Prässin keskeisin periaate: "Kun yksi liikkuu, kaikki liikkuvat".
Tuo on yksi isoista puutteista Unitedin pelissä ja keskeinen syy sille, että vastustaja pääsee Unitedin muodon läpi rakentaessaan peliä alhaalta. Tämä tapahtuu säännönmukaisesti joka pelissä, niin eilenkin.
Unitedin palloton muoto on lähes aina 4-4-2 Brunon ja Hojlundin ollessa ylimmät pelaajat. Kun toinen heistä lähtee prässäämään, toinen seuraa sovitusti perässä, laitahyökkääjät sulkevat vastustajan laitapakit syöttösuuntien ulkopuolelle ja Mainoo nousee vastustajan kutosalueelle. Se, mitä ei tapahdu on, että puolustuslinja reagoisi. Laitapakit eivät juuri koskaan nouse mukaan prässiin, jolloin vastustajan alakerta pystyy pelaamaan prässilinjan yli laidoille, joilla on pelaajat vapaina. Samalla alakerta - topparit ja kutonen - pysyvät matalalla, jolloin keskikentällä on tilaa. Siitä myöhemmin.
Eilen tuo toistui yli kymmenen kertaa, ensimmäisen kerran jo ihan alkuminuuteilla. Toinen puoliaika oli puoli tuntia aivan silkkaa kaaosta tämän osalta. Näin ei voi jatkua.
---
Mainoon ohjeistus on ilmiselvästi pysyä kasialueella ja ikään kuin tasapainotella Brunon ja Casemiron välisen etäisyyden puolittajana. Tämä on ollut kauden kauheimpia valintoja (eikä muuten liity mitenkään Mainoon tasoon pelaajana), sillä keskikentän pohjapelaaja on jäänyt yksin valtavaan tilaan.
Eilen Casemiro oli taas kerran aivan hukassa puolustuslinjan edessä, kun tarjolla oli pelkkiä huonoja vaihtoehtoja. Kannattaa käydä kurkkaamassa esimerkkitapaukseksi vaikkapa se tilanne, kun Watkins pääsi nokikkain Onanan kanssa (23:55 eteenpäin): Case joutui valitsemaan alaspäinjuoksun ja keskikentän väliltä, ja välittömästi kun siirtyi jeesaamaan Varanea, Ramsey pelasi kymppipaikalla aivan vapaana olleelle McGinnille, joka jatkoi ykkösellä Watkinsille. Ja aivan vastaavia aukkoja nähtiin jatkuvasti, ja niistä syntyi paikkoja jokaiselle Villan hyökkääjälle.
Ei tämä Casen piikkiin mene, mutta kyllä hänenkin puutteensa näkyvät nyt jatkuvasti selkeämmin, kun työsarka on niin mahdoton. Syötöt ovat heikkoja, jalka ei riitä ja se mieluinen rikkova rooli muuttuu mahdottomaksi, kun vastustajat ovat ison tilan turvin kaukana hänestä.
---
Anekdoottipari voittomaalista:
1. Kyllä, McTominay pelasi tilanteen vahvasti ja eritoten kyllä, Dalotin keskitys oli yltä päältä mantelimassassa, Bounty-patukoissa ja vihreissä kuulissa, mutta Mainoon pallovarmuus ennen sitä oli avainasemassa. Hän piti Varanen syötön jälkeen pallo hallussaan kahta aggressiivista Villa-pakkia vastaan juuri sen verran, että Dalot kerkesi laidalta välikaistalle. Todella hyvä ja kylmäpäinen suoritus noin nuorelta jätkältä taas kerran. Moni olisi jättänyt kääntymättä ja painanut laput silmillä boksiin haastamaan. Yksin kahta vastaan se olisi ollut väärä ratkaisu.
2. Outoa kritisoida, kun tilanteesta tuli maali, mutta sillä hetkellä, kun Varane pelasi pallon Mainoolle, Unitedin kenttätasapaino oli aivan hirveä. Siellä oli seitsemän Unitedin pelaajaa hyökkäyslinjassa ja kaikki kolme puolustajaakin olivat toispuoleisesti sijoittuneina ja kaukana toisistaan. Jos tuossa olisi riistetty pallo Mainoolta pois (mikä ei olisi ollut mikään ihme), Villalla olisi ollut latu täysin auki aina Unitedin boksiin saakka.
Että kiitosta vaan, Kobbie!
All in all, Birminghamissa vituttelee varmasti aika lujalla kädellä. Heillekin tämä oli kuuden pisteen peli, ja joka ikisen pelillisen logiikan mukaan heidän olisi pitänyt voittaa, mutta toisinpäin kävi, kun Carringtonin kasvatit hoitivat taas pisteet Cottonopolikseen. Emery teki yhden ainoan virheen, joka oli Baileyn vaihtaminen Tielemansiin. Tuo muutti pelin kulun viimeiseksi vartiksi, ja United pystyi pysymään laidoilla pallossa huomattavasti paremmin, samoin kuin hyökkäysalueellakin.
PS. Boksipelaamisesta plussaa kummankin päädyn osalta. Ainoastaan se maali (ja juuri edeltänyt tilanne) oli miinusta, mutta tuollaisia kaaoshetkiä sattuu kaikkein parhaimmillekin.
