Näin on; keskeiset periaatteet on ilmiselvästi näkyvillä: palloa pidetään, linjojen taakse tehdään juoksuja, alhaalta rakennetaan laidoille ja keskustaa hyödynnetään vasta ensimmäisen prässilinjan ohittamisen jälkeen, hyökkäyksissä ylin linja on aina vähintään neljä pelaajaa jnejnejne.
Se, missä tämä ad hoc preseason on vielä täysin kesken, on käytännössä kaikki detaljit - tietenkin. Ehkä se kaikkein isoin muutos on tullut prässiin; muoto (tasapaino) on jo näkyvissä, mutta rytmi on aivan hakusessa. Kukin pelaaja kyllä tekee töitä tai yrittää tehdä töitä paljon ja hyvällä moraalilla, mutta ajoitukset - eli käytännössä yhteistyön laatu - ovat vielä ihan mitä sattuu.
Tuon ohella keskikenttä on aika monta kertaa pelissä ihan pulassa. Tämähän ei liity pelaajien laatuun tms. vaan ihan vain muutokseen: pelaajat ovat vähän eri paikoissa kuin mihin on totuttu ja kompaktius ei ole likimainkaan valmiilla tasolla. Kaksi pelaajaa vierekkäin keskikentällä on ihan eri dynamiikka kuin se, mihin tuolla on totuttu. Se myös vaatii paljon wingbackeilta ja keskimmäiseltä topparilta.
Vielä lisäksi monenkin analyytikon esille nostama physical flooring on iso tekijä: United kaipaa yksinkertaisesti nopeutta ja fyysisyyttä joka puolelle kenttää. Yoro tuo tätä, samoin tietty esim. Mount ja Höjlund, mutta melkeinpä kaikkien muiden pitää päästä kehittymään enemmän tai vähemmän.
Tuohon liittyen, de Ligt ei kyllä värjännyt eilen itseään kullalla, eikä ole ollut häävi pitkiin aikoihin. On hyvin vaikea nähdä hänen pysyvän joukkueessa tai ainakaan avaajan roolissa sopimuksensa loppuun. Hänellä ei vain ole niitä ominaisuuksia, joita tuossa tarvittaisiin. Toinen vastaava on Dalot, jolle tulee puolustustehtävissä aivan täysin käsittämättömiä oikosulkuja. Hän oli pallolla melko hyvä, mutta tuossa roolissa tarvitaan muutakin.
Sitten spektrin toisessa päässä olivat Höjlund ja Mazraoui. Molemmat olivat pelin parhaat United-pelaajat. Mazraoui on aivan helvetin hyvä pelaaja, siis aivan mieletön. Höjlundista taas ei ole ollut eikä ole jatkossakaan mitään huolta.
Tässä vaiheessa tuolla on pienehkö joukko profiileja, joista näkee jo tässä vaiheessa, että soveltuvat varmasti Amorimin joukkueeseen. Lisääkin tulee, kunhan löydetään profiileja vastaavat roolit ja pelitapa alkaa iskostua paremmin, mutta tässä vaiheessa selkeät ovat Onana, Mazraoui, Shaw, Ugarte, (Mainoo!), Mount, Amad ja Höjlund.
Moni asiantuntijakin - ja esimerkiksi Kuusinen eilen - on ymmärtänyt tuon Amorimin "kahden kymppipelaajan" ajatuksen väärin. Se ei kuvaa pelaajatyyppejä, vaan pelipaikkoja: nuo pelaajat pelaavat tuplakymppeinä, joo, mutta lähtökohtaisesti toinen heistä on hyökkäävä pelaaja, toinen pelintekijä. Garnacho on ollut tuo advanced attacker ja Bruno sekä Mount sitten se prässiä tekevä ja tukeva pelintekijä. Epäsymmetrisyys on näkynyt myös wingbackien osalta: toisella puolella puolustaja, toisella hyökkääjä jne.
Haluaisin nähdä tuon hyökkäyslinjan muodossa Rashford - Höjlund - Mount ja vielä niin, että wingbackit olisivat Shaw ja Amad. Eilen nimittäin nähtiin, että kun tarjoilu pelaa, maalipaikkoja tulee: Garnalla kolme paikkaa (sen maalin lisäksi), Rashfordilla yksi, Mount pommitti ylärimaan ja Höjkku tietty kaksi maalia. Tuossa ryhmityksessä olisi aika paljon kunnossa, etenkin jos Bruno pelaisi eilisessä roolissaan taustalla.
Tässähän odottaa Toffees-peliä jo ihan positiivarina taas! Vaikea peli siitäkin tulee, toivottavasti Amorim katsoo Branthwaitea "sillä silmällä", mutta peliesitys kiinnostaakin nyt enemmän kuin lopputulos.