Peli on varmasti tasollisesti noussut 90-luvun vuosista, mutta persoonat, tunne ja se rosoisuus ovat vain muisto. Itselläni intohimo lajia kohtaan on selkeässä laskussa ja suurin syy siihen on edellä mainitut asiat. Lajista on tehty kaikille kivaa ja samalla on onnistuttu tekemään pelistä varsin väritöntä.
Mielestäni lätkä ei ole lätkää, jos pelistä karsitaan siihen kuuluvia elementtejä. Toki varmasti osalle faneista asia on ihan ok ja pelin salonkikelpoisuus saattaa jonkun uudenkin katsojan tuoda halliin, mutta samalla on unohdettu ne fanit jotka kaipaavat peliin muutakin, kuin päästä päähän luistelua ja läpän heittoa vastustajan kanssa.
Lisäksi pitää muistaa, että kyseessä on ammattilaissarja.
Suurin osa muutoksista taitaa johtua nimenomaan siitä, että kyseessä on ammattilaisurheilu. Peliä ei ole muutettu, vaan se on muuttunut. Jääkiekosta on tullut oikeaa urheilua ja jääkiekkoilijoista on siten tullut oikeita urheilijoita. Samalla he keskittyvät tekemään tulosta, jolloin jää vähemmän resursseja erilaiseen säntäilemiseen, säätämiseen ja lätisemiseen. Kentällä ja sen ulkopuolella.
Esimerkiksi avojään taklaukset ovat vähentyneet sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa erityisesti siksi, ettei niistä ole mitään hyötyä voittamisen kannalta. Ne eivät edistä peliä - päinvastoin, ne ovat äärimmäisen hasardeja puolustuksellisesti ja johtavat epäonnistuessaan hyvin varmasti vastustajan maalipaikkaan. Vastustajan hyökkäyksen pysäyttäminen on tehokkaampaa ja riskittömämpää muilla keinoin.
Ammattilaisurheiluunhan kuuluu ne elementit, jotka auttavat voittamaan - joten evoluution myötä ne elementit karsituvat, jotka eivät edesauta voittamista.
Eikä jääkiekko ole suinkaan yksin. Saman tyyppinen evoluutio on nähtävissä myös esimerkiksi jalkapallossa. Lionel Messi ei ole rosoinen kuin Maradona eikä Jordan Henderson kuin Paul Gascoigne.
Lopultahan tietysti yleisö päättää. Jos peli muuttuu liian kirurgiseksi, yleisöä ei ehkä enää käy. Semmoisesta kehityksestä vain ei ole mitään merkkejä. Päinvastoin. HPK:llakin yleisömäärien trendi suhteutettuna menestykseen taitaa olla ennemminkin nousussa kuin laskussa - huolimatta siitä, että kilpaileva viihdetarjonta on kasvanut (erityisesti TV:n urheilutarjonta suorastaan räjähdysmäisesti). Lisäksi väittäisin, että pääsylippujen hinta on noussut paitsi tietenkin absoluuttisesti, myös suhteutettuna ostovoimaan (tämä on toki mutu).
Eikä siinä - kyllä minäkin muistelen Rinkelinmäen tunnelman olleen jotakin uskomatonta 80-luvun lopulla, kun jalat jäässä hakattiin pleksiä vastustajan maalivahdin takana ja odotettiin, että vaikka Haapamäki, Piikkilä, Laru tai joku ajaa jonkun pystyyn. Mutta se oli 80-lukua ja hallin tunnelma heijasteli varmaankin sen ajan Hämeenlinnan ilmapiiriä - oltiin rosoisia maalaisjuntteja ja haluttiin näyttää Stadin hienostelijoille, manselaisille ja muille sekä jäällä että katsomossa. Sen ajan Kerhon matsien muisteleminen tuo nostalgisen ja lämpimän fiiliksen, aivan kuten noiden aikojen muisteleminen ylipäätään. Mutta se oli sitä aikaa eikä jääkiekko ollut ajan hengestä erillään. Nyt ajat on muuttuneet ja ylivoimaiselta valtaosaltaa paljon parempaan suuntaan. Nykyajan hallitunnelmakin heijastelee nykyajan ilmapiiriä ja sehän on lopulta luonnollista. Lopultahan täälläkin (esim. HPK:n ja Rinkelinmäen palvelut -ketjussa) menneisyyteen jämähtäminen kerää vain äänekästä kritiikkiä. Nostalgiateemapuistoja ei lopultakaan kaivata, vaikka nostalgia kannattamisessa tärkeä asia onkin.