Katkera tappio oli tuloksena, mutta ylpeydellä voi kuitenkin Cityn värejä tunnustaa. Hetkeksikään ei annettu periksi ja välillä oli jo tunne, että tämä saatetaan sittenkin hoitaa. Sitten toistui syyskuun painajainen, ManU teki ratkaisevan maalin lisäajalla. Tällä kertaa lisäaikaa ei tosin ollut annettu liikaa eikä siitä ole napisemista. ManU vain osoitti tasonsa. Joukkue painaa aina loppuun asti ja on yleensä vaarallisimmillaan viimeisen viiden minuutin aikana. Siinä on vielä pieni ero näiden joukkueiden välillä. City ei ihan jaksanut uskoa, vielä. Lähemmäksi on kuitenkin rakasta naapuria tultu ja välillä pelattiin erinomaista futista. Kaiken kaikkiaan peli oli viihdyttävä, ainakin toisella puoliajalla.
City on mielenkiintoisten valintojen edessä puolustajien suhteen. Nuori Boyata on pelannut mielestäni erittäin hyvin maanmiehensä Kompanyn toppariparina. Joutuuko hän väistymään, kun Kolo Toure palaa muonavahvuuteen, vai siirretäänkö Kompany keskikentälle? Kuka sieltä väistyy? Pian kuntoutuu myös Lescott. Lisäksi toppareiksi kelpaavia ovat Onuoha ja Richards.
Ikuinen ongelma, vasen laitapakki, on vieläkin ratkaisematta. Jostain pitäisi saada Evran tasoinen pelaaja sille paikalle. Ei taida olla saatavilla tähän hätään. Bridge ei selvästikään ole tarpeeksi hyvä. Garrido, joka näyttää olevan Mancinin suosiossa, on ihan ok, mutta ei myöskään riitä maailman huippujen joukossa.
Hyökkäyksessä näyttää paremmalta. Bellamy ja Tevez ovat edelleen loistoiskussa. SWP on vielä vähän keskenkuntoinen loukkaantumisensa jäljiltä, mutta parantanee. Adebayor oli yllättävän pirteä päästyään peliin. Pelituntuman puute tosin taisi näkyä mm. surkeana puskuna vapaasta paikasta. Penkillä on lisäksi Petrov, joka on aina vaarallinen kentälle päästessään.
Kauden ykköstavoite on tietysti neljän joukkoon pääseminen liigassa, mikä on täysin mahdollista. Lisäksi FA-cupissa on hyvät mahdollisuudet päästä pitkälle.