Niin ja toisekseen tämä oman vastuun korostaminen antaa nuorille ihmisille minun mielestäni terveemmän viestin siitä, että suhteeseen ei kannata lähteä ihan kenen kanssa tahansa. Marilyn Manson ei ole koskaan näyttänyt varsinaisesti miltään joka kodin unelmavävyltä. Ymmärrän sen, että nuoret ihmiset ovat vielä aika kypsymättömiä, mutta siitä huolimatta, ja oikeastaan juuri sen takia tätä omaa vastuuta pitäisi heille teroittaa.
Minun mielestäni taas ihan väärä asia korostaa jutussa, eli älä lähre shinne. Tämä perässä tuleva vuodatus ei välttämättä juuri sinulle kohdistettu, vaan yleisemmin keskusteluun "uhrin vastuusta", mutta lainasin nyt tämän kohdan.
Evoluutio on hyvin karkeasti yleistäen järjestänyt asiat niin, että johtavassa/maineikkaassa asemassa olevat, hyvin toimeentulevat ja aloitekykyiset koiraat tulevat olemaan kovassa kysynnässä jatkossakin. Vaikka olisivatkin renttuja (ja kuinka meidän kunnon miesten käy).
Naisilla yleisesti on nämä sosiaaliset verkostot kunnossa, ja miesvalinnoista keskustellaan. Jos ystävättärien, äidin ja muiden fiksumpien naisten neuvot että Manson kannattaisi jättää sikseen eivät auta, niin jonkun yhteiskunnan äijäkerhon hyvää tarkoittavat neuvot eivät auta senkään vertaa hälventämään ruusunpunaisia romanttisia kuvitelmia. Ei me voida estää nuoria ihmisiä tekemästä huonoja valintoja.
Sen sijaan mikä yhteiskunnassa voidaan tehdä on juurikin "me too", eli estetään niitä karmeita hyväksikäyttötapauksia sillä, että kerrotaan naisille miten heillä on määräysoikeus omaan kroppaansa, miten tunnistaa hyväksikäyttäjä ja tiedostaa ettei nämä muutu (eli miten lähteä tuhoisasta suhteesta ajoissa), ja luoda sellainen yhteiskunta jossa on turvallista tulla esiin kertomaan miehen sopimattomasta käyttäytymisestä, vaikka tämä olisikin rikas & vaikutusvaltainen ja miljoonien ihmisten fanittama.
Tuossa jossain aiemmin oli puhetta perättömien syytösten aiheuttamasta vahingosta mm. Metsäkedolle, Patrick Kanelle ym. En halua vähätellä tätäkään, mutta kyseiset herrat lienevät kuitenkin ok, siinä missä Epsteinin, Nygårdin ym. tyyppien uhrit monesti eivät ole. Tuollaiset rikkaat ja vaikutusvaltaiset herrat saivat jatkaa toimintaansa vuosikymmenien ajan, juuri siksi koska uhrit on niin haavoittuvassa asemassa.
Jos olet joku 14-vuotias tyttö jota Epstein käytti hyväkseen, niin miten voit ylipäänsä tulla asian kanssa esiin, jos on vaarana että sinua epäillään valehtelijaksi, kyseenalaistetaan olitko todella uhri tilanteessa (koska sinua johdateltiin etkä siksi taistellut kynsin ja hampain vastaan), ja Epstein voi miljoonillaan tuhota sinut ja tulevaisuutesi selviten itse ilman mitään seurauksia? Sen takia näissä asioissa tullaan usein esiin vasta pitkän ajan päästä, ja sitten kun yksi uskaltaa kertoa niin muutkin uhrit vasta rohkaistuvat.
Heikompiin osapuoliin kohdistuvat rikokset on niitä kaikista kuvottavimpia, ainakin minulle. Erityisen raivostuttavaa on, kun niiden sallitaan jatkua vuosikymmeniä ja vaatia aina uusia uhreja, vaikka koko homma olisi mahdollisesti saatu stoppiin jo heti alkutekijöissään jos sitä ensimmäistä kainosti asiasta vihjattu uhria olisi uskottu eikä vaiennettu.
Sen takia olen hyvin allerginen kaikille näkemyksille, että ensireaktion mahdollisen uhrin kertomukseen tulisi olla "no kyllähän sä nyt varmaan tiesit jo lähtiessäsi että sellaista se tulee olemaan", tai vastaavaa. Se lähettää täysin väärän viestin siitä, kannattaako hyväksikäytöstä tulla edes kertomaan.
Näin niin kuin yleisenä ajatuksena mahdollisista hyväksikäyttötapauksista kertomiseen, en ole tarkkaan perehtynyt juuri Mansonia koskeviin syytöksiin. Herran elämä tai musiikki ei ole myöskään kiinnostanut minua ennen kuin satuin lukemaan tätä keskustelua.