laimeasilli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK
Kiitos Kerho! Toivottavasti alettaisiin tappelemaan kymppisijasta oikeesti, eikä kausi olisi ohi marraskuussa. Kunpa vielä saataisiin joukkueeseen edes yksi pelimies hyökkäykseen.
Toivotaan, jo Tuulolan paluu toi paljon hyökkäyspäähän. Martelille joku kunnon rakennusmies syöttään lapaan nii avot.Kiitos Kerho! Toivottavasti alettaisiin tappelemaan kymppisijasta oikeesti, eikä kausi olisi ohi marraskuussa. Kunpa vielä saataisiin joukkueeseen edes yksi pelimies hyökkäykseen.
Asian ytimessä, kaikki maskotit ja nacholautaset yms ottelutapahtuman kehittämishölynpöly voidaan unohtaa kun joukkue a) voittaa ja b) pelaa viihdyttävää lätkää. Jääkiekko-ottelu on loppupeleissä aika yksinkertainen tapahtuma.Eilinen voitto oli toki hieno, mutta perustui aika paljon yllätysmomenttiin, jossa jo pelkkä sitkeä yrittäminen ja kaksinkamppailuvoima pääsee yllättämään pikkuisen ylimielisen vastustajan. Siihen tarvitaan myös hyvä maalivahtipeli ja joku, joka tekee ne maalit. Näin kävikin eilen.
Tärkeämpi haaste Kerholle on voittaa niitä pelejä kotona. Puhutaan kaikenlaisista jipoista yleisön viihdyttämiseksi mitä vaan, niin paras kassamagneetti on voittaa kotipelejä. Jyppipelin kolmas erä pelasti vähän kasvoja, mutta suoria voittoja kaivataan, eikä vain yhtä, vaan säännöllisesti useammin kuin tappioita.Tässä on se Kerhon todellinen kypsyysmittari.
KooKoopelistäkin saa pinnoja tulla, mutta ehkäpä koko syksyn suuntaa antava peli on sitten lauantaina kotona. Jos HPK ei voita SaiPaa kotona, niin kenet sitten? Eikä SaiPa sitä voittoa lähjoittamaan tule, tiukka on paikka sielläkin.
Kun ei siellä enää nykyään tapahdu mitään, kaikki on nykyään niin kliinistä. Ekalla kympillä Kerho painoi ennen päädystä läpi, oli avojään pommit, Mäkiaho ei ottanut taka-askelia, Salmelaisen roskis, Vopatin keskarinheiluttelut yleisöön, Niemisen takki….ei mitään jäljellä.
Jottei unohdu, niin ei silloinkaan aina poikkeuksellisia juttuja sattunut ja tapahtunut. Itse asiassa lopulta harvemmin. Ei ne arkipelit marraskuussa tai joulun alla silloinkaan pullistelleet väkeä. Sama pätee siihen ianikuiseen mantraan liigan tason huononemisesta. Tosiasiassa nykyiset pelaajat ovat urheilullisuudeltaan aivan eri planeetalta kuin 90-luvun liigapelaajat. Lisäksi valmennuksellinen osaaminen on nykyään valovuoden edellä silloista.
Ajalla on tapana kullata muistot.
Ruokonen on nyt alaketjussa näyttänyt taas enemmän itseltään. Sitä tuttua yritystä ja vääntöä siellä näkyy. Rentous puuttuu vaan Mironkin tekemisestä, väkisin puskemista näkyy sielläkinRuokonen ei koskaan ole ollut mikään kiekollinen pelajaa, mutta jotenkin hän on aivan hukassa tällä hetkellä kentällä ja perus tekeminen melko heikolla tasolla.
Viime kaudella oli toki loukkaantumista. Saanut kuitenkin ehjän kesän alle, joten tähänkään ei oikein voi vedota.
Jottei unohdu, niin ei silloinkaan aina poikkeuksellisia juttuja sattunut ja tapahtunut. Itse asiassa lopulta harvemmin. Ei ne arkipelit marraskuussa tai joulun alla silloinkaan pullistelleet väkeä. Sama pätee siihen ianikuiseen mantraan liigan tason huononemisesta. Tosiasiassa nykyiset pelaajat ovat urheilullisuudeltaan aivan eri planeetalta kuin 90-luvun liigapelaajat. Lisäksi valmennuksellinen osaaminen on nykyään valovuoden edellä silloista.
