Matikaisen vuodet IFK:ssa
Tarkastellaan hiukan lähemmin Matikaisen kausia IFK:n peräsimessä:
Kausi 2000-2001
Pentti Matikainen nimettiin syksyllä Mobergin seuraajaksi ja hän toimi tämän kauden IFK:n varatoimitusjohtajana. Sen kauden joukkueen rakentamiseen Matikainen ei osallistunut, mutta kauden aikana hän oli mukana neuvottelemassa mm. Jan Calounin pitkää ja rahakasta sopimusta. Kaikkihan muistaa, miten se päättyi. Matikaistahan ei voi täysin syyttää tästä sopimuksesta ja sen nolosta lopusta, koska painostus sopimuksen tekoon oli kovaa sekä fanien että sponsoreiden suunnalta. Kausi päättyi muutenkin lievästi katastrofiin, koska odotukset kaudelle olivat kovat, olihan se Mobergin viimeinen kausi toimitusjohtajana. IFK antoi ensimmäistä kertaa historiansa aikana valmentajalle potkut, ja Matikainen joutui astumaan vaihtoaitioon. Tämäkään ei ollut täysin Matikaisen syytä, koska Moberg oli jostain käsittämättömästä syystä jatkanut divarivalmentaja Lehkosen sopimusta edelliskauden päätteeksi. Hieman tietysti ihmetyttää, että ensimmäiset valmentajanpotkut ajoittuvat juuri Matikaisen tj-ajan alkuun.
Tiivistelmä kaudesta: Sijoitus 5. IFK:n historian ensimmäiset valmentajan potkut, Jan Calounin pitkäsopimus ja sopimuksen purkaminen.
Kausi 2001-2002
Kausi oli enemmän tai vähemmän katastrofi. Kauteen lähdettiin omat pojat –teemalla nostamalla puolen tusinaa omia junioreita joukkueeseen. Kieltämättä monet heistä olivat lupaavia, koska sama porukka oli ollut aivan ylivertainen edelliskauden A-junioreissa. Edelliskevään pelaajahankinnat olivat aivan käsittämättömiä, koska yhtään nimimiestä ei joukosta löytynyt. Nimet Cipruss, Vauhkonen, Salminen jne. oli koviin nimiin tottuneille IFK-faneille aika karua luettavaa. Ihmetystä lisäsi myös IFK-lähtöisen Ville Peltosen meno naapuriin Jokereihin, vaikka sopimus IFK:n kanssa piti olla jo lähes varma. Matikaisen puolustukseksi voidaan sanoa, että hän joutui toimimaan päävalmentajana, kun olisi pitänyt rakentaa seuraavan kauden joukkuetta. Hän oli myöhässä pelaajamarkkinoilla.
Valmentajaksi saatiin sentään SaiPassa ja Ilveksessä kannuksensa ansainnut ja Matikaisen hyvä kaveri Heikki Mälkiä. Sovittiin kolmen vuoden projektista, joka huipentuisi mestaruuteen. Kausi alkoi juuri niin huonosti kuin pelättiin, ja hyökkäysvajetta paikkailtiin kesken kauden Podkonickylla ja Scissonsilla. Mälkiällä oli aika epätoivoinen tehtävä, joten ei ollut ihmekään, ettei peli kulkenut. Lopulta Mälkiän ura IFK:ssa päättyi kotona pelatun SaiPa-tappion jälkeen ja Matikaisen toinen hyvä ystävä, Alpo Suhonen astui remmiin. Loppukausi sujui jo vähän paremmin, kun joukkueeseen liittyi vielä vanha IFK:lainen Jukka Seppo ja Roman Vopat. Lisäksi kautta yritettiin pelastaa Sandy Mogerilla ja Riku-Petteri Lehtosella. Loppukiri ei ihan riittänyt ja IFK jäi tylysti pudotuspelien ulkopuolelle.
Tiivistelmä kaudesta: Sijoitus 10., joka oli yksi seuran historian huonoimpia sijoituksia. Historian toiset valmentajan potkut. Kauteen lähdettiin säästöbudjetilla, mutta epätoivoinen pelaajaruletti toi turhia menoja. Siitäkin huolimatta taloudellinen tulos taisi olla erittäin hyvä.
Kausi 2002-2003
Edelliskevään pelaajahankinnat olivat jo ihan eri kaliiperia kuin aikasempana vuotena. Nimet Pärssinen, Simicek, Draper olivat vakuuttavia, jotka kylläkin sisälsivät joitain kysymysmerkkejä. Esim. Draper oli edelliskauden finaaleissa ollut jo epävarma ja kenties saatavilla olisi ollut IFK-kasvatti Niklas Bäckström, joka kuitenkin meni Kärppiin. Matikainen hankki vielä lisäsulan hattuunsa kaappaamalla Tuomo Ruudun Jokereista IFK:hon.
