Koska edes viimeksi nämä "omat pojat kotiin" -palautus on kunnolla toiminut? Tarkoitan siis pelkästään peliotteita. Nikkilä taitaa nyt noista toistaiseksi olla kovin. E.Tuulola pelasi alun hyvin ja on nyt taantunut muun joukkueen tasolle.
Lallilla tietty muinoin tietokone toimi, mutta ei hän todellakaan mikään primus motor kentällä ollut, tai sitten aika todellakin kultaa muistot. Miettisestä ja Hahlista nyt puhumattakaan. Em.herrojen merkitys mitataan toki tietenkin muuallakin.
Yleensä kun näitä takaisin tulee, niin se tarkoittaa sitä, että ura loppuu Kerhossa ja todellakin vedetään viimeisiä piirtoja luistimilla. Joku Viitaluoma ja Laakkonen vetivät monta rundia onnistuneesti Kerhossa, mutta "omista pojista" tuossa sanan varsinaisessa merkityksessä ei tässäkään ollut kyse.
Ei usein, mutta onhan noi onnistuessaan ollut hemmetin tärkeitä, mennään kronologisesti:
-
Marko Palo teki 90-luvulla kaksi paluuta, ensimmäinen oli ihan onnistunut, vaikka se kuumin kärki uralla oli ollut 92-95. Pleijareissa suoritus oli kivenkova, kuten Kyyllä vaan voi. Paikat ei vaan enää olleet niin nuoret ja kestävät.
-
Marko Tuulola, tässä on
THE OMA POIKA KOTIIN, parhaassa peli-iässä ollut pelaaja hyvällä kokemuksella, oli mestaruutta Ruotsista ja Jokereista yms. Sitten Jalosen ekat kaudet puolustuksen johtajana vankalla ammattitaidolla. Sitten monta vuotta pois ja
taas menestystä, senseinä johdatti yllätysfinaaleihin keväällä 2010 ja muutenkin ihan ok viisi kautta siinä nelikymppisyyden molemmin puolin.
-
Jyrki Louhi, harhareissu Ruotsiin ja takaisin, parhaat vuodet "kasvatti"seurassa. Palkinnoksi suorittavana kapteenina ensimmäisen mestaruupokaalin ensimmäinen nosto. Ja muita hyviä (pronssi)kausia.
-
Jani Keinänen ja
Veli-Pekka Laitinen, parhaassa iässä takaisin Lahden reissuilta ja parhaat vuodet kasvattiseurassa. Molemmille palkinnoksi kasvattiseuran ensimmäinen mestaruus. Kapteenistossa paineltiin kausia.
-
Janne Laakkonen, no on siinä vähän kalakukkoa, mutta finaaleihin 2010, hyökkäyspelin moottori ja maestro silloin! Kantahämäläistynyt vahvasti.
-
Robert Leino, Rinkelinmäen oma poika palasi paikalle, kun ura tarvitsi lopullisen nosteen. Nikkilä&Paajanen jo muskettisotureista paikalla valmiiksi.
-
Petteri Nikkilä tosiaan, kaljareissulta suoraan jäälle ja kaikki nousee samantien joukkueessa next-levelille. Avauspelaaminen, ylivoiman viivapelaaminen, uskottavuus, alivoimapeli. Elintärkeä, pitkä sopimus.