Ajalla on tapana kullata muistot.
Mikä on totta, niin se, että voittaminen tuo väkeä katsomoon. Sekään ei kuitenkaan nykyään edes riitä. Kuluttaja voi valita milloin tahansa Premier League-matsin mukavasti kotisohvalla + safkat Woltin kautta, mikä ei 90-luvulla ollut vielä mahdollista. Lisäksi urheilu on arvaamatonta: osa seuroista on väkisinkin siinä joukossa, joka häviää enemmän kuin voittaa, eikä tähän asiaan voi määräänsä enempää vaikuttaa. Muuttujia on niin paljon. Siksi pitää pyrkiä vaikuttamaan myös näihin muihin viihtyvyystekijöihin, joihin voi paremmin vaikuttaa. Esimerkiksi siihen, että hallisafkalla voidaan kilpailla edes hieman paremmin Woltin mahdollistamaa tarjontaa ja helppoutta vastaan.
Toisaalta on hyvä muistaa, ettei silloin hyvinä aikoina liiemmin mietitty pelaajien hyvinvointia. Nykyään ollaan paremmin tietoisia päävammoista jne. Seurauksena laji on sitten siistimpi. Sama taitaa olla totta änärissäkin.Peli on varmasti tasollisesti noussut 90-luvun vuosista, mutta persoonat, tunne ja se rosoisuus ovat vain muisto. Itselläni intohimo lajia kohtaan on selkeässä laskussa ja suurin syy siihen on edellä mainitut asiat. Lajista on tehty kaikille kivaa ja samalla on onnistuttu tekemään pelistä varsin väritöntä.
Mielestäni lätkä ei ole lätkää, jos pelistä karsitaan siihen kuuluvia elementtejä. Toki varmasti osalle faneista asia on ihan ok ja pelin salonkikelpoisuus saattaa jonkun uudenkin katsojan tuoda halliin, mutta samalla on unohdettu ne fanit jotka kaipaavat peliin muutakin, kuin päästä päähän luistelua ja läpän heittoa vastustajan kanssa.
Lisäksi pitää muistaa, että kyseessä on ammattilaissarja.
Joo on tässä toki hyvääkin, että peli on siistimmäksi mennyt, mutta helppo kuitenkin allekirjoittaa tuo @Kymppitonni 'n kirjoitus.Toisaalta on hyvä muistaa, ettei silloin hyvinä aikoina liiemmin mietitty pelaajien hyvinvointia. Nykyään ollaan paremmin tietoisia päävammoista jne. Seurauksena laji on sitten siistimpi. Sama taitaa olla totta änärissäkin.
Se on hyvä, ellei jopa perin erinomainen asia, että pelaajien hyvinvointia mietitään, mutta samalla se vaan syö jännitystä ja viihdearvoa jääkiekosta. Jos esimerkiksi formuloilla ajettais vaan kuuttakymppiä ja vielä pehmustetulla radalla (näin niinku karrikoiden), niin eipä sitä enää kovin kiinnostavaa olis katsella.Toisaalta on hyvä muistaa, ettei silloin hyvinä aikoina liiemmin mietitty pelaajien hyvinvointia. Nykyään ollaan paremmin tietoisia päävammoista jne. Seurauksena laji on sitten siistimpi. Sama taitaa olla totta änärissäkin.
Itseäni kiinnostaa enemmän se viihdearvo kuin absoluuttinen taitotaso ja sen parantuminen roimasti siitä mitä on joskus ollut.
Formula-kisatkaan enää ole yhtä viihdyttäviä. Silloin joskus oli vaara läsnä koko ajan ja voitosta taisteli moni kuski. Nykyään puuttuu sieltäkin kunnon taistelut.Se on hyvä, ellei jopa perin erinomainen asia, että pelaajien hyvinvointia mietitään, mutta samalla se vaan syö jännitystä ja viihdearvoa jääkiekosta. Jos esimerkiksi formuloilla ajettais vaan kuuttakymppiä ja vielä pehmustetulla radalla (näin niinku karrikoiden), niin eipä sitä enää kovin kiinnostavaa olis katsella.
Olen kiinnittänyt myös huomiota tähän rusetti- ja yleisöluistelun lisääntymiseen.läpän heittoa vastustajan kanssa.
