Noniin, nostetaan takakin ketjua sitten ylos kun spring training on jo taydessa vauhdissa ja joka vuotinen road trip Tampaan on tehty eika nahty Yankeesin edes tekevan yhtaan juoksua.
Joka tapauksessa, paljon on taas tapahtunut viime kauden jalkeen. Yankees siis voitti World Seriesin ensimmaisen kerran sitten vuoden 2000 ja samalla seuran historian 27. mestaruuden. Nyt siis alkaa 28. mestaruuden metsastys tutuissa tunnelmissa ja niin kuin sen pitaakin olla – hallitsevana mestarina.
Suurimpia siirtoja olivat Doc Halladayn siirtyminen Torontosta Philadelphiaan, jolla Phillies tietysti vahvisti joukkueettaan aika merkittavasti, vaikka samassa treidissa Cliff Leen menettivatkin.
Yankees vahvisti joukkuettaan hankkimalla Javier Vazquezin takaisin Atlantasta. Javyhan kavi jo 2004 Bronxissa koittamassa onneaan ja hanen piti periaatteessa korvata itse Roger Clemens, mutta silloin hyvan alkukauden jalkeen Vazquez loukkaantui eika loytanyt enaa itseluottamustaan. Javyn Yankees-ura loppui tuolloin siihen surulliseen Game 7 Red Soxia vastaan ALCS:ssa kun Johnny Damon vetaisi Javyn ensimmaisen syoton grand slamiksi ja peli oli selva ja The Curse murrettu. Sittenhan Javy lahti Arizonaan ja vaihdossa tuli itse The Big Unit.
Lisaksi Cashman paatti, etta vanhenevat Damon ja Matsui saavat lahtea ja tilalle hankittiin Curtis Granderson Detroitista. Damon ja Matsui olivat molemmat isossa roolissa viime kaudella, mutta totuus on, etta molemmat olivat vanhenemassa eika Yankees halunnut ensinnakaan pitaa Damonia kentalla ja Matsui olisi ollut pelkka DH, koska niilla huonoilla polvilla ei voinut enaa kentalla pelata. Damonin olisi kylla voinut pitaa, mutta ei enaa monivuotisella sopimuksella. Matsui oli yleison suosikki ja todellinen ammattilainen, mutta jossain vaiheessa taytyy siirtya eteenpain. Kukaan tuskin kiistaa Matsuin tarkeytta viime vuotisessa mestaruudessa tai ylipaansa niita isoja lyonteja, joita han loi Yankees-uransa aikana.
Grandersonissa Yankees sai nuoren ja viela kehittyvan pelaajan, josta toivottavasti saadaan kaikki taidot esiin. Potentiaalia on, mutta tyotakin taytyy viela tehda, etenkin lyontipuolella. Kentallahan Granderson on erittain hyva.
Yankees tulee todennakoisesti lyomaan suurimmilta osin seuraavalla lineupilla:
Jeter
Granderson
Teixeira
A-Rod
Cano
Posada
Johnson
Swisher
Gardner
Tosin tuo no .2 paikka on viela auki. Viime vuodethan siina loi Damon ja viime kaudella erittain hyvin, mutta hanet paastettiin pois. Lisaksi pois on siis Matsui, joka oli lyojana erittain alykas. Grandersonilla on ollut paljon vaikeuksia vasenkatisia vastaan, joten vasureita vastaan toisena lyo todennakoisesti Johnson. Muutenkin Johnson olisi ehka tuohon paikalle sopivampi, koska OBP ja muutenkin lyominen on varmempaa kuin Grandersonin. Toisaalta sitten Grandersonin pitaisi lyoda alempana ja koska mies strike outtaa todella paljon niin alempana lyomisessa on se vaara, etta pesille jaa turhaan pelaajia. Jos siella ovat jo A-Rod ja Tex niin heidat pitaisi sitten jotenkin tuoda kotiin ja siina mielessa paremmat kontaktilyojat olisivat ehka parempia tuossa kohdassa.
