, mutta nyt saatiin vähän tapettua edellisen päivän väsymystä.
St.Louisissa vietettiin myös tässä vaiheessa vain yksi yö. Majapaikkana oli keskustan Hilton, jonne bongasin erittäin hyvän tarjouksen matkaa suunniteltaessa. Oikein siisti paikka. St.Louisin keskusta oli aika erikoinen paikka... vaikka kaupunki mainitaan monissa lähteissä Yhdysvaltain yhdeksi vaarallisimmista cityistä, ei tuolla kuitenkaan suuremmin pelottanut. Keskusta oli vain tyypilliseen Jenkki-meininkiin melkoisen tyhjä. Sunnuntaipäivä, ja edellisenä iltana kaupungissa järjestetty Mardi Gras -tapahtuma ilmeisesti selittivät asiaa... ilta vietettiin keskustan lähellä sijaitsevassa blues-kapakassa. Koko matka kuljettiin kävellen, jopa vähän pelottavan hiljaistenkin paikkojen ohi. Noh, mitään ei sattunut. Gateway Arch katsastettiin tässä vaiheessa vain pihalta.
Seuraavana päivänä olikin sitten Memphisin vuoro. Siispä vuokra-auto alle ja I-55:ttä pitkin kohti etelää. Alkuun tuli tehtyä perustavaa laatua oleva virhe. Lankomies oli laittanut navigaattoriin vahingossa asetuksiin isojen teiden välttämisen. Niinpä vedimme yhden risteyksen pitkäksi, ja huomasimmekin ajavamme Mississippin yli... kohti erittäin pahamaineista East St.Louisia. Parin mutkan kautta pääsimme kuitenkin takaisin I-55:lle... mitään ei käynyt, mutta melkoisen hurjan näköistä seutua tuo alue kuitenkin oli. Suosittelen välttämään. Matkalla heitettiin pysähdys Cape Girardeaun pikkukaupungissa. Tuolla katsastettiin sisällissodan aikainen linnake. Ei mikään kummoinen paikka, mutta jos noilla seuduilla pyörii, voi tuon toki vilkaista.
Majapaikkamme Memphisissä oli lähellä Gracelandia - eli siis melkoisen pahamaineisella alueella. Pari kilometriä ennen hotellia näimme yhtäkkiä sinisten valojen vilkkuvan tien sivussa. Syynä oli ilmeisesti takaa-ajon vuoksi sähköpylvääseen ajanut auto... ilta vietettiin Memphisin keskustan tunnetulla bilekadulla, Beale Streetillä. Mukava paikka. BBQ-mättö, jota ravintoloissa tarjottiin, oli oikein maistuvaa. Tosin Tennesseen alueen oluet olivat minun makuuni aika heikkoja... vetisiä jopa pale alen nimellä kaupattuina.
Seuraavana päivänä olikin Elviksen vuoro. Graceland oli tosiaan kiinni sinä päivänä kun meillä olisi ollut aikaa vierailla siellä. Piha-alueelle pääsi kuitenkin ilmaiseksi, sisältäen myös Elviksen haudan. Kävihän tuo noinkin. Sun Studion visiitti täydensi päivän komeasti. Martin Luther King:n murhapaikkaa, eli nykyisin museona toimivaa Motel Lorrainea emme ehtineet katsastaa. Ilta vietettiin taas Beale Streetillä, jossa oli tällä kertaa ohjelmassa Memphisin versio Mardi Gras -karnevaaleista. Ihan vänkä kokemus tuokin.
Seuraavana päivänä ajettiin sitten takaisin St.Louisiin. Perillä katsastettiin Gateway Arch sekä sen yhteydessä sijaitseva lännen uudisasuttamisen museo. Valitettavasti jälkimmäiseen ei ehtinyt kuluttaa aikaa varttia enempää... sillä alkoi olla jo kiire jääkiekko-otteluun. St.Louisin ja Bostonin välinen ottelu oli meikäläisellä ensimmäinen paikan päällä nähty NHL-peli. Hieno kokemus, suosittelen jokaiselle. St.Louisin keskusta tyhjeni taas totaalisesti heti pelin jälkeen. Mekin piipahdimme vain pikaisesti yhdessä auki olleessa pubissa syömässä. Kulkeminen kaupungilla ei pelottanut, kiitos ison porukan. Yksin olisi ehkä tullut orpo olo... Hotellihuone meillä oli muuten 26. kerroksessa, joten näkymät olivat ihan hienot... mutta hotelli näytti kyllä pieneltä rakennuspalikalta Archista katsottuna...
Sitten olikin vuorossa aikainen herätys. Vuorossa oli taas hyppy junaan ja köröttely Chicagoon pariksi yöksi. Majapaikka oli hankittu Magnificen Milen läheltä. Chicagossa katsastetut paikat olivat Hancock Center sekä Navy Pier. Ensiksi mainitusta oli kyllä todella upeat näkymät. Jonoa ei tässä vaiheessa vuotta ollut yhtään. Monet ovat kehuneet tätä pilvenpiirtäjää huomattavasti Sears Toweria (tai Willis Toweria, kuten se nykyään tunnetaan) paremmaksi vaihtoehdoksi, ja uskoisin tämän pitävän kutinsa. Navy Pier, eli eräänlainen entinen satamalaiturialue voisi olla varmasti mukava mesta kesähelteillä. Nyt helmikuussa se ei tarjonnut muuta kuin komeat näkymät Chicagoon.
Tämän päivän kiintoisin episodi tapahtui Arlandan lentokentällä. Kun tulimme Schengen-alueelle, rajavalvoja rupesi jotain sönköttämään meikäläisen passista. Passini menee vanhaksi tänä kesänä, eli reilun neljän kuukauden kuluttua. Tästä huolimatta passini on täysin kelvollinen Yhdysvaltoihin matkaamiseen (suurlähetystön mukaan riittää, että passi on voimassa matkan ajan, suositus on 3kk). En ymmärrä rajavartijan toimintaa yhtään. Kokeilin kysyä englanniksi, että mistä hommassa on kyse. Kaveri näytti voimassaolopäivää, puisteli päätään ja sönkötti vain huonolla englannilla jotain "July, July" -juttua. Vastasin tähän, että "Yes, I know. What´s the problem". Noh, pääsin kuitenkin rakkaan länsinaapurimme maaperälle. Ihmettelen vain edelleenkin tuota. Voisiko vain olla, että hän halusi muistuttaa minua siitä, että passini menee melko pian vanhaksi...
Yhteenvetoa ranskalaisin viivoin:
- Chicagosta saa loistavia oluita (paikallisista Goose Islandin panimo on loistava, lisäksi monet amerikkalaiset pienpanimot ovat monissa ravintoloissa kattavasti edustettuja)
- Chicago on todella massiivinen. Parin päivän visiitistä ei saa oikein mitään irti
- St.Louis on mainettaan parempi kaupunki, jossa ei ehkä viihdy kuitenkaan paria päivää enempää
- Memphis on aika rähjäinen paikka, jossa on kuitenkin erittäin mukava tunnelma tietyillä aluella.
- Myös Yhdysvalloissa näyttää pätevän se, että mitä etelämmäs mennään, sitä kehnommaksi olut muuttuu.
- Memphisin BBQ-ruoka on maineensa veroista.
- Hintataso on monissa asioissa Suomea halvempi. Rahaa palaa silti.