Hyvän alun jälkeen kausi alkoi mennä enemmän tai vähemmän päin honkia ja taas jouduttiin vaihtamaan pelaajia. Draper sai rahakkaasta sopimuksesta huolimatta lähteä ja tilalle tuli tuntematon Dave Stathos. Simicekkään ei pelannut enää aikasemmalla tasollaan tai sitten vaan Suhosen pelitapa ei sopinut hänelle ja hän sai lähteä myös kauden aikana. Kauden pelasti hyvään vireeseen päässyt Ruutu laidoillaan Pärssinen ja Kuhta. Samoin Stathos vaikutti Matikaisen ensimmäiseltä hyvältä löydöltä. Kausi oli kaikkiaan täynnä ala- ja ylämäkiä ja päättyi mollivoittoisesti, kun naapurin Jokerit lähetti IFK:n lomalle heti puolivälierissä otteluvoitoin 4-0. Ruutu oli jo poissa peleistä tammikuussa sattuneen polvitaklausepisodin jälkeen ja Stathoskin alkoi vaikuttamaan huonolta hankinnalta pudotuspelien haparointien jälkeen.
Tiivistelmä kaudesta: Sijoitus 7. Taloudellinen tulos erittäin negatiivinen, jota seliteltiin vanhoilla poistoilla. Kauden aikana parin avainpelaajaksi hankitun pelaajan potkut. Valmennus ei vieläkään tyydyttänyt, koska Suhosen sopimus purettiin kauden jälkeen. Maalivahtipeli floppasi.
Kausi 2003-2004
Ennen kauden alkua hankittiin suht tuntemattomat Benysek, Harkins ja Spanhel. Kaikki olivat tosin laadukkaita hankintoja, koska meriittejä löytyi edellisiltä vuosilta. Suurin satsaus tehtiin valmennukseen, kun maajoukkueen monivuotinen valmentaja Hannu Aravirta saatiin IFK:hon. Hankinta herätti paljon keskustelua Aravirran sopivuudesta IFK:hon ja maajoukkuetehtävien päätyttyä katastrofiin kotikisoissa. Matikaisen suurin teko fanien silmissä oli IFK-ikonin Jere Karalahden tulo takaisin petopaitaan.
Kausi oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä. Missään vaiheessa ei ollut aikaisempien kausien tappioputkia vaan fanit saivat nauttia pitkistä voittoputkista ja viihdyttävästä peleistä. Pitkästä aikaan IFK nöyryytti naapuria keskinäisissä otteluissa ja media kirjoitti kilpaa IFK:sta. Kausi päättyi hienosti pronssiin, joskaan finaalipaikka ei todellakaan olisi ollu vääryys, eikä edes kaukana (tolppa). Kauden aikana ei tarvinnut tehdä paniikkiostoksia, eikä pelaajia tarvinnut heivata ulos. Ainoastaan try-outin kautta päässyt Spanhel ei kuitenkaan vakuuttanut ja hän sai lähteä. Sentterivajautta yritettiin paikata slovakki Hurtaj’lla, mutta hänestä ei saatukaan haluttua ratkaisijaa. Ehkä Matikainen kuitenkin hankki sillä hetkellä parhaan mahdollisen.
Tiivistelmä kaudesta: Sijoitus 3. Taloudellinen tulos hieman negatiivinen. Fanit ja sponsorit kauteen suht tyytyväisiä, tosin jatkoaikatappiot Kärppiä vastaan jäivät kaivelemaan monien mieltä ja epäilemään Aravirran henkistä kanttia tiukassa paikassa. Maalivahtipeli floppasi taas IFK:lla.
Kausi 2004-2005
Koska edelliskauden menestys oli hyvä, joukkuetta ei lähdetty turhaan muuttamaan. Ainoastaan Viitaluoma lähti SaiPaan ja Santala tuli tilalle tehden kuitenkin taas sopimuksen NHL:ään ennen kauden alkua.
Kautta väritti NHL-työsulku ja sen tuomat mahdolliset pelaajavahvistukset. Matikainen oli seurapomoista aktiivisin tässä suhteessa ja heti kauden alussa hommasi Jarkko Ruudun ja Marek Zidlickyn joukkueeseen. Ykkösvaihtoehdon, Tuomo Ruudun, joutuessa leikkaukseen Matikainen hankki hänen tilalleen Lasse Pirjetän. Peli ei kuitenkaan missään vaiheessa kulkenut edelliskauden malliin, johon vaikuttivat myös parin avainpelaajan, Pärssisen ja Söderholmin kesäiset loukkaantumiset. Myös Harkins vaikutti hyvin keskenkuntoiselta. Pahiten floppasi jälleen kerran maalivahtipeli.
