Taktisesti United oli selkeästi erilainen kuin aiemmissa peleissä, sillä kovaa prässiä ei nähty. Enemmänkin tuo muistutti ten Hagin ensimmäisen kauden pelejä: yksivaiheisen "ohjausprässin" jälkeen vetäydyttiin alemmas, oltiin mahdollisimman tiiviitä ja pyrittiin nopeisiin vastaiskuihin. Tämähän on vähän sellainen selviytymispelitapa; ekalla kaudella ei voitu pelata pallolla progressiivisesti ja nyt taas reagoitiin 4-2-4:n aiheuttamiin alivoimatilanteisiin.
Ihan hyvä, mutta...
- Eka puolituntinen oli kamala. United oli aivan pulassa, vaikka Soton ei edes prässännyt. Kotijoukkueen pallollisuus oli todellinen haaste, ja saivat useamman nopean käännön ylhäällä vastaprässillään. Dalot ja de Ligt olivat vaikeuksissa ja Mainookin teki kaksi typerää virhettä, toki jäätyään turhan yksin kutospaikalle.
- Onana pelasti Unitedin katastrofilta. Ennen tuota rankkaria Soton pääsi jatkuvasti paikoille ja piti Unitedia suorastaan pilkkanaan. Pilkun jälkeen taas eivät saaneet aikaan oikein mitään. Tapahtui täydellinen henkinen lamaantuminen, jota de Ligtin maali vielä syvensi. United siirtyi vastaavasti täydestä kontrollittomuudesta täydelliseen kontrolliin.
- Ongelma on, että vähänkään paremmat joukkueet eivät anna Unitedille tuollaista mahdollisuutta. Soton ei osannut reagoida pelin muutoksiin juuri mitenkään, ja varsinkin Unitedin maalin jälkeen heidän keskikenttänsä jäi pelistä pois; liian ylhäällä, liian reaktiivinen jne. eli peli meni heiltä perässä juoksemiseksi. Tulee todellakin pitkä kausi heille.
Pelaajista:
- Amad ja Mazraoui pelaavat hyvin yhteen.
- Hyviä onnistumisia laitureille, toivottavasti jatkuvat.
- Kuten joku kirjoitti twitterissä, Garna subina on vähän kuin huijauskoodi. Ehdottomasti produktiivisempi oikealla kuin vasemmalla, mutta juurikin vaihtopelaajana tuo ero on paljon pienempi.
- Mainoon pitäisi saada lepoa, ja tämä vaatii valmennukselta rohkeutta.