Mutta jos nyt kertoisit että mikä siitä systeemistä tekee niin hyvän ja paremman kuin muut, niin kerropa ihmeessä etten vain minä joudu vastaamaan vaikka logiikka tukee näkökantaani. Joten miksi laiturien pitää pelata alhaalla? Miksi hitaat hyökkäykseenlähdöt ovat parempia kuin nopeat? Miksi Suomen on hyvä olla hidas pelinopeudeltaan? Anna tulla. Pyysin sitä viimeksikin. Nyt ehkä jotain substanssia joka on vähän perustavampaa kuin "ei se välttämättä ole näin" ilman minkäänmoisia perusteluja.
Ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä sittenkään edes halua vatvoa näitä tuntitolkulla, vaikka itsepähän lähdin. No, pidän lupaukseni.
Kuten jo aiemmin sanoin, Marjamäen Leijonien PAPP-pelikirja on pääpiirteittään se, jolla suurin osa suomalaisista Liiga-joukkueista - tai vaikkapa Ruotsin maajoukkue - pelaa. Suomen laiturit pelaavat puolustusalueellaan sekä
aluetta että
miestä. Tämä tarkoittaa sitä, että molemmilla laitureilla on ensinnäkin vastuu vastustajan viivapelaajista. Tämä lienee helposti ymmärrettävä asia. Tämän lisäksi molemmilla laitureilla on kuitenkin vastuullaan myös oma lähempänä maalia sijaitseva alueensa - siis näille alueille syntyvät 1vs1-tilanteet. Painollisen laiturin vastuulla on yhteistyössä kiekollista puolustavan kanssa estää kiekollisen mahdollinen leikkausyritys keskustaan. Tarkoituksena on siis luoda alueellinen yv-tilanne suunnilleen b-pisteen yläkaaren kohdille, mikäli kiekollinen siitä yrittää voittaa tilan maalille. Tämä ei olisi luonnollisestikaan mahdollista, mikäli laituri on aivan viivan tuntumassa. Painottomalla laiturilla -
palomiehellä - on suuri rooli koko PAPP:ssa. Hänen vastuullaan on oikeastaan koko linja viivasta maalinedustalle saakka: palomiehen tulee olla valmis blokkaamaan viivamiehen laukaukset, mutta toisaalta hänen pitää myös olla valmis paikkaamaan kamppailuhäviöitä ja auttamaan box-out -pelaamista maalin edustalla. Sinun mallissasi tämäkin laituri pelaa jossain viivan tuntumassa - hyödyksi mainitset paremman hyökkäysvalmiuden ja edut blokkipeliin. Ensinnäkin - kuten jo mainittua - puolustuspelin sujuvuuden vuoksi on jo täysin absurdi ehdotus, että laiturit olisivat kiinni pakeissa. Ja hyökkäysvalmiuden näkökulmasta tämä tarkoittaisi sitä, että laitureilla ei olisi lainkaan pelitilaa kiekon saadessaan. Hyökkäykset käynnistyisivät pitkälti seisoville jaloille puolustussiniviivalle, josta vastustajan pakki suorastaan iskisi paineen kiinni. Pelin jatkaminen vaikeutuisi kohtuuttomasti. Niin, ja blokkipelaaminen itse asiassa onnistuu alempana kuin usein luullaan. Moderni blokkipeli ei enää ole mitään yliheittäytymistä, vaan pelin sisällä tapahtuvaa toimintaa. Ja aivan lopuksi, kun puhutaan pelaajien sijoittumisesta puolustusalueella, ikään kuin pääperiaatteena: ei ole kovinkaan vaarallista, jos vastustaja saa hetkellisen ylivoiman siniviivalle. Maalinteko- tai maalinesto ratkaistaan ennen kaikkea maalin edessä. Se on yksinkertaista matematiikkaa. Omia mailoja tulee olla vähintään yhtä monta kuin vastustajan mailoja. Siksi siellä se
palomieskin häärii.