No saa nahda mita tuosta nyt tulee. Kylla juoksuja pitaisi ainakin pystya tekemaan. Jeter on Jeter ja tulee lyomaan normaalit .300. Teixeira oli jo viime kaudella hyva, mutta han voi olla viela parempi. Valilla tuntui silta, etta Tex oli vian mukana nauttimassa A-Rodin otteista, mutta ei pystynyt ottamaan yksin isoa vastuuta. Viela vahan jarkevammalla lyomisella Tex voi parantaa aika paljonkin ja nousta oikeasti Isojen pelaajien joukkoon.
A-Rod oli viime kauden alussa loukkaantuneena, mutta kantoi sitten takaisin tultuaan joukkuetta hartioillaan ja pelasi kokonaisuutena parhaan Yankees-kautensa, IMO. Ero taisi olla siina, etta A-Rod sai viimeinkin taottua itselleen paahansa, etta geeli hiuksissa ja taydellinen imago on toissijaista kun pelataan pelia ja A-Rodista tuli lopultakin vain yksi jatkista. Toivottavasti playoffseihin asti kestanyt kuuma putki saa jatkoa ja jos niin kay niin A-Rod on taas lajin paras kenttapelaaja. Toki nama helvetin kasuvhoormi ja muu paska on taas noussut esiin ja jokainen seuraa A-Rodia taas 24/7 haluten lisaa tietoja. Tosin nyt nayttaa silta, etta A-Rod antaa asian olla ja keskittyy pelaamiseen. Viela muutama vuosi sitten asia olisi ollut Rodriguezille toisinpain.
Taman jalkeen tulevat sitten Cano, Posada, Swisher ja kuka sitten siella viimeisena aina lyokin. Posada todennakoisesti pelaa taas vahan enemman DH:na ja Cervelli ottaa noita catcherin hommia lisaa itselleen. Posadalla alkaa kuitenkin olla jo myos ikaa, joten ihan kehon ylarajoilla ei voida menna, etenkin kun puhutaan catcherista.
Johnsonilla tulee olemaan ehka aika iso osa tuossa lyontijarjestyksessa, koska han tosiaan paasee hyvin aina pesalle. Tuollaisia pelaajia korkealla OBP:lla tarvitaan etenkin kun joukossa on myos niita, jotka eivat jaksa/osaa niita vapaita ottaa. Toivottavasti mies vain pysyy terveena, mika sitten on Johnsonin kohdalla se suurin kysymys.
Mutta kuten sanoin niin kylla tuossa lineupilla pitaisi pystya tarpeeksi juoksuja tekemaan, joten siihen Yankeesin menestys talla kaudella tuskin kaatuu.
Syottorotaatio tulee olemaan melko selkea:
Sabathia
Burnett
Pettitte
Vazquez
Chamberlain / Hughes
Taman vuosikymmenen sekoilut ovat jaaneet taaksi ja nyt nayttaa talla osastolla hyvalta. Toki silloin aikoinaan laitettiin isoja odotuksia Browniin, Vazquez part 1 ja Johnsoniin, mutta homma ei taalla vain toiminut. Johnson floppasi ehka pahimmiten odotuksiin nahden ja Brown oli jatkuvasti rikki, vaikka yrittikin kiukulla syotta kipujensa lapi. Myos Rocket kavi viela kerran taalla, mutta hanestakaan ei ollut enaa pelastajaksi. Voisi sanoa, etta se 2003 syksy kun Clemens ja Pettitte lahtivat yhdessa Houstoniin oli sen Yankees-joukkueen kuolinisku ja tahan asti piti odottaa, etta tasta asia saatiin korjattua.
Nyt syottopuolta johtaa siis CC Sabathia, joka hankittiin viime vuonna isolla rahalla ja Sabathia vastasi heti ensimmaisella kaudellaan odotuksiin. Vuoren kokoinen Sabathia syottaa jarkevasti ja pelottomasti. Suurin ero esimerkiksi Browniin ja Johnsoniin on siina, etta Sabathialla ei ole mitaan halua tehda itsestaan sen isompaa julkisuuden henkiloa eika ajattele vain itseaan vaan on erittain tarkea osa myos pukukopissa.
AJ Burnett hankittiin Torontosa ja Burnett syotti myos viime kaudella hyvin, mutta mies pystyy viela parempaan. Burnettin pitaisi pasta eroon siita tavasta, etta alkaa heti heittaa taysilla, jos ei saa haluamiaan tuomioita umpireseilta.
