Forsbergilta kysyttiin että minkälainen Sakic on pukukopissa niin sanoi että aika hiljainen kaveri. Vitsaili että ainoa puhe jonka muisti Sakic pitäneen joukkuelleen oli mallia "Bussi ois lähtövalmis". Sakic oli niitä pelaajia jotka johti omalla esimerkillään ei äänekkäillä palopuheillaan jotka taas oli enemmän Fopan heiniä. Johtamistyylejä on erilaisia ja tuntuu aina välillä että jengi edelleen luulee että se että käskyjä huudetaan kuin armeejassa on paras ja ainoa oikee.
Ja Sakichän oli siis yksi suosikeista kun aloin seuramaan NHL:lää kun oli suosikkijoukkueeni Québec Nordiquesin paras pelaaja. Eli sikäli on kyllä kaverin uraa tullu seurattua tarkasti.
Juuri näin. Palopuheet ja psyykkaukset kokevat kuitenkin inflaatiota liian usein käytettyinä, vaikka olisivatkin jatkuvasti priimalaatua. Esimerkillä johtaneilla oli aina se etu, että jos suu tarvitsee joskus avata, kuuntelee vastaanottaja(t) varmasti mielenkiinnolla. Mitä vähemmän tarvitsee äänessä olla, sitä suurempaa tarunhohtoisuutta kasvattaa omille hartioilleen. Hissukka oli tietysti väärä sanavalinta tässä yhteydessä, mutta itse ymmärsin kyllä sen, mitä ajoit takaa.
E: Kärjistetysti vähän sama kuin olisi sanonut Dustin Byfuglienia pehmeäksi pelaajaksi sen perusteella, että hänellä oli hieman muita korkeampo rasvaprosentti. Teknisesti oikein, mutta joku vaatii varmasti tilille.