Tunnut ajattelevan, että peliä olisi paras pelata sellaisella
ylijuoksutuksella. Että esimerkiksi laiturit yrittäisivät väkisin voittaa tilan pakkien selustaan ennen kiekkoa. Ei tämä toimi modernissa jääkiekossa. Tällä tavalla pelatessa toteutetaan oikeastaan vastustajan puolustuspelin tavoitteita: luistellaan itseltä tila pois ja ajaudutaan syöttösuuntien ulkopuolelle. Päälle vielä vaikutukset viisikon venymiseen sekä puolustusvalmiuteen.. Huh, huh!
Mainitset, että "koko oman pään pelaaminen on yhtä katastrofia" ja että Suomen puolustuspäähän saadaan aikaan pitkiä kulmapelejä. Kuten sanoin, Marjamäen Leijonat pelaa taiteen sääntöjen mukaista yhdistettyä mies- ja aluepuolustusta, vieläpä siten, että hetken koittaessa sentteri ylimiehittää kulman ja peli pyritään pysäyttämään. Myös viivaan pyritään ajoittaan luomaan ylimiehitys ja näin ajamaan vastustaja pieneen tilaan. Ei Marjamäen PAPP-pelikirjassa ole mitään vikaa. Oli pelitapa mikä tahansa, peli loppuviimein perustuu kiekollisena tai kiekottomana tapahtuviin kaksinkamppailuihin, jotka pelaajat joko voittavat tai sitten häviävät.
"Liian hidas" tarkoittaa pelinopeuden puutetta. Kiekkoa liikutetaan liian hitaasti, päätöksiä tehdään liian hitaasti, hyökkäykset etenevät liian hitaasti, jne. Silmiä saa käyttää, jolloin tämäkin olisi päivänselvää eikä sitä pitäisi erikseen täsmentää.
Ei tämä ole niin päivänselvää. Edes käsite
pelinopeus ei ole kovinkaan päivänselvä. Mutta en ala siitä tässä vääntämään. Ensinnäkin; suurin osa
pelinopeudesta tulee yksilöistä. Yksilön luistelutaito, "kiekon liikutusnopeus", "päätöksentekonopeus" määrittävät pitkälti pelinopeutta. Olet kuitenkin siinä oikeassa - tai oikeammin olemme varmaankin siitä samaa mieltä - että Suomen suunnanmuutospelaaminen on ollut turhan hidasta. Olen ollut näkevinäni, että niissäkin tilanteissa, joissa ehdottomasti pitäisi lähteä voittamaan tilaa, ollaan jääty epäröimään ja hyökkäys on valahtanut puolinopeaksi tai jopa ollaan jouduttu lähtemään kokonaan organisoidusti. Tätä en juurikaan nähnyt enää Tshekkiä vastaan. Suomi käänti ensimmäisessä erässä erinomaisesti peliä ja toisaalta vaihtoi kiekolla sekä pelasi hyvän määrän organisoituja hyökkäyksiä.
Tunnut myös ajattelevan tai ainakin yleistävän, että Suomi lähtisi lähes joka kerta viiveellä. Olet oikeassa siinä, että Suomen hyökkäyksiinlähdöissä on ollut viivettä. Mutta ennen kaikkea Suomen pitääkin lähteä runsaasti, tarpeen mukaan,
viivelähdöillä. Tämä on jo niin monitahoinen asia - vaikkakaan ei edelleenkään mitään rakettitiedettä - etten viitsi sitä ruveta perkaamaan. Kuten sanoin, Tshekki-pelin ensimmäisessä ja paikoin kolmannessa erässä pelaamisen rytmitys nopeine ja hitaine vaiheineen lähestyi jo erinomaista. Toinen asia on vielä puolustuspelin rytmitys, joka on oikeinkin olennainen asia ja jossa olen nähnyt ongelmia, mutta en mene siihen, kun et itsekään siitä puhunut.
Katsotaanpa illan peli ja väännetään sitten lisää, jos tarvetta ilmenee. Kuten sanoin, tällä pelitavalla on kaikki mahdollisuudet menestyä. Vielä sieltä se ehjä 60-minuuttinenkin tulee.
Edit:
@Perreault85 juuri näin.