Itse uskon, että lyhyellä aikavälillä Kerhon resursseilla olisi mahdollista saada pisteillä mitattuna parempi tulos, jos pelattaisiin jotain inhorealistista tsemppikiekkoa. Tällöin myös joukkuetta kasattaisiin ja vahvistettaisiin lyhyellä tähtäimellä. Tämä tie tie johtaisi parhaimmassa tapauksessa sääleihin - tai ehkä hyvällä tuurilla lyhyen sarjan ansiosta puolivälieriin.
Nyt on kuitenkin valittu toinen, huomattavasti pitempi ja kivikkoisempi tie, mistä olen erittäin tyytyväinen. Tavoitteena on kiekollinen pelitapa, jonka toteuttamiseksi on hankittu nuori, intohimoinen ja itseään kehittävä valmentaja, jolla tavoitteet ovat pitemmällä kuin seuraavassa palkkapäivässä - tai keväässä. Koska tuohon pelitapaan ei Kerhon budjetilla ole juurikaan todennäköistä löytää joukkueellista valmiita pelaajia, varsinkaan kahta kokonaista kentällistä niitä kärkiukkoja, nyt yritetään löytää tulevaksi rungoksi kehittyviä nuoria tai alihyödynnettyjä/-suorittaneita nuorehkoja pelaajia - toki muutamilla mentoreilla vahvistettuna.
Tämä nyt vain vie aikaa. Nyt on jo saatu - ihan muutaman kierroksen aikana - paljon ryhtiä puolustamiseen, vaikka virheitäkin tulee. Toki virheistä pitää pyrkiä eroon, mutta jos niitä aletaan ensisijaisesti pelkäämään, ei siitä mitään hyvää seuraa. Seuraavaksi sitten se hyökkäys.