Jos, jos ja jos. Ja annetaan aikaa. Mikään vaan ei lopulta tunnu muuttuvan. Vain höpöttely jatkuu. Todella kauaksi on tultu siitä, mitä Mason oletettiin tuovan Kerhoon tullessaan. Tiedettiin, että voitot voi olla tiukassa, mutta piti tulla vaatimustasoa, väriä ja piti repiä tehoja pelaajista, joukkueesta ja seurastakin. Piti tulla myös intohimoa. Kaikki tämä on osoittautunut puheeksi, jossitteluksi tai yleiseksi höpöttelyksi. Sitten kun, ja jos jos ja jos.
Ässät- pelin pressi oli jo ihan karmea esitys Lehtoselta. Siellä nähtiin viikon paras erä, missä ei kuitenkaan saatu mitään konkreettista aikaiseksi, eikä siinä viikon parhaassakaan erässä oltu vastustajaa parempia. Oli kuulemma sielua pelissä ja viikko on ollut nousujohteinen. Kopissakin tapahtuu hyviä asioita. Noin karmean viikon jälkeen, aivan uskomatonta puhetta Liiga-valmentajalta. Viikolta, jolla aivan täydeltä katastrofilta pelasti lopulta maalivahti Rajaniemi.
Maso tuli paljastaneeksi että nyt ei ole kyse kilpaurheilusta, kilpailullisuudesta puhumattakaan. Ihan hälläväliä touhua.
Tykkäsin Lehtosen valinnasta ja Maso on ihan hyvän oloinen äijä. Mutta fakta taitaa olla se, että pelillisesti ja miten sitä on valmennettu niin Kerho ei ole liigakelpoinen. Ja jos eväitä ei ole löytynyt viidessätoista kuukaudessa niin mistä ne nyt löytyisi. En näe edes pettymystä tai epätoivoa valmennuksen suunnalta. Silloin on aika pitkälti kaikki mennyttä.
Kiitos Maso kuitenkin, varmasti olet parempi koutsi kuin nyt on nähty. Aika ja paikka tuntuu vaan olevan totaalisen väärä.