Joukkueessa kävi kääntymässä NHL-tähti John Madden, jota pidettiin huippuammattlaisena ennen tänne tuloa. Koska peli ei lähtenyt kulkemaan odotetunlaisesti Matikainen hankki vielä joukkueeseen huippumaalivahdin Vokounin, edellisen mestaruuden takuumiehen Olli Jokisen ja Lydmanin. Aivan uskomattomia hankintoja kaikki, joihin muut SM-liigaseurat eivät voineet vastata mitenkään. Runkosarjan lopussa peli alkoi sujua jo odotetunlaisesti, jota vierasjoukkueen valmentajat kilvan kehuivat. Joukkue oli valmis pudotuspeleihin.
Pudotuspeleistä en mainitse muutakuin Aravirran potkut, jotka tulivat aika käsittämättömään aikaan. Kyllähän jatkuvat jatkoaikatappiot pudotuspeleissä ihmetyttivät ja Aravirran auktoriteetin puute NHL-miehiin puhututti, mutta ehkä kuitenkin olisi kannattanut katsoa Aravirta-kortti loppuun asti. Tätähän ei voi laittaa Matikaisen piikkiin, koska päätöksen teki hallitus.
Tiivistelmä kaudesta: Sijoitus 5. Taloudellinen tulos pakkasen puolella. Valmentajan potkut. Matikainen käytti NHL:n työsulun loistavasti hyväkseen hankkimalla lähes kaikki fanien toivomat pelaajat. NHL:n huippumaalivahdin, Tomas Vokounin romahtamista ei voi mitenkään laittaa Matikaisen syyksi.
Tiivistelmä Matikaisen kausista:
Sijoitukset: 5., 10., 7., 3. ja 5.
Taloudellinen tulos: Kerran erittäin positiivinen tulos, kerran nolla tulos ja kaksi kertaa erittäin negatiivinen tulos. Ensimmäisestä kaudesta ei tietoa, eikä sitä voi laittaa Matikaisen ansioksi/syyksi.
Pelaajahankinnat: Kaksi ensimmäistä kautta meni opetellessa, mutta kaksi seuraavaa on ollut jo paljon parempaa. Ihmetystä herättää suuret pelaajapalkkiot keskinkertaisille pelaajille (esim. Vopat ja Stathos) ja pitkät sopimukset (ed. mainitut herrat). Edellisestä johtuen turhaa rahaa on kulunut katsomossa istuviin / pois potkittuihin pelaajiin. Kesken kauden hankitut pelaajat yleensä flopanneet ja kaikki hyvät hankinnat olleet ns. varmoja tapauksia. Ei yhtään ns. löytöä. Ulkomaalaiskiintiö on täytetty jo ennen kauden alkua, jolloin yksi ulkomaalainen on joutunut istumaan katsomossa kauden aikana tehtyjen ”paniikkiostojen” takia.
Valmentajat: Ketään ei voida pitää hyvänä hankintana, jos jokaisen IFK-pesti on päättynyt potkuihin. Aravirta ylivoimaisesti paras hankinta, eikä hänen potkuja voi laittaa Matikaisen syyksi.
Muuta positiivista: IFK:n medianäkyvyys on parantunut huomattavasti Matikaisen aikana, joka on johtanut parempiin sponsorisopimuksiin. Myös IFK:n yleisökeskiarvot ovat nousseet samaan aikaan, kun muiden liigajoukkueiden on laskenut. Lisäksi IFK:n junioritoimintaan on alettu panostaa todella paljon, joka näkyy myös hyvänä menestyksenä. Siitä en sitten tiedä, onko se Matikaisen vai Nybondaksen ansiota.
Negatiivista: Kyllähän nämä jatkuvat pelaaja- ja valmentajasekoilut ovat tehneet Matikaisesta enemmän tai vähemmän klovnin ainakin mediassa. Osasyyn tästä voi ottaa hallitus, joka teki päätöksen Aravirran erottamisesta. Nyt Aravirta pääsi kuin koira veräjästä, vaikka tuskin lopputulos olisi ollut yhtään parempi hänen ollessa puikoissa loppuun asti.
Tässä on puolueeton näkemys Pentti Matikaisen kausista IFK:n johdossa. Vaikea sanoa, onko hän nyt sitten onnistunut vai epäonnistunut tehtävissään. Onneksi nämä pelaajasekoilut ovat jääneet parina viime vuotena, mutta vakuuttavaa valmentajaa hän ei ole vieläkään löytänyt. Kohta nähdään, löytyykö sellainen tänä keväänä.