Myöhässä tulee, mutta viime kesänä tehtiin semmonen kunnon autoralli Suomi - Baltia - Puola - Itävalta - Saksa - Suomi. Joten taidanpa väsätä pienen matkaraportin, Puolaan ja Saksaan suuntaavia täältä kun näyttää löytyvän.
Eli ihan ensiksi laivalla Tallinnaan, johon emme sen pidemmäksi aikaa jääneet, olihan kaupunki tullut tutuksi ja lukuisten risteilyiden aikana ja sinne pääsisi uudestaan koska tahansa. Tallinnasta suunnistimme pahamaineiselle Via Balticalle, jossa ei (ihme kyllä) sattunut muutamaa ohitustilannetta lukuunottamatta mitään sen ihmeellisempää. Eli kaiken kaikkiaan mielestäni mainettaan parempi tie. Viro oli oikeastaan pelkkä läpiajokohde ja ensimmäinen yö kului jossain päin pohjois-Latviaa. Kaupungin nimeä en muista, mutta paikkana ei mikään ihmeellinen. Ihan kuin mikä tahansa kaupunki täällä Suomessa.
Seuraavana päivänä sitten Riikan syövereihin, jossa pienen ruokatauon/shoppailukierrokse jälkeen oli täysin mahdotonta löytää takaisin alkuperäiselle tielle, opasteet kun olivat suoraan sanottuna perseestä. Pienen kielimuurin murruttua saimma ohjeet Via Balticalle löytämiseen ja matka jatkui.
Toiseksi yöksi ajoimme maisemia katsellen Puolan pohjoisosiin, taas sen kaupungin nimi, joka puolalaiseen tyyliin oli hirveä konsonanttihirmu, on itselle hämärän peitossa.
Kolmantena päivänä ajamisen lisäksi oli kaksi kohdetta: Aushwitz ja Grakova. Ensin vierailimme Aushwitzissa, sekä tämä työleiri että itse tuhoamisleiri Birkenau tuli kierrettyä, välimatkaa näillä oli noin pari kilometriä. Etenkin tuhoamisleirin näkeminen avarsi maailmankatsomusta ja veti hiljaiseksi. Suosittelen ehdottomasti, ja videoita/kuvia sen aikaisista touhuista nähtyäni natsien toiminta tavallaan realisoitui kylmällä tavalla. Avartava kokemus. Tämän jälkeen sitten suunnaksi Grakowa, Puolan toisiksi suurin kaupunki. Pitkään mietimme kaupungin turvallisuutta hotellia varatessamme, mutta pelko osoittautui turhaksi. Paljon nähtävää riitti ja hotelli oli oikenkin siistissä kunnossa. By the way, muistaakseni juuri Puolassa moottoriteillä oli suojateitä!
Neljäs päivä, ja eteen avautui Slovakia. Tämä hiipuneen jääkiekon maa, jossa ei oikeastaan ole yhtään mitään. Mielikuvaani tuki myös tämä reissu, joskin lähinnä vain ajoimme tämän(kin) maan lävitse. Yöksi sitten Itävaltaan Wienin lähistölle.
Viidentenä päivänä Keski-Euroopan kulttuuripääkaupunki ja Wien. Suurin osa päivästä kului ihan vain kävellen ja rakennuksia katsellen. Sitten matkaseuralaisten halusta se joku niistä lukuisista Wienin linnoista. Ihan komeat huonekalut ja kukkaistutuksethan siellä oli, myönnetään =) Lisäksi Wienin tivoli tuli kierrettyä, joskaan laitekäynnit jäivät muutamaan. Päivä siinä jo hurahtikin, ja yöksi Wieniin hotelliin.
Aamuhan se jälleen valkeni, ja auton nokka kääntyi kohti Salzburgia, jokseenkin välipysähdyksiä tehtiin useita. Salzburgissa mm. maailman suurin jääluola (usean tuhannen metrin korkeudessa vuoren sisällä),upeiden rakennuksien katselua ja shoppailua. Niin ja hyvää ruokaa! Yöksi ajoimmekin sitten Saksan puolelle gasthaus majoitukseen, jossa vietimme n. 4 seuraavaa yötä. Isäntäperhe kyseisessä rakennuksessa asui alakerrassa ja asiakkaat yläkerrassa (erilliset sisäänkäynnit). Rakennus sijaitsi pienessä kylässä, kolmen komean vuoren välissä. Näkymät olivat mahtavat.
