Voisiko joku selittää, miksi Ahokas floppasi? Olin saanut käsityksen, että hän antaisi ennemmin pelaajien pelata kuin painottaisi liikaa pelikirjaa. Silti kun Rautakorpi sai potkut joukkueesta kesken nuorten MM-kisojen, Ahokkaan saapuminen tilalle ei yhtään saanut joukkuetta parantamaan otteitaan (pelillisesti siis: peli oli aivan yhtä sekavaa, vaikka Sveitsistä ja Latviasta kaivettiinkin voitot), ja sama fleguilu jatkui tämänkin vuoden U20-kisoissa.
Minäpä yritän. On jotensakin hellyttävää täällä pohdinnat esim. Marjamäen karismasta tai sen puutteesta. Se on tyhjää diiba daabaa. Suomalainen kiekko kokonaisuutena on kutistunut näiden meidän pelien kanssa tämmöseen "pane mua" kiekkoon ja oleellista siinä on, että osataan defensiivinen 1-2-2 tai träppikiekkio. Liigassa sillä pärjää, koska mikään valmennus ei osaa enempää. Kv - tasolla niin seurajoukkueissa, kuin maajoukkueissa aika on ajanut tuosta ohi jo ajat sitten. Tähän taisin kiinnittää huomiota jo viime mämmäreiden aikaan (muistaakseni tännekin tilitin). Suomalainen valmennus funtsii asiat puolustuksen kautta entiseen malliin, mutta nykylätkässä se ei tuota offensiivisesti mitään. Kärki maailmassa, eikä pelkästään kärki on kehittynyt taktisesti siihen suuntaan, että pelit ratkaistaan keskialueella, mutta ei defensiivisesti, vaan offensiivisesti. Tätä ei suomalainen taktinen valmennus ole kyennyt hoksaamaan. Tässä mielessä peli on lähentynyt jalkapalloa (automaattisesti, kun taso paranee) ja kun jalkapallossa voittaa se. joka voittaa keskikentän, niin jääkiekossa voittaa se, joka voittaa keskialueen. kaikki, mitä tapahtuu hyökkäysalueella on lähtöisin siitä, mitä tapahtuu keskialueella. Suomessa puhutaan viivojen voittamisesta, mutta se on vain osatotuus, vaikka sinällään totta onkin.
Siellä keskialueella offensiivisesti merkittävintä on se, mitä kiekottomat tekee. Suomessa ne tuppaa olemaan statisteja, kuin kaupungin duunareita, jossa yksi tekee ja muut katsoo. Kv _ kiekossa tämä on ohitettu jo pari kautta sitten. Mennyttä on myös meitin pelin rytmittely ( viivytellään omissa ja kerätään viisikko omalla alueella ja lähdetään organisoidusti hyökkäämään) koska jokainen joukkue, joka on valmennettu pelaamaan keskialue oikein tekee tyhjäksi jokaisen moisen yrityksen, siirtokiekkoon tai hätäiseen dumppaukseen päätyy ne, tämä siksi, koska suomalaisilla joukkueilla ei ole mitään käsitystä kuinka keskialuetta voisi pelata, saati voittaa offensiivisesti. Korostan, että pelaajien taitotaso riittää kyllä tasapäiseen haastamiseen, valmennuksen taktinen osaaminen ei vaan riitä.
Siksi niin Ahokkaan junnuista, kuin Marjamäen senioreista tulee tunne, että ne vetää joko virkamiesmäisesti, varoen tai ilman tunnetta, koska pelitavallisesti ne ei yksinkertaisesti voi saavuttaa mitään.
Minä olen asian suhteen täysi maallikko, mutta en sentään idiootti ja kaikki kirjoittamani on jokaisen nähtävissä noissa peleissä, jos vaan viitsii katsella. Mun huomiota aiemmin kiinnitti eht - höntsän Kanada matsi, jonka satuin paikan päälle tsuumaamaan ja vaikka siinä pelissä Suomi taisi voittaa, niin taktisesti se oli jäätävän paskaa tekemistä Suomelta. Vastustaja pelasi materiaalieron johdosta pelkästään selviytymisestä, mutta Suomella ei ollut taktiseti yhtään mitään laittaa pöytään, ainoastaan materiaaliero. Siinä, niin kuin kaikissa harkkamatseissa, vastustajille oli samantekevää mikä on tulos, koska höntsä palveli ainoastaan omaa kehittämistä, siinä missä Suomi väänsi tosissaan. Ihan sama tää lässytys, että kun tsekki kaatui harkkahöntsässä kisojen kenraalissa, Suomikiekkomiehet pitää sitä jonkinlaisena todisteena siitä, että kartalla kyllä oltiin, mutta... tosiasiassa tsekkejä ei kiinnostanu pätkääkään peli, tulos tai vastustaja, siellä pantiin omia palikoita ojennukseen oikeita pelejä varten.
On myös vähän dadaa höpötellä siitä kuinka joku valmentaja antaa vapauksia ja joku vaatii noudattamaan pelikirjaa, koska sillä ei sinällään ole mitään merkitystä tuloksen kannalta. Valmennuksen on aina kumminkin luotava sapluuna, jolla niistä vapauksista olisi jotakin hyötyä, ilman sapluunaa se on koohottamista ja tulos sattumanvaraista. Niin kuin se on myös aina silloin, jos keskialue jää voittamatta, jokusen paikan aina yksilöillä saa, mutta viimeistelyn pitäisi olla sitten kliinistä ja virheetöntä. Vaan ei koskaan ole, kun keskialueen peli voi ainoastaan tuottaa sen ajan ja tilan kliinisyydelle.
'
Hupaisaa tulee olemaan seurata näitä mämmäreitä, kuinka tällä valmennuksella ja noilla pelureilla mennään pohjaan kuin estonia konsanaan ja samalla saadaan kuulla lässytystä siitä, kuinka luotiin paikkoja enemmän kuin vastustaja, vaikka tosiasia on, että 9/10 on toivotonta räpellystä ja se yksi tuhrataan ihan vaan yksilön jäätymisellä. Ei pompi, eikä ole tuuriakaan, mutta parempaa kohti mennään.
Siihen sanoisin loppukaneetin, että jos taktinen osaaminen puuttuu valmennuksesta, puuttuu sieltä myös toimiva visio siitä, minkä tyyppisiä pelaajia joukkueeseen pitäisi balansoidusti hakea, nyt se ollut yhden tyypin hakua ja jos ei riittävästi yhtä tyyppiä löydy, se lähimpänä oleva valittu ei ihan se yksi tyyppi kuitenkin pakotetaan siihen yhteen tyyppiin.
Moni luulee varmaan tämän myötä, että Marjamäkeä parjaan, mutta ei, niin se menee, että liitto, katso peiliin.