Peli on varmasti tasollisesti noussut 90-luvun vuosista, mutta persoonat, tunne ja se rosoisuus ovat vain muisto. Itselläni intohimo lajia kohtaan on selkeässä laskussa ja suurin syy siihen on edellä mainitut asiat. Lajista on tehty kaikille kivaa ja samalla on onnistuttu tekemään pelistä varsin väritöntä.
Mielestäni lätkä ei ole lätkää, jos pelistä karsitaan siihen kuuluvia elementtejä. Toki varmasti osalle faneista asia on ihan ok ja pelin salonkikelpoisuus saattaa jonkun uudenkin katsojan tuoda halliin, mutta samalla on unohdettu ne fanit jotka kaipaavat peliin muutakin, kuin päästä päähän luistelua ja läpän heittoa vastustajan kanssa.
Lisäksi pitää muistaa, että kyseessä on ammattilaissarja.
Olispa erikseen nostalgiateemapuisto.Nostalgiateemapuistoja
Olispa erikseen nostalgiateemapuisto.
Onneksi on edes Vanha Nalle.
Ja onneksi lajissa mennään eteenpäin.
”Huviretken herkkuhetket, Nightlifen tiivis tunnelma, Hemingwayssa hermo lepää.”Totta. Tiffanya / No Lifeakaan ei ole ollut enää vuosiin :(
Eikä Henriikkaa, eikä Hessua sieltä ovelta! Hessu oli henkilö joka järjesteli Kerhon 80-luvun vieraspelimatkat. Vieläkin omistan kaksi Lahden Sinistä tölkkiä joita jaettiin Kuopion reissun liigakarsintamatkalla. Tölkit oli tehtaalla valmiiksi täytetty jollain herneillä, päissä pienet Hpk tarrat ja sivussa Matkalla huipulle tarrat, siinä niitä sitten ravisteltiin reissun ajan, samba tytöt vain puuttui. Lähdettiin huutamaan Kerhoa liigaan, mutta Kerholla olikin kielto liiga noususta vielä ekalla Jortsun kaudella, kun ei oltu vielä suunniteltu nousua heti, vaan vasta seuraavalla kaudella. Tuokin selvisi vuosien päästä noista karsinnoista. Olikohan muistaakseni Jortsu joka aukaisi muistojaan Kerho ajoilta ja siinä tuo tuli esiin.Totta. Tiffanya / No Lifeakaan ei ole ollut enää vuosiin :(
Jumankekkuli.Eikä Henriikkaa, eikä Hessua sieltä ovelta! Hessu oli henkilö joka järjesteli Kerhon 80-luvun vieraspelimatkat. Vieläkin omistan kaksi Lahden Sinistä tölkkiä joita jaettiin Kuopion reissun liigakarsintamatkalla. Tölkit oli tehtaalla valmiiksi täytetty jollain herneillä, päissä pienet Hpk tarrat ja sivussa Matkalla huipulle tarrat, siinä niitä sitten ravisteltiin reissun ajan, samba tytöt vain puuttui. Lähdettiin huutamaan Kerhoa liigaan, mutta Kerholla olikin kielto liiga noususta vielä ekalla Jortsun kaudella, kun ei oltu vielä suunniteltu nousua heti, vaan vasta seuraavalla kaudella. Tuokin selvisi vuosien päästä noista karsinnoista. Olikohan muistaakseni Jortsu joka aukaisi muistojaan Kerho ajoilta ja siinä tuo tuli esiin.
"Hessulle Henriikkan!" Legendaarinen kuulutus jään kattamiseen jälkeisinä aikoina hallilla.Eikä Henriikkaa, eikä Hessua sieltä ovelta!
Keväällä 2009 mentiin puolivälierissä vieraspeliristeilylle Kuopioon. Kun bussi kaartoi Niiralan montun pihaan, Roitto kuulutti että perillä ollaan. Joku havahtui takapenkillä ja aloitti rytmikkään chantin: ”EI TULLUT VASTUSTAJA TURHAAN TÄNNE TURKUUN, ÄS!”Jumankekkuli.
Ollaan oltu samalla reissulla.
Ainut kerta, kun olen Kuopion hallissa käynyt.
Lähti vähän rönsyilee, mutta silloin aikanaan uumoiltiin että joskus näillä haminoilla Kerhoon on tulossa valmentaja Messsias, luultavasti tuota Masoa tarkoitettu silloisella etiäisellä.Ööh jätkät muistelee jotain 2000-luvun vaihdetta tässä ketjussa. Oliko Maso edes syntynyt silloin?