Nyt on aihetta nostaa tämä ylös ja lippu salkoon samalla.
Jumalauta, että oli hienoa katsoa Kankea eilen! Hän oli HIFK:n ilmentymä. Iso, röyhkeä, vittumainen ja vihattu. Olen aivan varma, että HIFK:n parantunut maalivahtipeli on vapauttanut koko joukkuetta ja valmennustakin siinä määrin, että pelaajat ovat saaneet lisää vapauksia. Eilen nähtiin myös KJ:lta loistavaa pelinlukua, kun Kankea ja Honkastakin käytettiin siihen, missä he ovat parhaita. Ei ole varmaan sattumaa, että juuri Bluesia vastaan KJ päätti sijoittaa samettikätisen Kangen ylivoimassa ketjupelaajaksi Pikun ottaessa pakin paikan. Oli aika henkeäsalpaavaa katseltavaa, kun näki läheltä HIFK:n hyökkäyspäätyä, kuinka Kanki raivasi itselleen tilaa maalin edustalla. Pakit liikkuivat, Kanki ei. Kiekkokin käväisi välillä Kangen lavassa, mutta ei hänellä kauheasti ideoita sen kanssa ollut. Siitä viis, Piku pommitti viivasta maalille ja Kanki möyhensi.
#12;n hyökkäystyöskentelyn lisäksi näimme hänet pakin tehtävissä ja tietenkin Kellerin loukkaantuminen oli äärimmäisen ikävä tapahtuma. Mutta siinäkin Kanki ajeli vastustajan kultakypärän pois pelistä. Oikeasti tarkoitus ei varmastikaan ollut ajella miestä sairastuvalle asti, ainoastaan antaa painava taklaus ja nimenomaan tiettyyn osoitteeseen. Kolmannessa erässä luulin hetken, että Marek on palannut. Siinä Kangelle oli jo rangaistus tulossa Lennun istuessa jäähyllä ja aitoon, sinänsä ärsyttävään Marek-tyyliin Kanki ei kauheasti peliään keventänyt, vaikka dumarilla oli käsi jo pystyssä. Hän veti lisää niittejä. Ensimmäisessä erässä KJ kokosi myöskin muutamaan täsmävaihtoon HIFK:n ehkä kaikkien aikojen pehmeäkätisimmän pakkiparin Kankaanperä-Honkanen. Muistan tilanteen, jossa Honkanen oli ylempi pakki, Kanki alimpana ja Honkanen tyrkkäsi syötön alaspäin. Se jotenkin lipsahti Kangen lavan yli kohti Niemistä ja paikalle ilmestyi myös Bluesin kärkikarvaaja. Joka katsoi parhaaksi lähteä huomattuaan jääneensä Kangen ja Honkasen kanssa taistelemaan irtokiekosta. Tämäkin oli asiallista HIFK-tyyppistä toimintaa ja juuri tätä ennen Honkanen oli naulannut Lammassaaren Bluesin päädyssä. Kummasti saivat heti työrauhaa tämän jälkeen, kun ei tuo kiekonkäsittelytaito aivan huippua ole. KJ:lta hyvää pelisilmää.
Näin suuri pelinkuvan muutos on tietenkin lähtöisin aition puolelta ja kiitokset siitä KJ:lle. Tällaista halutaan HIFK:n kotiotteluissa nähdä, eikä sitä jäähyboksia kannata pelätä. Kun pelaa kovaa, jäähyjä tulee, mutta HIFK:n voittojen siemen lepää kyllä aina näissä roiskuu kun rapataan -matseissa. Kankaanperä pelasi juuri eilisen tyyppisesti usein meitä vastaan narreissa ja hän jäi mieleen ikävänä vittupäänä, joka ei väistele tai neiteile. Joten tässä on paikka kiittää myös Masa Virmasta siitä, että hän ei katsonut tarpeelliseksi varmistaa sitä, että Kankaanperä ei karkaa naapuriin.
Lisää tällaista!