Pettittiin voi luottaa joka vuosi eika Andy aiheuta mitaan epailyksia. Han tulee, tekee tyonsa ja se on hyva.
Vazquezin muuttuminen sen sijaan tulee olemaan mielenkiintoista nahda. Monelta puolelta sanotaan, etta javy on muuttunut syottajana jarkevammaksi naiden vuosien aikana kun han oli pois Bronxista, mutta katsotaan mita tapahtuu. 2004 Javyn ongelmahan oli myos tuollainen Burnettin tapainen itsepaisyys eli Javy yritti syottaa catcherin lapi eika lyojan ohi. Toivottavasti ika on tuonut lisaa kokemusta ja se myos nakyisi otteissa.
Viidentena syottaa sitten todennakoisesti joko Joba tai Hughes, mutta se ei viela ole mitenkaan varmaa, koska molemmat ovat vahan epaonnistuneet spring trainingilla ja Acevedes puolestaan onnistunut hyvin. Taman vuoden kannalta olisi eka parempi, etta molemmat Joba ja Hughes olisivat bullpenissa, mutta tulevaisuuden kannalta ainakin Hughes tarvitsisi lisaa kokemusta starterina.
Bullpenissa sitten on tarjolla muun muassa Acevedes, Chan Ho Park, Mitre, Gaudin yksi kaksikosta Hughes/Joba ja tietenkin the great Mariano Rivera, joka uhmaa joka vuosi fysiikan lakeja otteillaan. Tamakin osasto pitaisi olla kylla kunnossa ja se olisi ehka vielakin parempi, jos seka Joba etta Hughes laitettaisiin bullpeniin ja annettaisiin Acevedesin tai Gaudinin aloittaa. Sitten Hughes syottaisi seitsemannen, Joba kahdeksannen ja Rivera viimeisen. Etenkin Joban stuff seka mentaliteetti sopisi edelleen paremmin bullpeniin, mutta minahan en siita paata.
Muutenhan Yankees on kokenut tassa viime vuosina aika isojakin muutoksia, etenkin Uncle Georgen elakkeelle jaamisen jalkeen kun pojat Hal ja Hank ovat ottaneet ohjat kasiinsa. Nythan mm. Jeter ei saa uuttaa sopimusta ennen ensi syksya, koska pojat eivat halua neuvotella kesken kauden. Suurin muutoshan oli periaatteessa Torren lahto ja se, etta kaikki Giambit ja Sheffieldit saatiin joukkueesta pois ja tilalle hankittiin pelaajia, jotka oikeasti pelaavat joukkueelle. Periaatteessa Yankees suoritti rebuilding, jossa tavoitteena oli muuttaa lahestymistapoja ja mentaliteettia joukkueessa. Se on nyt saavutettu ja joukkue nayttaa taas silta kuin se naytti silloin 1996-2000, jolloin se oli JOUKKUE. Nyt hankitut pelaajat kuten Sabathia ja Teixeira ovat sellaisia “low maintenance”-pelaajia, joiden peraan ei tarvitse katsella eika aina pelata, etta he tekevat jotain tyhmaa kuten Brown, Johnson, Sheffield, Boomer Wells etc.
Lahden aika luottavaisena tahan kauteen. Tietysti mestaruuden uusiminen on aina vaikeaa ja Yankeesille se on tuplasti vaikeampaa, koska kaikki haluavat joka tapauksessa aina lyoda Yankeesin.
3 vuotta sitten sanoin tassa ketjussa nain:
Tottakai odotan, että lokakuussa pelataan World Seriesia Yankee Stadiumilla, mutta odotukset eivät ole nyt niin kauhean korkealla. Sanotaanko vaikka niin, että kahden vuoden päästä haluaisin nähdä joukkueen, joka osaa pelata small ballia ja menestystä haetaan syöttökummulta ja omasta organisaatiosta.
Nyt alkaa vihdoinkin tuntua silta, etta tama on saavutettu ja toivottavasti tasta lahestymistavasta pidetaan myos kiinni eika uutta Bronx Zoota enaa nahda talla uudella vuosikymmenella.
