Selittäkääs epätietoiselle, että millä ihmeellä tuota valtavaa ottelumäärää perusteellaan, joka MLB:ssä on? Tietenkään sarja ei ole niin fyysinen, kuin muut huippusarjat (NFL, NBA ja NHL), mutta ketä helvattia kiinnostaa jossain runkosarjan pelin nro. 125 kohdalla enää? Onko sarjaa pitkäänkin jo pelattu tämmöisenä maratonina? Kun NHL:ssä ja NBA:ssa jo se 82 peliä kuulostaa helvatin paljolta, ja vähempikin takuulla riittäisi pistämään joukkueet arvoiseensa järjestykseen runkosarjassa.
Raha. Baseball sirkus on kiertänyt ameriikkaa jo kauan ennen televisio nimisen laitteen keksimistä ja yli 150 ottelun sarjaa on pelattu jo 1800-luvulla. Siinä missä jenkkifutista katsotaan kerran viikossa niin oman baseballseuran ottelun voi laittaa pyörimään telkkarista melkein joka päivä. Ei niitä kaikkia (juuri) kukaan katso, mutta jokaiselle pelille riittää yleisöä niin katsomoon kuin kotikatsomoon. Ja jos ei pelejä ehdi katsoa niin lajin ystävät seuraa tuloksia ja tilastoja vähintäänkin.
Pelkkä raha on minusta vähän turhan tylsä ja yksinkertainen vastaus. Tietenkin sekin on aina kummittelemassa taustalla, eikä kotipelejä ainakaan haluta ruveta vähentämään rahallisten menetyksien takia. Kuitenkin siihen vaikuttaa muutkin seikat, kuten ihan vain lähtökohtaisesti sekin, että koska pystytään. Syöttäjiä lukuunottamatta kaikki pystyvät käytännössä pelaamaan seuraavana päivänäkin ongelmitta tai vaikka kaksi peliä putkeen, jos tarve niin vaatii.
Baseball on pohjimmiltaan sentimentaalisten peli ja sen uskomattoman rikas, pitkä ja hyvin kirjattu historia on jotain, mistä halutaan pitää kiinni. Alkujaan jo pitkähköt kaudet on haluttu pitää lähes entisellään jo ihan tuonkin perusteella, vaikka laajennusjoukkueita on tupsahdellut vuosien varrella ja siksi on muuteltu ainoastaan kuinka usein ketäkin vastaan pelataan. Sekin olisi lähellä pyhäinhäväistystä mitä kauden pituuden muuttelu tekisi kaikille tilastoille ja ennätyksillekkin, joihin kiinnitetään baseballissa huomattavasti keskimääräistä peliä enemmän huomiota.
Lajin luonteesta johtuen se on myös näistä isoista lajeista kaikista satunnaisin ja kauden pituus on perusteltu jo ihan silläkin jos halutaan oikeasti parhaat selvittää. Pelitilanteet ratkeavat valmiiksi alhaisten todennäköisyyksien onnistumisien sarjoista, joten pelkällä satunnaisuudella on suuri osuus pienellä otanalla. Tarkkoja lukuja en enää muista, mutta lähivuosina tehdyssä tutkimuksessa, jossa selvitettiin miten onni ja taito kohtasivat lajeissa, kävi ilmi jotakuinkin niin, että vaaditaan n. 70 peliä MLB:ssä, n. 40 NHL:ssä ja kausi NFL:ssä saadakseen irti yhtä hyvät tiedot joukkueiden taitotasoista. Samasta syystä se huonoinkin MLB joukkue voittaa aikamoisen määrän otteluita kauden aikana tai pudotuspelejä ei saisi laajentaa, että sielä on varmasti vain ne parhaat mukana. ;)
Tärkeimpänä ei pidä yhtään väheksyä minkälainen "viihdetuote" baseballista on rakennettu. Verrokkina NFL on rakentanut itsestään harvoin pelattavan ja tällä tapaa spesiaalimman, kerran viikossa esitettävän spektaakkelin. Baseball on sitten taas soundtrack of summer tai kuten Barlett Giamatti kirjoitti yhdessä suosikkipätkissäni:
“[Baseball] breaks your heart. It is designed to break your heart. The game begins in the spring, when everything else begins again, and it blossoms in the summer, filling the afternoons and evenings, and then as soon as the chill rains come, it stops and leaves you to face the fall all alone. You count on it, rely on it to buffer the passage of time, to keep the memory of sunshine and high skies alive, and then just when the days are all twilight, when you need it most, it stops.”
Baseballin seuraaminen tarjoaakin tuon takia aivan uniikin kokemuksen muihin lajeihin verrattuna. Suosikkijoukkueeseen kiintyy aivan eri tavalla ja se on kuin hyvä ystävä, johon turvautua. Se täyttää kuin huomaamatta iltapäivät ja sen kanssa jakaa päivittäin niin ilot ja kuin surutkin. Näin niinkuin romantisoidusti sanoen, kuten baseballissa on tapana. :)
Ja kukapa ei haluaisi viettää rakastamansa harrastuksen parissa aikaa (lähes) päivittäin!
