Sinänsä tietysti hienoa, että malttia löytyy ja eihän kaikkea voi kaataa valmentajan niskaan, mutta silti kyllä ihmetyttää tämä yltiöpositiivinen suhtautuminen hänen suorituksiinsa.
Mä voin vastata tähän, koska olen varmasti yksi niistä, joilta löytyy eniten luottoa OGS:ään.
Kyse ei ole seuralegendan statuksesta tms. - ainakaan itselleni - vaan muista asioista. Oikeastaan tämän voi tiivistää kahteen asiaan:
1. Olen filosofia on oikea. Hänen ajatuksensa siitä, mitä Manchester Unitedin pitää edustaa ja miten se saavutetaan vastaa täysin sitä ajatusta, joka minulla on. Tämä on siis jossain määrin myös henkilökohtainen kannanotto, vaikka ajattelen kyllä, että tässä on myös objektiivisesti parempia elkeitä, kuin Moyesin, van Gaalin ja Mourinhon toiminnassa.
- Akatemian toimintaedellytysten parantaminen: kaikki lähtee Unitedissa tästä. SAF:n jälkeisten managerien tapana on ollut jättää akatemia hyvin vähälle huomiolle. Solskjaer on tehnyt täysin toisella tavalla: hän on ohjannut akatemiaan huomattavasti lisää resursseja (olosuhteet, valmennus, uudet pelaajat sekä kotimaasta että muualta) sekä omaa huomiotaan. Hyökkäävä pelitapa halutaan iskostaa koko pelaajakehitykseen ja siellä korostetaan tätä nykyä Man Unitedin arvoja. Niistä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta en nyt tässä ryhdy siihen, ellette pakota.
- Unitedista halutaan pitkäjänteisesti toimiva seura: vaikka Glazerit ja osin Woodward tuntuvat tekevän kaikkensa tämän kusemiseksi, Olen ajatus on lopettaa se turbulenssi, joka Unitedia on vaivannut sitten Fergusonin lopettamisen. Tähän kohdistuu itselläni eniten epäluuloa, ei tosin tähtäimen, vaan seuran sisäisten edellytysten vuoksi: onko Unitedilla selkärankaa kestää huonoja vuosia, vai jatketaanko linjan muuttamista entiseen malliin. Moyes uusi koko henkilökunnan tullessaan, van Gaal peluutti aivan erilaista jalkapalloa ja aivan erilaisilla pelaajilla kuin edeltäjänsä, Mourinho oli, no, Mourinho. Aivan täysin erilainen hänkin. Samalla puuttui tuki, selkänoja sille, että kukin manageri olisi voinut oikeasti toteuttaa itseään ja ajattelutapaansa. Tästä Ole on puhunut paljon ja viitannut epäsuorasti edeltäjiensä ongelmiin. Toivottavasti se loppuu.
- Englantilaisuus! OGS haluaa omien kasvattiensa ohella tuoda seuraan vahvan englantilaisen/brittiläisen rungon. Maguire, AWB ja omat pojat McTominayn, Rashfordin, Hendersonin, Greenwoodin ja parin nuoren pakin ohella ovat osa tätä suunnitelmaa. Tämä siirtoikkuna on ollut siksi(kin!) huono, että se ei vastaa managerin aiempia puheita seuran tavoitteista.
2. Tulokset ovat olleet oikeansuuntaisia. En sano hyviä, koska "hyvä" tarkoittaa Unitedissa mestaruudesta kisaamista, mutta siihen nähden, minkälaisessa jamassa joukkue oli, nyt tilanne on parempi. Ikävän hidastahan tämä kehitys on, mutta toisaalta easy fixiä ei ole olemassa, sen ovat todenneet jo edeltävät kolme manageria - eivätkä Fergusonin alkuvuodetkaan olleet missään nimessä hyviä.
- Puolustus oli viime kaudella oikeasti hyvä. Tätä on täällä jo avattu, mutta se on syytä mainita edelleen: United päästi kolmanneksi vähiten maaleja ja todella moni päästetyistä maaleista syntyi epätavallisten henkilökohtaisten virheiden seurauksena. Tämän alkukauden kaltaista sekoilua ei nähty kuin vain harvoin.
- Moni pelaaja on ottanut isoja askeleita eteenpäin. Keskeisimmin näistä voi mainita hyökkäyskolmikon, Fredin, McTominayn ja Williamsin. Myös AWB osoitti viime kauden lopun mittaan viitteitä hyökkäysedellytystensä kehittymisestä, mikä on ollut yksi ison valmennuspanoksen kohde hänen kohdallaan.
- 66 pistettä ei ollut parannus edelliseen kauteen (joka oli toki Mourinhon alaisuudessa menossa jonnekin 47 pisteen tietämille!), mutta tässäkin on mutta: United menetti aivan häkellyttävästi kahdeksan pistettä viime hetken tasoitusosumiin. Tällainen lopun haparointi on pakko saada korjattua tälle kaudelle, ja siihen ei ole sopiva ratkaisu voittaa peli loppuvihellyksen jälkeisellä pilkulla.
- Koronatauon jälkeen United oli liigan paras ja huom! parhaiten pelannut joukkue. Pää kesti, tulosta syntyi ja tiukassa paikassa päästiin neljän sakkiin.
Ole Gunnar Solskjaer ei missään nimessä ole immuuni kritiikille. Hän on sanonut niin itsekin ja niin on sanottu myös tällä palstalla. On kuitenkin täysin hedelmätöntä tulla jokaisen tappion jälkeen jauhamaan Pochettinosta ja ihmettelemään, miksi OGS:n annetaan harjoitella valmentamista. Samalla tavalla olisi hedelmätöntä jauhaa jokaisen voiton jälkeen siitä, miten uusi Ferguson on syntynyt (vaikka eihän kukaan voittojen jälkeen Olesta puhu...). Ei se niin mene, vaan tilannetta on seurattava pidemmällä aikavälillä - etenkin jos emme halua sortua siihen lyhytjänteiseen "valmentaja ulos ja uutta arpaa sisään" -tyyliseen toimintatapaan. OGS:llä on tietyt keskeiset kehittämiskohteet, kuten juurikin reagointi pelin sisällä, puolustuslinjan toimivuus ja pelaajien kehittäminen. Jos niissä epäonnistutaan, Ole on epäonnistunut. Toistaiseksi pidemmän aikavälin arvio on, että Ole ei ole epäonnistunut. Katsoisin tilannetta seuraavan kerran kauden päätteeksi, ellei nyt jotain aivan radikaalia tapahdu.