Rangers-ottelussa toinen jakso oli kakkoskokoonpanolla sinnittelyä. Ainoastaan Joe Hugill esiintyi edukseen. Ensimmäisellä jaksolla oltiin Yoron jäljillä. Leny esiintyi todella hyvin edukseen, samoin Amad, Toby Collyer ja vasen pakki Sam Murray, jonka liike ja syöttötaito olivat hyvää luokkaa. Harry Amass jäi toisella jaksolla selvästi jälkeen. Onana oli muuten normaali itsensä, mutta roiski pitkiä palloja sivurajoja pitkin ja usein uloskin.
Ensimmäisessä ottelussa Rosenborgia vastaan kentän selvästi paras United-pelaaja oli tsekkiveskari Radek Vitek, jota kannattaisi mielestäni ajaa sisään edustusjengiin. Harmi, että kuparinen rikkoutui aivan viime hetkillä.
Kummassakin ottelussa Casemiro on toiminut joukkueen kapteenina eivätkä hänen suorituksensa ole vakuuttaneet. Hitautta, avausvirheitä ja niitä seuranneita vapareita vastustajalle vaarallisista paikoista. Ensimmäisen United-vuoden erinomaisuuden jälkeen on kauheaa, kuinka jalat ovat lähteneet alta.
USA:n kiertueelle tulevat sitten mukaan muutkin musketöörit, joista odotan erityisesti Garnachon paluuta, Lichaa Yoron pariksi sekä kolmikon Fernandes - Zirkzee - Höjlund yhteistyötä.
Mielenkiintoista on myös seurata Silly Seasonin loppua. Ainakin Casemiro, Mason Mount, Marcus Rasford ja Aaron Wan-Bissaka voitaisiin lyödä lihoiksi vielä kun yhdestäkään heistä saa jonkinlaista siirtokorvausta. Keitä sitten nähdäänkään punapaidoissa ensi kaudella (Ugarte, Rabiot jne??).