Kyseisestä tukikohdastamme teimme sitten useita pistoretkiä suuntaan jos toiseenkin. 50km säteeltä löytyivät mm. Hitlerin kotkanpesä, upea vuoristotie yli 3000m korkeuteen (pilvet heikensivät näkyvyyden pahimmilaan noin 5 metriin), kelkkailuränni ja sekä Saksan että Itävallan alla mutkitteleva suolakaivos. Nähtävää siis riitti ja tämä tavallaan oli reissun kohokohta ja rentoutumishetki ajamisen jälkeen. Neljä päivää vierähti uskomattoman nopeasti, ystävällisen isäntäperheen pitäessä meistä huolta. Viereisestä kylästä löytyi myös kauppa, josta kävimme aamupala tms. tarpeemme hakemassa. Lämmin ruoka sitten yleensä ravintolassa. Lisäksi joukkoon mahtui yksi myös hieman eksoottisempi kokemus, kun näimme mainoksen läheisestä kylpylästä. Itse kylpylässä ei hirveästi kokemista ollut muutamine altaineen, mutta kun meille vasta pukuhuoneiseen astuttuamme valkeni, että kylpylä toimii suihkutiloissa nudisti perjaatteella, oli nauru herkässä. Uimaan sentään mentiin uikkarit jalassa, mutta tosiaan saunaan ja suihkuun mentiin alasti, naiset ja miehet sikin sokin. Aushwitzin lisäksi erittäin "avartava" kokemus ;)
Neljän päivän rentoutumisen jälkeen edessä oli armoton ajopäivä. Tarkoitus oli ehtiä päivässä aivan Itävallan rajalta Hannoverin lähelle, tarkemmin sanottuna Mindeniin, tätini luokse yöpymään. Kokopäivän ajamisen jälkeen siis uni maittoi.
Tätini luona viivyimme kaksi yötä. Mindenistä löytyi mm. upeat kanavat (esimerkkinä uskomaton rakennelma, jossa alla jokea pitkin menee laiva ja toinen laiva siltaa pitkin joen yli. Laivat siis kulkivat päällekkäin) ja mukava ostoskatu, josta mukaan tarttui huppareita ja farkuja kasapäin. Tätini luota lähdettäessä mielen valtasi tietynlainen haikeus. Kahden viikon matka alkoi olla takanapäin ja edesä häämötti Rostockin satama, josta siis tarkoitus oli laivalla mennä suoraan Suomeen. Vaikka matka melkoista ajamista olikin, mahtui joukkoon myös uskomattomia elämyksiä ja hauskoja hetkiä. Vaarallisia ja pelottavia tilanteita ei lukuisista eri kulttuureista huolimatta tullut juuri lainkaan. Eli tässä mielessä onnistunut reissu.
Eli siis tädiltä lähdettyämme hurautimme autobahneja pitkin Rostockiin, josta sitten laivalla Vuosaaren satamaan. Laiva oli puolittain rahti ja puolittain matkustaja-alus, ja sieltä löytyi yllättävän paljon virikkeitä pitkälle matkalla. Kun auton ajoimme maihin Vuosaaressa, oli fiilis upea! Ilmassa ihan oikeasti haistoi isänmaan ilman ja täytyy kyllä sanoa, että kehä 3:sen työliikenneruuhkat tuntuivat suorastaan leppoisalta sunnuntaiajelulta. Sen verran monenlaista liikennettä kerkesi kahdessa viikossa tulemaan vastaan.
Pientä yhteenvetoa tuolla ylenpänä jo teinkin, joten tässä riittäneen jos totean vain että onnistunut reissu. Kiitän ja kuittaan!
PS. pahoittelen että monet paikannimet ovat vuoden aikana ehtineet jo unohtua, jos kysellä haluat niin saan kyllä paikannimet selville.