Ehdottomasti lasken Arto Javanaisen sinne SM-liigapelaajien aivan kirkkaimpaan kärkeen. Sen lisäksi, että mies latoi suvereeneja tehoja pöytään vuodesta toiseen, Ässäthän oli Javan aikaan ihan kelpo joukkuekin. Mies voitti mestaruuden niin Ässissä kuin Tepsissäkin sekä taisi saavuttaa muutaman hopeamitalinkin nimenomaan porilaisten riveissä. Mielestäni olisi aivan hullua väittää, etteikö Javanainen kuuluisi sinne eliittiin. Se, että hänellä ei maajoukkueessa (vaikka tilillä onkin ihan hyvä määrä mj-otteluita) tai P-Amerikassa natsannut ei vie häneltä pois miehen SM-liigasaavutuksia. Eihän paljon esimerkkinä käyttämäni Jari Viuhkolakaan ole onnistunut luomaan menestyksekästä maajoukkue-, NHL- tai edes AHL-uraa, mutta siitä huolimatta hän on taatusti SM-liigan kärkiryhmää. Jopa ilman joukkueissa saavuttamaansa menestystä Javanainen on poikkeuksellisen kova pelaaja (Kivenmäki ei tällainen ole, vaikka mainio pelimies onkin), jonka voisi vaikka 0 mitalista huolimatta laskea liigan terävimpään kärkeen. Tälläkään ei tosin tarvitse spekuloida, sillä miehellä tosiaan on henkilökohtaisten saavutusten lisäksi myös kaksi Suomen mestaruutta ja ymmärtääkseni kolme hopeamitalia.
Jos kysymys taas asetellaan muotoon, kuuluuko Arto Javanainen suomalaispelaajien terävimpään kärkeen, niin sitten siihen onkin jo vaikeampi vastata. Miehellä on kotoisesta liigasta uskomattomat näytöt, mutta toisaalta ura ei ikinä SM-liigatasolta ylemmäs lähtenyt lentoon ja maajoukkueurakin jäi aikalailla vaisuksi, joten ehkä minun olisi sanottava, että hän ei sinne ihan kovimpaan kastiin kuulu, mutta on kyllä todella lähellä sitä.
Teppo Numminen on toden totta vähän ongelmallinen tapaus. Hän on ehdottomasti suomalaista puolustajaeliittiä, siitä ei kysymystäkään, mutta vertailukohteen pitäisi hänen kohdallaan olla muut NHL-pakit, jolloin tilanne on hankalampi. Ihan ensimmäiseksi tilanteesta tekee hankalan se, etten ole NHL:ää seurannut intensiivisesti kovinkaan pitkään, joten tietotaso on vähän hataralla pohjalla. Numminen on joka tapauksessa myös aika poikkeuksellinen pelaaja, vaikka hänellä ei änäristä olekaan juuri näyttöjä joukkuetasolla. Miehellä on kuitenkin niin mittava ja komea ura tilastollisesti, että hänetkin voi jo melkein laskea tähän "eliittiä vaikka 0 mitalia"-sakkiin (tässä tapauksessa tietysti 0 Stanley Cupia). Sen lisäksi Numminen on todistanut suuruutensa Suomen paidassa, hankkien arvokisamenestystä niin olympialaisista kuin World Cupistakin, joissa taso on ihan NHL:n luokkaa - samat pelaajathan siellä luistelevat.
Esa Tikkanen menee heittämällä suomalaisen lätkän terävimpään kärkeen. Sen sijaan NHL:n kiistattomaan eliittiin en häntä välttämättä sijoittaisi, mutta hyvin lähelle kylläkin. Mies teki kuitenkin hyvää jälkeä niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissäkin ja voitti siinä sivussa viisi SC:tä, ja lisäksi oli omassa ärsyttäjän roolissaan kiistattoman hyvä (muistaakseni pääsi jossain änärin vittumaisin pelaaja-äänestyksessä TOP10:n, mutta tästä en ole varma). Ei varmastikaan ollut tärkein pelaaja joukkueelleen (kukapa Gretzkyn kanssa pelatessaan olisi), mutta varsin tärkeä siitä huolimatta.
Aihetta sivuten - kuten itse asiassa koko viesti lähti vähän väärille raiteille, mutta pointtina on kuitenkin antaa esimerkkejä ajatusmallistani ja yrittää niiden avulla selventää myös tätä pointtiani Kivenmäestä - täytyy sanoa, etten suomalaispelaajista rankkaa NHL:n terävimpään kärkeen kuin varauksin tuon Nummisen ja sitten ehdottomasti Jari Kurrin sekä Teemu Selänteen (uskokaa tai älkää, en jokerikannattajuuteni vuoksi). Sitten on muutama rajatapaus kuten Tikkanen, Saku Koivu, Jere Lehtinen ja Kimmo Timonen, mutta mielestäni koko änärin historiaan peilaten he ovat ainoastaan erittäin hyviä pelaajia, eivät kuitenkaan kiistatonta eliittiä, sitä terävintä kärkeä tai legendoja.